Kiki ”puunkantaja”

Kikin osalta syksyn viralliset koulutukset on ohi. Pari viimeisintä kertaa lintsattiinkin vielä kesämökkiprojektin ilmaantumisen vuoksi. Viikonloppuisin Kiki on ollut pääasiassa auttamassa puiden kantamisessa – tosin yleensä juuri siihen eri suuntaan. Malttitreenit ovat tuottaneet tulosta ja niitä jatketaan edelleen. Lyhyet ajat ovat ok, mutta jos ruokakuppitreeneissä on hyvää ruokaa, niin aika nopeasti alkaa äännellä. Vieraitten tulo on myös oma projektinsa. Tänään otettiin pieni askel parempaan, kun ekaa kertaa pysyi istumassa, kun sen paikalleen laittoi. Tietty tähän voi olla osasyynä, että Kiki ja Kempus viettin koko valoisan ajan ulkona eli enimmät ja vähän enemmänkin energiaa on päästelty.

Noutoasioita on tehty pääasiassa sisällä leikin varjolla ja toimivat leluilla, mutta damien suhteen on edelleen omimishalua. Ulkona on noutoa jonkin verran kokeiltu, mutta ongelma on pääasiassa luoksetuloissa ja omimisessa, mutta viimeisin kerta onnistui täydellisesti 🙂

Johtajuuden osalta on edelleen jonkin verran ongelmaa. Kiki omatoimisena ja itsenäisenä tyttönä tykkää edelleen päättää itse asioita, mutta sitten toisaalta jotkin asiat sujuvat hyvinkin. Sisällä on tehty jonkin verran klikkeritreenejä aivovoimistelun vuoksi. Koulutusten jälkeen ei varsinaisesti hirveästi olla harjoiteltu, mutta arjen lomassa automaattisesti tulee asioita hiottua. Sivulletulossa pyritään eroon nakeista ja maahanmenossa pyritään äänikäskyn ymmärtämiseen.

Ruoka maistuu Kikille alkuaikoja paremmin, mutta ei kyllä erityisemmin välitä edelleenkään napuista. Matkapahoinvoinnista ei edelleenkään olla päästy eroon. Kaikesta huolimatta Kiki on oikein suloinen ja kaunis koira, joka tykkää hakeutua syliin rapsuteltavaksi. 🙂

Mainokset
%d bloggers like this: