Mökkeilyä Juhannuksena

Juhannus sujui mökillä Itä-Suomessa. Matkustaminen tuotti edelleen ongelmia, vaikka oltiin pyritty huomioimaan vähemmällä syöttämisellä lähteminen. Mennessä oksensi kerran ja tullessa kolmesti. Kikin Juhannukseen kuului kokon katsomista, mikä vaihtui kyllä kanssaihmisten ihailuun Kikin suhteen. Leirintäalueen ihmisistä n. 80 % kävi moikkaamassa Kikiä, vaikka ihmiset eivät sieltä ketään tunteneetkaan. Kokon katsomisen jälkeen lähdettiin ajelemaan vielä Kolille katselemaan maisemia, jotka olivat aivan upeat – suoraan Tolkienin satumaasta. Kikille saatiin ensimmäinen hissikokemuskin aikaiseksi.

Kiki pysyi hienosti mökkialueella, eikä lähtenyt naapurien puolelle, vaikka sieltä ääniä kuuluikin. Kikin ensimmäiset kalasaaliit tuli myös pyydetyksi – tai no nappaili karkailevia kaloja 🙂 Vaihtelua kerrostaloelämään oli myös nuo helpot ulkoilutukset. Siisti koira mökilläkin oli, kun tarpeet piti tehdä metsän puolelle.  Kovin lähellä oli myös uiminen. Toisella kerralla pikatörmäys mättääseen heitti koiran jalkoja myöten veteen, josta lähdettiin ihan yhtä pikavauhdilla maille. Damilla houkuttelin myös pari onnistunutta vesinoutoa rannassa. Mökkiaika olikin noutamisen puolesta hyvää aikaa. Alkoi luottaa sen verran ihmisiin, että toi risuja ja muuta tavaraa luokse. Sama juttu, kun saadaan vielä damien puolelle, niin hyvä on.

Jonkun verran ollaan nyt käytetty  flexiä sen pituuden takia(, vaikka periaatteessa sitä vastaan olenkin). Kiki nimittäin leikkii sisälle lähtiessä mielellään karkailua – siis vähän matkan päähän, ottaa sen siis leikkinä, vaikka olemmekin pyrkineet, ettei koiraa otettaisi kiinni, vaan että koira seuraa ihmisiä. Toinen asia ovat olleet naapuruston lapsen, jotka saattavat huutaa tieltä Kikiä nimeltä, vaikka olenkin ripittänyt niitä siitä useampaan otteeseen. Kolmannekseen pyritään rauhoittamaan koira juuri noiden lasten kanssa, ettei niiden kutsut automaattisesti tarkoita, että sinne juostaan heti, vaan, että ennen rapsutuksia täytyy rauhoittua.  Noutajatalutinta ei kuitenkaan ole unohdettu ja edelleen pyrkimys on siihen, että koira voi olla irti mahdollisimman paljon.

Välillä iltaisin Kikin valtaa sohvaavastenpoppukohtaus ja tietysti purukalusto edellä. Samoin on keksinyt pureskella jalkoja kävellessä. Kikin sinnikkyys on hieman koetellut omistajan kärsivällisyyshermoja. Nyt joka tapauksessa lähtökohta on, että liike loppuu, jos hampaat uppoavat ihoon liikkeessä. Sohvahyppelyssä puolestaan olen alkanut ainoastaan nousemaan ylös ja odotan, että jalat menevät maahan. Kiki nimittäin tuppaa vain innostumaan siirtelyistä (käsiin on sitä helpompi hyökkiä).

Kiki on nyt sitten ilmoitettu noutajakoirayhdistyksen peruskoulutukseen ja myös alustavasti Kookoo99-pentukoulutukseen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: