Päällimmäisenä mielessä viime vuodesta on opittu asia: jokainen koira on yksilö. Olen saanut opetuksen siitä, ettei yhden tollerin nähneenä ja kokeneena tiedä seuraavasta juuri mitään. Kiki on tarjonnut haasteita enemmän kuin mitä olin odottanut.

Hieman Kikistä. Ensimmäinen kuvaava sana on yleensä riiviö, mikä ei onneksi ole kuitenkaan koko totuus. Kempus ei pentuna tehnyt juuri ollenkaan tuhoja, joten Kiki on korjannut potin tällä saralla. Tapetit, pöydän ja sohvan kulmat ovat kokeneet kovia. Onneksi tuhoaminen näyttää taantumisen merkkejä, eikä viime aikoina ole tällä saralla tapahtunut uutta. Valitettavasti käsien puremisesta ei vielä olla päästy kokonaan pois.

Luonteeltaan Kiki on siis päättäväinen, rohkea ja itsenäinen. Jo ensimmäisistä päivistä lähtien Kiki on ottanut etäisyyttä reilusti. Alkuun olinkin huolissani miten koiran saa ikinä seuraamaan itseä, kun on varsin tyytyväinen yksikseen kauempana. Onneksi treenejä on tehty kotipihaa kauempana, niin kiinnostus omistajan seuraamiseen on kunnossa. Päättäväisyydestä ja rohkeudesta puolestaan kertoo loputtomalta tuntuva kärsivällisyys muiden tavaroiden ja paikan viemisessä. Olipa kaveri minkä kokoinen tahansa, sen suusta voi viedä luun, kun tarpeeksi jaksaa odottaa ja pikku hiljaa lähenee kohdetta. Kikin mielessä aina muilla on parempaa ja ovat paremmassa paikassa, joten tavoiteltavaa riittää. Riistaviettiä koiralla näyttäisi olevan myös muille jakaa. Valitettavasti otteet ovat turhankin sanoisinko omivia. Omimishalusta ollaan tietoisesti pyritty pääsemään eroon. Paljon treenejä, joissa koiralta ei heti viedä luoksetuotuja leluja/dameja. Edistystä on selkeästi erityisesti lelujen kanssa tapahtunut ja treenejä jatketaan.

Kiki osaa vaatia asioita. Se ilmaisee selkeästi milloin haluaa ulos tai jos joku asia ei miellytä. Tämä on toisaalta elämää helpottavakin asia, kun ei tarvitse arvuutella sen mielenliikkeitä ja tarpeita. Kiki on myös erittäin siisti koira. Se valitsee tarkkaan syrjäisen paikan tarpeilleen eli ei tarvitse keskeltä pihaa olla tarpeita keräilemässä. Tassuista ja turkista se pitää myös hyvää huolta.

Kiki on myös suloinen sylikoira, joka tykkää olla rapsuteltavana.

Kikistä tokokoira-projekti on saanut aikalisän. Edelleen tavoitteet ovat samat, mutta nopeasti edistymisestä olen antanut myöten. Kiki vaatii aikaa, että varmuus saadaan liikkeisiin. Toisaalta se oppii kyllä yleensä uudet asiat nopeasti, mutta koskapa sillä on omia ideoita, miten asiat tehdään, hiominen kestää aikansa. Kiki ei missään nimessä toimi pakotteilla. Kivuus on se mikä ratkaisee. Ja nakit. Keväälle menemme “Tavoitteellista tokoa” -ryhmään. Itselleni nuo ohjatut ryhmät ovat välttämättömiä, että harjoittelurytmi pysyy kunnossa. Ja tavoitteet kirkastuvat, kun saa palautetta. Ryhmässä ei ole kisaamisvelvoitetta, joten tällä hetkellä se sopii meille vallan hyvin, kun emme vielä ole kisaamiskunnossa aikoihin.

Elämä pikkupentuaikojen jälkeen on helpottunut huomattavasti. Kikillä päivän rytmit ja arjessa toteltavat asiat alkavat olla kunnossa.

Vuodelle 2012 tavoitteena on

• “Tavoitteellista tokoa” -ryhmä ja loppuvuodesta mölli-tokokisat
• taipparikurssi ja taipparit (mikäli riistan omiminen ja palautukset saadaan kuntoon)
•  mätsäri, 17.05.2012 ryhmänäyttely ja 28.07.2012 KV-näyttely Mikkelissä (mikäli juoksuhyppely muuttuu vierellä juoksuksi)

Näillä tavoitteilla lähdetään tälle vuodelle.

Tämän vuoden kivoin juttu tähän mennessä on ollut loppiaispäivän kävely Akun, Kikin, Kempuksen ja Seran kanssa.

Noutoasioita on tehty pääasiassa sisällä leikin varjolla ja toimivat leluilla, mutta damien suhteen on edelleen omimishalua. Ulkona on noutoa jonkin verran kokeiltu, mutta ongelma on pääasiassa luoksetuloissa ja omimisessa, mutta viimeisin kerta onnistui täydellisesti

Johtajuuden osalta on edelleen jonkin verran ongelmaa. Kiki omatoimisena ja itsenäisenä tyttönä tykkää edelleen päättää itse asioita, mutta sitten toisaalta jotkin asiat sujuvat hyvinkin. Sisällä on tehty jonkin verran klikkeritreenejä aivovoimistelun vuoksi. Koulutusten jälkeen ei varsinaisesti hirveästi olla harjoiteltu, mutta arjen lomassa automaattisesti tulee asioita hiottua. Sivulletulossa pyritään eroon nakeista ja maahanmenossa pyritään äänikäskyn ymmärtämiseen.

Ruoka maistuu Kikille alkuaikoja paremmin, mutta ei kyllä erityisemmin välitä edelleenkään napuista. Matkapahoinvoinnista ei edelleenkään olla päästy eroon. Kaikesta huolimatta Kiki on oikein suloinen ja kaunis koira, joka tykkää hakeutua syliin rapsuteltavaksi.

Lauantain koulutuksessa kerrattiin opittua. Malttiharjoitukset ovat tuottaneet tulosta ja Kiki pysyy melko hyvin paikallaan, vielä on hiomista, mutta nyt uskaltaa jo jättää pidempäänkin matkaan paikalleen. Häiriöitä vaan lähellä lisää ja sitten pidempää matkaa ja esteiden taa. Seuraamiseen saatiin taas yksi vaihtoehtoinen tapa toimia eli klikkerillä kouluttaminen. Alkuun naksutellaan, kun itse pakittaa ja koira seuraa. Siitä edetään sivuttain kävelemiseen ja lopulta vierellä seuraamiseen. Vinkkinä myös, että voi miettiä onko katsekontakti välttämätön, kun hakeutuu silloin liian kauas. Naksun voi siis antaa esim. lapakosketuksesta jalkaan.

Muutenkin olen nyt lähinnä älynystyröiden aktivoimisen takia ottanut klikkerin käyttöön. Ollaan aloitettu hiirimattoharjoitukset (target), jotka ovatkin lähteneet hyvin käyntiin. Ekalla kerralla toki sai odottaa melko pitkään, että tajusi mistä ne nakkipalat saa, mutta sen jälkeen onkin sujunut huomattavasti helpommin. Häkkiin ajattelin tuolla nyt alkuun opettaa ja sitten varmaan aletaan sitä seuraamista myös harjoittelemaan.

Maahanmenoissa on tapahtunut edistystä eli lähes tajuaa sanan, mutta vaatii kyllä vielä käsimerkkiä. Sivu-käsky toimii muuten hienosti ilman eleitä, mutta makupalojen häivyttäminen on yllättävän vaikeaa. Ei tahdo millään tehdä, jos jättää nakin pois.

Noutopuolella on hieman vaihtelevampaa. Joskus tuo joskus ei. Sisällä lelut toimii. Dameilla hieman heikompaa, mutta mahdollista. Riista on edelleen suurta herkkua…

Paukkuarkuutta ei Kikissä ole huomattavissa. Aloitettiin aikaa sitten starttipistoolilla ja nyt on haulikotkin kuunneltu.

Pureminen on hieman vähentynyt ja nyt ainakin tajuaa ei-käskyn, mutta edelleen saa varoa pomppivia hampaita.

Tänään on tehty maahanmenoja pallon kanssa pariin otteeseen toisaalta nopeuden saamiseksi ja toisaalta samalla tulee noutoharjoutuksia siinä mielessä, että tehdään ihminen turvalliseksi. Maahanmenosta olen heittänyt pallon ja ollut itse niin kulmassa, ettei Kiki pääse ohittamaan. Alkuun toki yritti kovastikin ohittaa, mutta kyllä nyt jo viimeisillä kerroilla olen saanut tulemaan syliin, kun aloin makaamaan lopulta selälläni, että saan koiran kiinnostumaan itsestäni. Lopputuloksena hieno palautus luokse suoraan syliin ilman pelkoa pallon viemisestä. Näitä harjoituksia tullaan jatkamaan myös dameilla.

Viikonlopun jäljiltä ajatukset ovat hieman sekaisin, että mitä tässä nyt alkaisi harjoittelemaan. Olen nimittäin sitä mieltä, että pääsääntöisesti paria asiaa pyritään samalla ajanjaksolle intensiivisemmin opettamaan. Toki muitakin juttuja joko hiotaan tai sitten ihan vain kokeillaan, mutta varsinainen treenaus pitäisi keskittää. Ainakin tuo maahanmeno on nyt yksi niistä asioista, koska sitä oltiin aloitettu treenaamaan jo aiemmin. Toiseksi asiaksi taidan ottaa nuo maltti/paikallaanoloharjoitukset, koska koira on niille vastaanottavainen ja niitä alkaa tarvitsemaan ihan käytännön elämässä. Paikallaanoloa on kyllä tullut automaattisesti harjoiteltua, kun vapaa-käskyä on opeteltu, mutta kyllä lenkeillä irtipäästettäessä olen vaatinut paikallaanolon. Olin aloittanut jo hieman liikkua koiran ympärillä, mutta nyt lisätään häiriöitä ja matkaakin jossain vaiheessa.

Hirvittävästi tuli asiaa, mutta kirjoitan nyt pikaisesti Kikin koulutuksen kannalta tärkeimmät ja mieleenjääneimmät jutut. Päivittelen sitten artikkelia tarpeen mukaan.

Toko

Seuraamisen opettaminen: sivu-käskystä, kun koiralla katsekontakti, otetaan alkuun askel pari eteen päin, myöhemmin  myös sivuaskelia. Palkataan erityisesti äänellä ja leikillä KUNNOLLA. Näin saadaan seuraamiseen katsekontakti mukaan jo heti alusta.

Seiso-käsky opetettiin lelun heitolla taakse.

Maltti

Maltti tässä tapauksessa tarkoitti pääsääntöisesti paikallaanoloa. Koira käskyn alle paikalleen, damin vienti kauemmas, koiran luo paluu, damin haku ja takaisin koiran vierelle. Kun edistystä tapahtunut dameja voi heitellä lähelle ja kasvattaa matkaa.

Nouto

Koskapa Kiki on yli-innostunut riistasta, riistaa näytetään korkeintaan kerran kuukaudessa, vähempikin riittää. Ensin opetetaan lyhyillä matkoilla damin kanssa luoksetulo (1-2 askelta). Palautus kunnolla syliin houkutellen. Muista takakeno mieluummin kuin etukenoasento. Damia ei saa ottaa pois heti, vaan totutetaan koira kosketteluun ja lähelläoloon damin kanssa. Mieti toimiiko paremmin kimeä vai rauhallinen ääni. Samoin damin kanssa kulkemisia jatketaan.

Näyttelyt

Hihnanpää käden sisään. Koiran asettelu mieluummin kuin vapaasti esittäminen. Nami alaviistosta. Vaatetus.

Viimeisimpien koulutusten parasta antia oli, kun sain ensimmäisiä kertoja Kikin innostumaan damin tuomisesta itselleni. Tein vaihtareita tennispalloon. Aiemmin on sisällä tätä kokeiltu lähinnä istualtaan, muttei ole kunnolla pelannut. Nyt pystyi ulkona hyvin pakittelemaan ja toisaalta koiran kiinnostus oli jo siinä vaiheessa hyvin pitkälle namikeskeinen. Koulutuksissahan Kiki on pelannut yllättävän hyvin, joten jaksaa jotenkin siellä keskittyä treeniin tai ehkä sitä itse tsemppaa muiden koirien läsnäollessa kontaktin pitämiseen enemmän. Kikin ongelmana ei ole ollut noutoesineen kantaminen vaan siinä lähinnä se, että menee itsestä pois päin. Kouluttaja oli sitä mieltä, ettei kannata kehua, jos ei ole tulossa luokse päin.

Pentutreffeille tulijoille tiedoksi, että se ensimmäisenä rapaisin ja/tai märin koira on hyvin todennäköisesti minun. Huomenna sitten taas noutotreenit.

Hampaidenlähtö taitaa nyt olla viimeisillään, kun molemmat kulmurit on jo tippunut pois. Enää odotellaan puremisen poistumista…

Perjantaina käytiin kiertämässä Valkeajärvi (n. 4 km) ja jälkeen syötiin nuotiolla tehtyä ruokaa. Huomiselle luvassa Urpolanlammen kierto (n. 2 km).

Sivulletulossa erityisesti tulisi huomioida oma asento eli selkä suorassa. Kiki tulee sivulle jo melko pienellä käsiliikkeellä, muttei vielä yhdistä sanaa sivulletuloon. Jatketaan siis käsiliikkeen häivyttämistä. Järjestys oppimisessa: valmiina toimiva palkkio, houkuttelu, oikea asento merkatataan signaalisanalla (hieno), palkkio. Muistettava vaatio oikeaa asentoa. En tiedä aionko eteentuloa sen kummemmin opettaa, mutta jos niin teen, muistettava vaatia koiralta, että tulee ihan lähelle. Lähelletulon saa pitämällä makupalan itsensä lähellä, ei siis ojenneta koiralle, vaan koira hakee.

Luoksetuloa opeteltiin hihnassa eli kun koira ottaa kontaktia lähdetään nopeasti kävelemään taaksepäin. Tämä toimii ja tällä tavalla on helppo opettaa tänne-kutsua. Tähän mennessä olen käyttänyt pilliä ulkona, mutta lyhyellä matkalla sanallinen kutsu on helpompi ja tarpeellinen.

Koulutusvälineistä Sanna neuvoi klikkerin (jota olen Kempuksen kanssa aiemmin hieman käyttänyt), kontaktimaton (hiirimatto) ja kontaktikepin. Innostuin hieman taas klikkerin käytöstä. Voisin ottaa sen mukaan seuraamisen opetteluun. Kontaktimatolla voi opettaa esim. sivulletuloja tarkoiksi. Koiralle opetetaan siis ensin klikkerillä, että maton kosketus tuottaa palkkion ja vähitellen vaaditaan tassut tiettyyn kohtaan mattoa, kun koira menee oikeaan asentoon matolla, otetaan käyttöön vihjesana (esim. sivu) ja kun koira on oppinut vihjesanan matto poistetaan kokonaan. Erityisesti palveluskoirapuolella: Ihmisen eteen voi laittaa myös laatikon, jonka edestä koiran on tultava sivulle. Näin saa sivulle tulossa takaosan tulemaan hienosti kunnon asentoon. Kontaktikeppi toimii siten, että koira opetetaan ensin seuraaman keppiä, jonka jälkeen kepillä voi opettaa uusia asioita ja se on helpompi häivyttää kuin makupalakäsi. Mutta joka tapauksessa sekä makupalakäsi että kontaktikeppi tulee häivyttää lopuksi, niitä käytetään vain uuden oppimisen välineinä.

Onnistunut päivä ja hyvä kouluttaja, jesh!

Tähän mennessä olen hyvin harvakseltaan näyttänyt Kikille sorsan siipeä, mutta vasta nyt viikonloppuna tein ensimmäisen lyhyen jäljen jäistä varista raahaamalla. Hitaasti mutta varmasti Kiki vaakun löysi ja kun otin vaakun omaan käteeni, löytyi myös into sitä kantaa. Napakalla otteella ylpeänä vaakkua kantoi. Ei siis ainakaan mitään ongelmaan vaakun suussapidon suhteen, vaikka alkuun joutui hieman hakemaan kunnollista otetta, mutta lopulta hyvällä otteella jatkoi kantoa. Tästä on hyvä jatkaa. Edelleen tosin Kiki on hyvin omistushaluinen riistan ja damien ja vähän kaiken suhteen, joten sisätiloissa on pääasiassa dameilla treenattu. Sisätreenejä jatketaan. Tämän viikon oivallus Kikiltä onkin ollut, että damin tuominen on kannattavaa, mutta aivan ei ihan joka kerta tuo oivallus palaudu mieleen.

Kokoa ja massaa on tullut entiseen nähden huomattavasti. Enää ei ole laiha ruipelo, vaan nahan lisäksi on hieman  rasvaakin. Koira näyttää huomattavasti terveemmältä.