Aikuistumista

Viime viikkojen elämään Kikin kanssa on kuulunut kaikenlaista. Päällimmäisenä mielessä on aikuistumisen merkit – tai no ainakin pentuvaiheesta toiseen siirtymiset. Pentuturkki on alkanut karisemaan ja jäsenet venymään. Pentumaisuus on siis huvennut jo melkoisesti ja alkaa näyttää oikealta koiralta. Tällä viikolla ovat lähteneet myös ensimmäiset hampaat, kaksi alaetuhammasta ja ylhäältä yksi etuhammas – neljäs ylhäällä heiluu myös kovaa vauhtia. Kempus on ollut viime päivät ja Kiki onkin joutunut harjoittamaan kärsivällisyyttä vältellessään Kempusta. Etukäteen olin ajatellut, että hampaiden lähtö vielä pahentaa puruintoa, mutta näyttää siltä, että pureminen on vähenemään päin (vihdoinkin) tai Kempuksen läsnäolo vie energiat. Kempuksen kurinpito on ihan tervetullutta Kikille, jolla on hyvin suuret luulot itsestään ja siitä, että saa tehdä mitä huvittaa.

Aamuisin Kiki on hieman unelias ja eteneminen on lähinnä laahautumista – varsinkin rappusissa. Hyvin on kuitenkin alkanut ottamaan kontaktia entisestään ja nykyään aika usein jo ovilla tarjoaa toivottua käyttäytymistä eli katsekontaktia ja luvan odottamista. Tässä asiassa on vielä opettamista, mutta hyvältä vaikuttaa tässä vaiheessa. Kyllä siitä ehkä sittenkin saadaan ihan tottelevainen koira 🙂 Itse olen opettanut koirat siihen, että lähtökohtaisesti käsky on voimassa niin kauan kunnes tulee toinen käsky tai vapautus. Ihan täydelliseen tarkkuuteen en ole vielä päässyt huolimattomuuttani, mutta yritystä on. Paikka-käskyn otan käyttöön, jos tulee tarve jossain vaiheessa vahvistaa paikallaoloa eli sitä liikettä joka on pyydetty. Toisaalta sehän kertoo aiempien käskyjen ehtottomuuden epäonnistumisesta, mutta voi tulla kuitenkin tarpeeseen.

Muuten elämään on kuulunut muita koiria, päällimmäisinä sisko Sera ja siskopuoli Miina 7 kk (sama isä). Mökillä on käyty, mikä on tarkoittanut myös matkustamista. Matkapahoinvointia on, mutta näyttäisi, että matkat menevät suhteellisen hyvin, mikäli ei ole mutkia ja monttuja eli pitkänmatkan ajossa ei ole nyt pahemmin oksennellut. Uusia käskyjä ei nyt olla otettu lisää eikä vähään aikaan ole tarkoituskaan. Seuraavana harjoittelun alle ehkä otetaan joko maahan-käsky tai sivulletulo. Eroahdistus on mennyttä elämää ja nykyään pärjää mainiosti asunnossa itsekseen. Vielä harjoiteltavaa olisi ulkona tilanteessa, jossa näkee meidät. Tällä viikolla annoin myös matokuurin ensi viikon rokotusta silmällä pitäen. Punkkien määrä on myös lisääntynyt, joten täytyy harkita laittaako kohta jo jotain ainetta koiraan. Uiminen sujuu hienosti. Muiden koirien kanssa ei välitä ollenkaan syvyydestä tai vauhdista, mutta itsekseen on varovaisempi. Ruokailun osalta on ollut vaihtelevaa, mutta pitkästä aikaa näyttäisi, että on edes vähän ylimääräistä nahkaa luiden päällä.

Silmätulehdus, ruokailua ja vähän muutakin

Päätin sitten lopulta käyttää Kikin eläinlääkärillä silmätulehduksen vuoksi, koska alkoi mennä huonompaan suuntaan keittosuolaliuoshuuhteluista huolimatta. Lääkkeet sai ja nyt silmä näyttää jo paljon paremmalta. Viikossa tuli siis tehtyä kaksi eläinlääkärikäyntiä. Saa nähdä onko tuosta vakuutuksesta hyötyä tässä tapauksessa.

Ruokailun osalta on tehty mielestäni aika radikaali muutos. Liotettujen napujen syönti oli välillä sen verran huonoa, että olemme nyt antaneet ruoan ilman liotusta kokeiluluontoisesti. Syö naput nimittäin ihan rauhassa pureskellen ja selkeästi juo vettä enemmän, joten en olisi huolissani tuosta. Joka tapauksessa nyt on alkanut ruoka kelpaamaan ihan eri tavalla ja syö koko kipollisen. Kokeiltiin kyllä sitäkin, että raksuihin olisi laittanut vettä ja samantein antanut ruoan, mutta ei suostunut noihin pahemmin koskemaan. Katsotaan jos näin saisi vähän tuota painoa nousemaan, niin ei olisi ihan niin luiseva.

Täytyy kyllä sanoa, että tytön nenä käy kyllä hyvin. Tänäänkin aamulenkillä otti heti ilmavainun toisesta koirasta, jota ei siis nähnyt koko lenkin aikana. Tosi tarkkaan kyllä haistoi mistä toinen oli mennyt ja hihnassaolosta ei tahtonut tulla mitään. Muutenkin lähistöltä on löytynyt yllättävän paljon lintujen raatoja. Liekkö sattumaa vai pikkuneitin seurasta johtuvaa… Joka tapauksessa neiti on ihan itse pitänyt huolen, että ”riistaa” tulee haisteltua säännöllisin väliajoin.

Vapaa-käskyn opettelua on nyt tehostettu ja treenattu muutenkin katsekontaktin ottamista. Selkeää parannusta on huomattavissa. Vähän olen alkanut kokeilla myös maahanmenoja ihan vain sen takia, että saa jotain pähkäiltävää.

Eroahdituksen voisi sanoa nyt olevan jo mennyttä. Jotenkin se sitten vain loppui, vaikka tuntui aika epätoivoiselta välillä. Eilen jäi ulos yksin, niin sitä naukui jonkin aikaa, mutta muuten on kyllä mennyt hienosti. Aiemminhan kaikenlainen ääntely oli tavallista, niin nyt on rajoittanut sen lähinnä silloin tällöin haukkukäskyttämiseen ja pissahätävinkumiseen.

Kiki pääsee nykyään hyppäämään sohvalle. Uskomattoman kevyesti se paikaltaan ponnistaa. Muutama ensimmäinen kerta meni niin, ettei se oikein itsekään sitä varmaan tajunnut päässeensä sinne. Nyt on huomattavissa, että tulevaisuudessa voi tulla tämän asian kanssa ongelmia, kun tavoitteena on edelleen saada Kiki pysymään poissa sohvilta.

Itsellä on vielä viikko töitä ja sitten alkaakin kesäloma 🙂

Asunnostani löytyi tuholainen!

Kiki on tällä viikolla kunnostautunut tuhotöissä. Sohvapöydän pari kulmaa ovat saaneet kyytiä ja tapettikin on kummasti alkanut irtoamaan seinästä (mistä omistaja ei tosin ole kyllä kovin pahoillaan, rumahan se tapetti on, joutaa vaihtoon). Ei pitäisi olla kyse siitä, etteikö olisi luvallista nakerreltavaa – possunkorvat ja luut pitävät kyllä seuraa hetken aikaa. Virtaa tuntuu vain riittävän muille jakaa. Iltaisin tuppaa olemaan villityskohtauksia, mikäli kunnon tekemistä ei ole tarpeeksi tarjolla. Tähän mennessä ei olla käyty kovin pitkillä kävelyillä, mutta nyt olen ajatellut, että täytyy tehdä metsälenkkejä kerran pari viikkoon. Pääasiassa ulkoilutus on hoidettu muiden koirien avulla, mikä onkin helppoa, kun naapurustossa on tarpeeksi koiria leikittämään, eikä tarvitse mennä koirapuistoon asti, kun omassa pihassa on oma koirapuistonsa.Virtapiikkejä on katkaistu jonkin verran myös rauhoittumisharjoituksilla, mitkä välillä toimivat ja välillä eivät.

Parin viime viikon aikana Kiki on kunnostautunut uinninopettelun saralla. Ensimmäinen oikea uintikerta oli veneestä käsin, kun halusi välttämättä sieltä hypätä. Sera kävi myös moikkaamassa viime viikolla ja siskokset ravasivat matalassa vedessä ihan innoissaan. Nyt menee veteen jo ihan itsenäisesti ja pari oikeaa uintikertaakin on takana, vaikka äkkiä sieltä maalle pyrähtääkin. Pari kertaa olen tehnyt vesinoutoja ja tuntuvat toimivan hyvin. Joessa vesi virtaa ja vie damia sen verran, että on varmasti mielenkiintoinen. Valitettavasti itikat ovat valinneet saman paikan, joten pitkään ei viihdytä rannalla.

Kempus oli viikonloppuvieraana ja eihän niillä natsannut. Kempus ei erityisemmin välitä naperoista eli valtakunnassa kaikki hyvin, jos toinen vain malttaa pysyä sopivan matkan päässä. Toisaalta Kikille tekee hyvää, kun joku pitää kuria. Kempus onkin huomattavasti selkeämpi johtaja kuin itse omistajat. Kikikin mielestäni hyvin kunnioitti Kempusta, vaikka välillä pitikin vähän lähestyä. Hihnalenkeillä puolestaan ei ollut mitään ongelmia olla vierekkäin, kunhan korvat jätettiin rauhaan.

Luoksetuloja ollaan aika hyvin saatu vahvistettua. Flexin avulla ovat jääneet pois enimmät tulemattomuudet, joten kokee luoksetulon positiivisena ja toisaalta sellaisena, mikä kannattaa tehdä. Hihnassa kävelyn kannalta flexihän on huono, mutta noutajatalutinta pidän joka päivä käytössä ja siinä kulkeekin aika mallikkaasti noin pieneksi koiraksi.

Ensimmäinen rokotuskertakin on nyt pois alta. Mallikkaasti käyttäytyi eläinlääkärissä eikä edes huomannut koko pistosta. Todettiin terveeksi ja reippaaksi koiraksi. Kiki painoi 6,3 kg.

%d bloggers like this: