Toko 5 + 3 mäyräkoiraa

Viikonloppu kului taas yhdessä hujauksessa. Lauantai aloitettiin tavalliseen tapaan mäyräkoira Taavin kanssa aamulenkillä ja sieltä riennettiin toko-koulutukseen. Tokossa oli väliaikainen ohjaaja ja melko samoja hommia käytiin läpi kuin edelliselläkin kerralla eli paikallaanolo maassa, nouto, seiso ja hyppy. Tuota hyppäämistä ei olla vielä harjoiteltu kotosalla ollenkaan, mitä nyt autoon mennessä. Eli siinä on harjoittelusarjaa, mutta en ole sillä pitänyt kiirettä, kun muutakin opetettavaa on vielä niin paljon. Kentällä hypyt ovat kuitenkin onnistuneet. Noutamista kokeiltiin ensimmäistä kertaa puukapulalla ja siitähän ei hyvä seurannut. Kempus omi ”lelun” itselleen ja kiersi ympärilläni pienempää ja suurempaa voitonrinkiä… Noutojen palautuksissa ei ole ollut suurempia ongelmia ja damit ovat palautuneet käteen, mutta Kempus täytyy totuttaa näköjään puukapulaan. Lisäksi täytyy katsoa, ettei se ala puremaan sitä, koska pureminen näytti olevan myös kova sana lauantaina.

Sunnuntaina oli Misnussa näyttelykoulutusta, josta ei irronnut suuremmalti mitään uutta. Kempukselle toki tuollainen pienimuotoinen näyttelytilanne oli ihan hyväksi. Koulutuksen jälkeen suunta oli Savonlinnaan työkaverin luo ja paria mäyräkoiraa tapaamaan. Sisun kanssa käytiin metsälenkillä ja hurtat jaksoivat touhuta koko matkan ja touhuaminen jatkui sisällä. Pedrokin liittyi seuraan jossain vaiheessa, mutta keskittyi lähinnä oleilemaan sylissäni rapsuteltavana. Päälle kolme tuntia kului ennen kuin koirat alkoivat väsyä niin paljon, että makuullaolo oli vaihtoehto.

Muuten Kempuksen elämä on ollut pissimisen harjoitellua. Ensihavainnot jalan nostosta tehtiin viikolla 44 eli 7 kk iässä. Nyt jalkaa nostetaan jo useammin eli päivittäin, vaikka välillä toimenpide hieman horjuvalta näyttääkin. Selkeää kasvua on siis huomattavissa.

Tällä viikolla olin myös ylpeä Kempuksesta. Eilen lähdettiin aamu-unisina aamupissalle ja Kempus lähtikin seuraamaan jälkeä. Muutaman metrin jälkeen kuului koirasta VUH ja kissa ponkaisi ruohikosta ilmaan. Kempus jäi nähtävästi hieman hämmentyneenä sitä katsomaan ja minä peloissani siitä, että lähtee kissan perään kutsuin Kempuksen luokse. Hetken aikaa Kempus mietti, mutta nätisti tuli luo ja sivulle istumaan. Jotain toivoa on siis, että koirasta tulee hallittava vaikeammissakin tilanteissa, vaikka tuo olisikin ollut ihan sattumaa. Mies toki on tässä asiassa eri mieltä. Koiran kun pitäisi lähteä kaiken liikkuvan perään, metsästyskoira kun on ja siksi pyritään kasvattamaan. Itse taas haluan koiran, jota pystyy hallitsemaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: