Pienestä kii’

On se kyllä pienestä kiinni tuo harjoittelun onnistuminen.

Tänään on tehty maahanmenoja pallon kanssa pariin otteeseen toisaalta nopeuden saamiseksi ja toisaalta samalla tulee noutoharjoutuksia siinä mielessä, että tehdään ihminen turvalliseksi. Maahanmenosta olen heittänyt pallon ja ollut itse niin kulmassa, ettei Kiki pääse ohittamaan. Alkuun toki yritti kovastikin ohittaa, mutta kyllä nyt jo viimeisillä kerroilla olen saanut tulemaan syliin, kun aloin makaamaan lopulta selälläni, että saan koiran kiinnostumaan itsestäni. Lopputuloksena hieno palautus luokse suoraan syliin ilman pelkoa pallon viemisestä. Näitä harjoituksia tullaan jatkamaan myös dameilla.

Viikonlopun jäljiltä ajatukset ovat hieman sekaisin, että mitä tässä nyt alkaisi harjoittelemaan. Olen nimittäin sitä mieltä, että pääsääntöisesti paria asiaa pyritään samalla ajanjaksolle intensiivisemmin opettamaan. Toki muitakin juttuja joko hiotaan tai sitten ihan vain kokeillaan, mutta varsinainen treenaus pitäisi keskittää. Ainakin tuo maahanmeno on nyt yksi niistä asioista, koska sitä oltiin aloitettu treenaamaan jo aiemmin. Toiseksi asiaksi taidan ottaa nuo maltti/paikallaanoloharjoitukset, koska koira on niille vastaanottavainen ja niitä alkaa tarvitsemaan ihan käytännön elämässä. Paikallaanoloa on kyllä tullut automaattisesti harjoiteltua, kun vapaa-käskyä on opeteltu, mutta kyllä lenkeillä irtipäästettäessä olen vaatinut paikallaanolon. Olin aloittanut jo hieman liikkua koiran ympärillä, mutta nyt lisätään häiriöitä ja matkaakin jossain vaiheessa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: