Toinen viikko ja eroahdistus

Viikon aikana on tapahtunut sekä edistystä että takapakkia. Kiki on kärsinyt eroahdistuksesta työssäoloaikanani. Ei ole ainakaan ainoastaan turhautumista, koska tekemistä autauksessa on ollut. Hieman on ulinat vähentyneet viikon kuluessa, mutta niitä riittää vieläkin koko päiväksi. Aitauksesta on päässyt tulemaan nyt kahdesti – viimeksi tänään. Kiki kiipeää aidan yli, joten taitaa olla niin, että aitaus on käynyt turhaksi tai ainakin vaaralliseksi, joten sitä taidetaan enää käyttää suojaamaan kalusteita olohuoneessa. Eroahdistuksen takia olemme ottaneet taaksepäin myös nukkumisen suhteen ja nukkuneet olohuoneessa, ettei stressaavia tilanteita tule yötä päivää. Ongelmalliseksi tuon ahdistuksesta vieroittamisen tekee työssä käynti. Aina ei ole mahdollista aamuisin odottaa, että Kiki rauhoittuu ja mahdollisesti nukahtaa. Tarkoitus olisi nyt treenata lähtötoimenpiteitä ilman varsinaista lähtemistä, olla huomioimatta koiraa kotiin tultaessa ja harjoitella yksinoloa (kaukana oloa) hihnassa myös ulkona. Ulkonahan Kikillä ei ole mitään ongelmia olla. Saattaa jäädä pitkäänkin matkaan itsekseen puuhastelemaan. Osittain näitä harjoituksia on tehty aiemminin, mutta nyt täytyy suhtautua niihin vakavammin. Kiki sietää myös paremmin nykyään sitä, ettei olla samoissa huoneissa. Tätä tullaan treenaamaan huomattavasti lisää. Toisaalta on kasvattanut itseluottamusta ja uskaltaa liikkua paremmin huoneista toisiin. On alkanut myös ymmärtää hieman, ettei makuuhuoneeseen saa tulla ja menee tekemään omiaan.

Jonkin verran on nyt liikuttu uusissa maastoissa, joten Kiki seuraa paremmin omistajiaan. Kontakti on tätä myöten lisääntynyt myös pihassa. Mielestäni tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä eroahdistuksen kanssa. Hihnassa kävelyä on tullut myös entistä enemmän. Kiki on hakeutunut vierelle katsekontaktiin hihnassa omatoimisesti ja minähän olen sitä nameilla tästä palkannut. Jonkin verran tekee kontaktihakuisuutta myös ilman hihnaa. Ylipäätään Kikin kanssa on suhteellisen helppo kulkea hihnassa. Aika harvoin yrittää vetää tai jos jumittaa, niin lähtee kyllä nopeasti kävelemään mukaan. Jonkin verran tosin tulee jalkoihin pyörimään, mutta ei lähde hyökkimään ihmisten eikä pyöräilijöiden päälle. Onneksi on ollut mahdollista tehdä hihnaharjoituksia pienissä erissä, niin toiveita olisi, että tämä lähtee sujumaan paremmin kuin Kempuksella aikanaan.

Tällä viikolla leikkasin kynnet ensimmäistä kertaa. Alunperin olin ajatellut tehdä toimenpiteen kahden ihmisen voimin, mutta lopulta leikkasin ne itse. Ensin yritin, jos olisi onnistunut koira maassa jalkojen välissä, mutta päädyin ottamaan syliin istuvaan asentoon. Pientä pyristelyä oli, mutta ymmärsi hyvin nopeasti, että nameja tulee, jos vain hetken malttaa olla paikallaan. Harjasin myös kertaalleen makupalojen kera, tuskin huomasi koko toimenpidettä.

Harjoittelun alla ovat olleet myös istuminen, vapaa-käsky ja luoksetulo käskyn kanssa. Istuminen onnistuu käskystä, jos on vieressä. En oikein usko, että on vielä ymmärtänyt vapaa-käskyä. Olen päättänyt olla opettamatta sitä ruokakupilla, koska ruoka ei maistu edelleenkään loistavasti. Syö kyllä sen pari desiä päivään, mutta voisi enemmänkin syödä. Ylimääräisiä kiloja/grammoja ei Kikillä ainakaan ole, vaikka ne olisivat nyt kyllä ihan toivottavia. En kuitenkaan ole suuremmin ollut huolissani, koska koirassa ei muuten näy mitään kipeyden tms. merkkejä ja leikkii ihan mielellään. Luoksetulon osalta olen alkanut käyttämään tänne-käskyä. Pyrin pitämään namit aina mukana, niin olen nyt sitten ulkonakin palkannut, kun olen ollut satavarma, että tulee luokse. Tähän mennessä on ollut tosi hyviä ja vauhdikkaita luoksetuloja. Kunhan vielä yhdistäisi tuohon käskysanaan jossain vaiheessa, vielä ei ole mikään kiire.

Tänään kävin Seran omistajan kanssa katsomassa taipumuskokeitten vesityöskentely- ja hakuruutuosuudet Anttolassa. Vesityöskentelyssä ei ollut näkemieni osalta mitään ongelmia, mutta vaikeahko hakuruutu tuotti sitäkin enemmän ongelmia. Hakuinnon puutteeseen loppui useamman päivä.

Kiki ja Sera saivat myös tänään seuraa toisistaan ja kyllähän sitä murinaa ja mukilointia riitti.

Yksi vastaus

  1. Eikö omistajalla ole ollut eroahdistusta? 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: