5, 4, 3..

Viikonlopun pentutreffit lähestyvät hyvää vauhtia ja odotus senkuin kiihtyy. Kolmisenkymmenen hengen porukka kokoontuu tolleroimaan, joten puheenaiheet ovat jo tässä vaiheessa melko selvät 🙂 Pimeneviin iltoihin tämä on ehdottomasti kauden odotetuin tapahtuma.

Viimeisimpien koulutusten parasta antia oli, kun sain ensimmäisiä kertoja Kikin innostumaan damin tuomisesta itselleni. Tein vaihtareita tennispalloon. Aiemmin on sisällä tätä kokeiltu lähinnä istualtaan, muttei ole kunnolla pelannut. Nyt pystyi ulkona hyvin pakittelemaan ja toisaalta koiran kiinnostus oli jo siinä vaiheessa hyvin pitkälle namikeskeinen. Koulutuksissahan Kiki on pelannut yllättävän hyvin, joten jaksaa jotenkin siellä keskittyä treeniin tai ehkä sitä itse tsemppaa muiden koirien läsnäollessa kontaktin pitämiseen enemmän. Kikin ongelmana ei ole ollut noutoesineen kantaminen vaan siinä lähinnä se, että menee itsestä pois päin. Kouluttaja oli sitä mieltä, ettei kannata kehua, jos ei ole tulossa luokse päin.

Pentutreffeille tulijoille tiedoksi, että se ensimmäisenä rapaisin ja/tai märin koira on hyvin todennäköisesti minun. Huomenna sitten taas noutotreenit.

Mainokset

Noutamisen alkeita

Nonni. Nyt on sit aloitettu noutamisharjoitukset. Tai onhan sisällä vaihtareita ja nakkipalkkauksia pyritty antamaan, mutta vähän huononlaisesti on onnistunut. Ekaa kertaa siis oltiin ulkona damien kanssa. Ei kovinkaan yllättäen Kiki oli tosi kiinnostunut dameista, mutta myös omi ne aika tehokkaasti. Taktiikkana on lähteä kävelemään päinvastaiseen suuntaan kuin mihin koira menee. Kiki on kuitenkin tottunut seuraamaan metsässä, joten kyllä se sieltä tuli lopulta daminkin kanssa. Pitäis vaan itse malttaa olla ottamatta damia itselleen ja vaan kehua lähellä. Viisaammilta otetaan miellään vinkkejä vastaan, miten edetä. Harjoituksia kuitenkin jatketaan. Hieman toivo kuitenkin heräsi tänään, että ehkä tästä joku päivä vielä jotain tulee.

Training

Maanantaina käytiin noutajapuolen koulutuksessa, lähinnä luoksetuloja ja luoksepäästävyyttä käytiin läpi. Sieltä ei irronnut mitään uutta. Tänään vuorossa oli KK99 puolella pujotteluja ja hihnaharjoituksia. Totesin, että itsellä ihan perusjutut kunnossa, mitkä ei välttämättä itsestäänselvyyksiä (näin sain huomata) jo ihan tekniikan suhteen. Namit aina vasemmassa taskussa ja vasemmalla kädellä palkataan koiraa vasemmalla puolella, hihna oikeassa kädessä. Luoksepäästävyydessä ei Kikin kanssa ole vielä ollut ongelmia, niin kiinnostunut on nakeista. Varsinaisestihan en ole opettanut seuraamista, mutta olen kyllä huomannut, että koira tuppaa olemaan hieman vinossa vieressä kulkiessaan, kun odottaa nameja. Tähän sain toimivan vinkin seuruutta koiraa alkuun pelkästään suoria pätkiä ja toisekseen pitämään makupalat kuonon vasemmalla puolella, mikä oikaisee koiran suoremmaksi. Kotosalla olen toteuttanut jonkin verran myös Cesar Millan vinkkejä eli seuruuttamista (”mennään”) lyhyessä hihnassa, hihna ylhäällä kaulalla. Aloitin hyvin lyhyillä matkoilla ja nyt homma alkaa toimia, ettei yritä nuuhkia mitään tai edistää. Tämä on hyvin mukava ulkoilutapa kaupunkialueella, kun koira pysyy lähellä ja ei opi vetämään. Pissalenkit on sitten erikseen vapautuksen kanssa. Tällä tyylillä pystyy menemään omaa vauhtiaan huoletta ja rauhallisena, kun koira kulkee rauhallisen alistuvana vierellä. Millanilta on muuten juuri ilmestynyt pentuja varten tarkoitettu kirja: Koirakuiskaajan pentukoulu : opas tasapainoiseen koiraelämään (Karisto 2011). Vielä en ole tuota käsiini saanut, mutta kiinnostaisi kyllä lukea, vaikka Millanin näkemykset poikkeavat hyvin paljon monista muista vallalla olevista. Toisaalta yleensä ei olekaan kyse temppujen oppimisesta vaan enemmän koirien käyttäytymisestä ja ihmisten kouluttamisesta.

Hampaidenlähtö taitaa nyt olla viimeisillään, kun molemmat kulmurit on jo tippunut pois. Enää odotellaan puremisen poistumista…

Perjantaina käytiin kiertämässä Valkeajärvi (n. 4 km) ja jälkeen syötiin nuotiolla tehtyä ruokaa. Huomiselle luvassa Urpolanlammen kierto (n. 2 km).

Klik

Tämän päivän pentukurssin aiheena oli sivulletulo, eteentulo ja luoksetulo. Samalla käytiin eri koulutusvälineitä läpi. Sain muutaman uuden vinkin ja muistutuksen ennen opituista, mutta jo osittain unohdetuista asioista.

Sivulletulossa erityisesti tulisi huomioida oma asento eli selkä suorassa. Kiki tulee sivulle jo melko pienellä käsiliikkeellä, muttei vielä yhdistä sanaa sivulletuloon. Jatketaan siis käsiliikkeen häivyttämistä. Järjestys oppimisessa: valmiina toimiva palkkio, houkuttelu, oikea asento merkatataan signaalisanalla (hieno), palkkio. Muistettava vaatio oikeaa asentoa. En tiedä aionko eteentuloa sen kummemmin opettaa, mutta jos niin teen, muistettava vaatia koiralta, että tulee ihan lähelle. Lähelletulon saa pitämällä makupalan itsensä lähellä, ei siis ojenneta koiralle, vaan koira hakee.

Luoksetuloa opeteltiin hihnassa eli kun koira ottaa kontaktia lähdetään nopeasti kävelemään taaksepäin. Tämä toimii ja tällä tavalla on helppo opettaa tänne-kutsua. Tähän mennessä olen käyttänyt pilliä ulkona, mutta lyhyellä matkalla sanallinen kutsu on helpompi ja tarpeellinen.

Koulutusvälineistä Sanna neuvoi klikkerin (jota olen Kempuksen kanssa aiemmin hieman käyttänyt), kontaktimaton (hiirimatto) ja kontaktikepin. Innostuin hieman taas klikkerin käytöstä. Voisin ottaa sen mukaan seuraamisen opetteluun. Kontaktimatolla voi opettaa esim. sivulletuloja tarkoiksi. Koiralle opetetaan siis ensin klikkerillä, että maton kosketus tuottaa palkkion ja vähitellen vaaditaan tassut tiettyyn kohtaan mattoa, kun koira menee oikeaan asentoon matolla, otetaan käyttöön vihjesana (esim. sivu) ja kun koira on oppinut vihjesanan matto poistetaan kokonaan. Erityisesti palveluskoirapuolella: Ihmisen eteen voi laittaa myös laatikon, jonka edestä koiran on tultava sivulle. Näin saa sivulle tulossa takaosan tulemaan hienosti kunnon asentoon. Kontaktikeppi toimii siten, että koira opetetaan ensin seuraaman keppiä, jonka jälkeen kepillä voi opettaa uusia asioita ja se on helpompi häivyttää kuin makupalakäsi. Mutta joka tapauksessa sekä makupalakäsi että kontaktikeppi tulee häivyttää lopuksi, niitä käytetään vain uuden oppimisen välineinä.

Onnistunut päivä ja hyvä kouluttaja, jesh!

Ensimmäiset viralliset koulutukset takana

Kesä on loppunut ja sitä myöten Kikillä on alkanut koulu. Pari kertaa Kiki on nyt käynyt KooKoo99:n koulutuksessa ja viikon päästä alkaa myös noutajakoirapuolen koulutus. Yllättäen kentällä on mennyt hyvin. Nakeilla saa koiran kontaktin hyvin pysymään, kun haluaa. Hieman on kotona kokeiltu maahanmenoa ja sivulletuloa ja molemmat onnistuivat kentällä odotettua paremmin. Tähän mennessä olen maahanmenoa opettanut istumisen kautta, mutta tästä eteenpäin teen maahanmenoa suoraan seisonta-asennosta. Sivulletulossa täytyy kiinnittää myös huomiota oikeaan paikkaan tarkemmin. Mielestäni koiran kuuliaisuus lisääntyy koulutuksen myötä. Käsienpurennan kieltämisen lisäksi saadaan siis positiivistakin yhteistä aikaa. Hampaidenlähtö ei tunnu loppuvan tai no ainakaan se pureskelu.

Tähän mennessä olen hyvin harvakseltaan näyttänyt Kikille sorsan siipeä, mutta vasta nyt viikonloppuna tein ensimmäisen lyhyen jäljen jäistä varista raahaamalla. Hitaasti mutta varmasti Kiki vaakun löysi ja kun otin vaakun omaan käteeni, löytyi myös into sitä kantaa. Napakalla otteella ylpeänä vaakkua kantoi. Ei siis ainakaan mitään ongelmaan vaakun suussapidon suhteen, vaikka alkuun joutui hieman hakemaan kunnollista otetta, mutta lopulta hyvällä otteella jatkoi kantoa. Tästä on hyvä jatkaa. Edelleen tosin Kiki on hyvin omistushaluinen riistan ja damien ja vähän kaiken suhteen, joten sisätiloissa on pääasiassa dameilla treenattu. Sisätreenejä jatketaan. Tämän viikon oivallus Kikiltä onkin ollut, että damin tuominen on kannattavaa, mutta aivan ei ihan joka kerta tuo oivallus palaudu mieleen.

Kokoa ja massaa on tullut entiseen nähden huomattavasti. Enää ei ole laiha ruipelo, vaan nahan lisäksi on hieman  rasvaakin. Koira näyttää huomattavasti terveemmältä.

%d bloggers like this: