Punkeista ja vähän muustakin

Nyt sitten vihdoin saimme hankittua punkkipinsetit. Punkkeja on saatu olla irrottelemassa jo pariin kertaan. Ensimmäisen kerran on laitettu myös Exspot-lääkettä ehkäisemään punkkien tarttumista. Madotuskin on hoidettu. Rokotusaika myös varattu. Koiran käsittely on hieman vielä takkuista. Harjaus onnistuu, jos on Kongissa ruokaa tarjolla, mutta muuten on taistelua. Samoin kynsienleikkuu on muuttunut vain hankalammaksi. Purukalustossa alkaa olla voimaa sen verran, että vähempikin pureminen koskee.

Viiden päivän Helsingin reissun aikana Kempus oli kasvanut isosta rusakosta ohi ja purukalusto oli kyllä kovassa käytössä illalla. Valitettavasti en päässyt Mikkelin koirien yhteiseen tapaamiseen, mutta onneksi Kempus pääsi. Hyviä vinkkejä kuitenkin kantautui minulle asti. Kempus oli reissun ollut autossa ihan hyvin, vaikka en ollutkaan pelkääjän paikalla sitä vahtimassa.

Kempus oli tajunnut myös miten tulee toimia, kun pissaa lattialle. Käydään siis vessasta vessapaperia ja levitetään sitä lattialle. Kuva todisteena Kuvat-sivulla.

Suklaata, suklaata

Juhannus on takana ja monta tapahtumaa.

Emma (Hulivilin Take Steps) tavattiin viikko sitten. Emma oli pienempi ja tummempi kuin Kempus. Kerrankin Kempus sai vastustajan itselleen, Emma pisti veljensä ruotuun. Alkuun hakivat hieman asetelmia, mutta loppuajasta leikkivät jo ihan ilman rähinöitä. Käytiin metsässä kävelemässä ja vaihdettiin kuulumisia. Molemmilla taipparien läpäisy tavoitteena, joten vinkkejä tullee vaihdettua enemmänkin.

Kempushan on tarkoitettu metsästyskoiraksi, joten myös metsälenkeillä olemme pyrkineet käymään. Viimeksi eilen vesisateessa. Juhannuksena Pyhäjärvellä Kempus kadotti meidät metsässä ja ulinan kanssa etsi ja lopulta myös löysi. Eilen pitikin paljon paremmin huolen, että ihmiset eivät ehdi katoamaan.

Juhannuksen vietto aloitettiin torstaiaamuna kaupoissa käynnillä ja kuinka ollakkaan matkaevääksi ostettiin suklaata. Jätetiin Kempus autoon ja käytiin itse syömässä ja tullessa suklaalevy oli kadonnut. Eikun eläinlääkärille soittamaan miten toimia. Kempukselle syötettiin vesisuolapallo oksetustarkoituksessa ja kyllähän sitä oksennusta puolen tunnin sisään tuli, kuten eläinlääkäri oli luvannut. Lähtö myöhästyi siis jo heti alkuun, mutta matkaan päästiin kuitenkin. Tänä viikonloppuna Kempus ei uinut, mutta edellisenä tippui kolmesti, kun pesin laituria harjan kanssa. Keskittyi harjaan, joten peruutti järveen. Viimeisellä kerralla ui rannalle asti, kun en nostanut laiturille.

Kasvua – Kempus 10,5 vkoa

Tällä viikolla olen ollut kolmen päivän Viron reissulla työn puitteissa ja olipa koira kasvanut lyhyenä aikana paljon. Ainakin ruokinnasta on huolehdittu kiitettävästi poissaollessani… Aika riiviöltähän tuo Kempus vaikutti taas vaihteeksi. Olevinaan oli unohtanut kokonaan istu-käskyn ja murina vain käy kun hyökkää käsien kimppuun tai kun koiraa yrittää kantaa rappusia alas. Ei ihan käy enkelistä, mutta näyttää ainakin suloiselta…

Taavin luona

Torstai-iltana käytiin karkeakarvaisen mäyräkoira Taavin luona. Jaksoivat leikkiä pihalla melkein pari tuntia. Välillä oli havaittavissa ihan pientä rauhoittumista, mutta kokonaisuutena kova sana oli toisen korvan pureminen ja terassin lattian alle piiloituminen. Mäyräkoira yritti välillä harhauttaa marjapuskien välissä. Yläkerran bokserinkin kanssa on jo tehty tuttavuutta.

Tutustumista…

Viikonloppu vietettiin maalla ja Kempus pääsi tutustumaan uusiin paikkoihin, ihmisiin ja eläimiin. Mikä tärkeintä Kempusta pystyi pitämään lähes koko ajan irti. Hevosta katseli vain kaukaa, mutta samanikäisen karjalankarhukoiran pennun kanssa alkoi olla jo leikintynkää ja sekarotuisen Vilman kanssa leikki pitkän aikaa. Joutsenen sulosointuja kuunteli hieman ihmetellen ja ei tainnut osua oikein musiikkimakuun vaan päätti poistua paikalta. Hälytysajoneuvot ja palosireeni saivat tarkkaavaiseksi.

Kylässä käydessä käyttäytyi hyvin. On myös opetettu, että keittiössä ei Kempusta huomioida, joten kylässäkin meni ruokailun aikana itse eteiseen puuhailemaan omiaan. Kotonakin suurimman osan ajasta menee eteiseen katsomaan, kun ollaan keittiössä. Vieraillessa täytyy vain isännille ja emännille kertoa, ettei keittiössä huomioida. Istuminen sujuu nyt hyvin ja ei-sanakin on mennyt tajuntaan paremmin.

Matkustaminen on kyllä todella helppoa Kempuksen kanssa. Viikonloppunakin oltiin autossa n. kahdeksan tuntia ja Kempus joko nukkuu lattialla tai sitten tapittaa meitä. Mietittiin seuraavan koiran nimeksi Tapitus 🙂

Tänään on sitten ensimmäinen punkki kuljetettu sisälle. Irtonaisena löysin lattialta, kun tultiin aamupissitykseltä. Ei ole ennen tarvinnut niihin törmätä. Olipa aika ällöttävää, varsinkin kun en heti tajunnut mikä oli. Punkkipinsetit on siis hankintalistalla seuraavaksi.

%d bloggers like this: