Yhteenveto vuodesta 2011 ja tavoitteet vuodelle 2012

Koirallinen elämä vei viime vuonna mennessään. Kiki tuli taloon ja pennuntäyteinen maailma kutsui jälleen mukaansa.

Päällimmäisenä mielessä viime vuodesta on opittu asia: jokainen koira on yksilö. Olen saanut opetuksen siitä, ettei yhden tollerin nähneenä ja kokeneena tiedä seuraavasta juuri mitään. Kiki on tarjonnut haasteita enemmän kuin mitä olin odottanut.

Hieman Kikistä. Ensimmäinen kuvaava sana on yleensä riiviö, mikä ei onneksi ole kuitenkaan koko totuus. Kempus ei pentuna tehnyt juuri ollenkaan tuhoja, joten Kiki on korjannut potin tällä saralla. Tapetit, pöydän ja sohvan kulmat ovat kokeneet kovia. Onneksi tuhoaminen näyttää taantumisen merkkejä, eikä viime aikoina ole tällä saralla tapahtunut uutta. Valitettavasti käsien puremisesta ei vielä olla päästy kokonaan pois.

Luonteeltaan Kiki on siis päättäväinen, rohkea ja itsenäinen. Jo ensimmäisistä päivistä lähtien Kiki on ottanut etäisyyttä reilusti. Alkuun olinkin huolissani miten koiran saa ikinä seuraamaan itseä, kun on varsin tyytyväinen yksikseen kauempana. Onneksi treenejä on tehty kotipihaa kauempana, niin kiinnostus omistajan seuraamiseen on kunnossa. Päättäväisyydestä ja rohkeudesta puolestaan kertoo loputtomalta tuntuva kärsivällisyys muiden tavaroiden ja paikan viemisessä. Olipa kaveri minkä kokoinen tahansa, sen suusta voi viedä luun, kun tarpeeksi jaksaa odottaa ja pikku hiljaa lähenee kohdetta. Kikin mielessä aina muilla on parempaa ja ovat paremmassa paikassa, joten tavoiteltavaa riittää. Riistaviettiä koiralla näyttäisi olevan myös muille jakaa. Valitettavasti otteet ovat turhankin sanoisinko omivia. Omimishalusta ollaan tietoisesti pyritty pääsemään eroon. Paljon treenejä, joissa koiralta ei heti viedä luoksetuotuja leluja/dameja. Edistystä on selkeästi erityisesti lelujen kanssa tapahtunut ja treenejä jatketaan.

Kiki osaa vaatia asioita. Se ilmaisee selkeästi milloin haluaa ulos tai jos joku asia ei miellytä. Tämä on toisaalta elämää helpottavakin asia, kun ei tarvitse arvuutella sen mielenliikkeitä ja tarpeita. Kiki on myös erittäin siisti koira. Se valitsee tarkkaan syrjäisen paikan tarpeilleen eli ei tarvitse keskeltä pihaa olla tarpeita keräilemässä. Tassuista ja turkista se pitää myös hyvää huolta.

Kiki on myös suloinen sylikoira, joka tykkää olla rapsuteltavana. 🙂

Kikistä tokokoira-projekti on saanut aikalisän. Edelleen tavoitteet ovat samat, mutta nopeasti edistymisestä olen antanut myöten. Kiki vaatii aikaa, että varmuus saadaan liikkeisiin. Toisaalta se oppii kyllä yleensä uudet asiat nopeasti, mutta koskapa sillä on omia ideoita, miten asiat tehdään, hiominen kestää aikansa. Kiki ei missään nimessä toimi pakotteilla. Kivuus on se mikä ratkaisee. Ja nakit. Keväälle menemme ”Tavoitteellista tokoa” -ryhmään. Itselleni nuo ohjatut ryhmät ovat välttämättömiä, että harjoittelurytmi pysyy kunnossa. Ja tavoitteet kirkastuvat, kun saa palautetta. Ryhmässä ei ole kisaamisvelvoitetta, joten tällä hetkellä se sopii meille vallan hyvin, kun emme vielä ole kisaamiskunnossa aikoihin.

Elämä pikkupentuaikojen jälkeen on helpottunut huomattavasti. Kikillä päivän rytmit ja arjessa toteltavat asiat alkavat olla kunnossa.

Vuodelle 2012 tavoitteena on

  • ”Tavoitteellista tokoa” -ryhmä ja loppuvuodesta mölli-tokokisat
  • taipparikurssi ja taipparit (mikäli riistan omiminen ja palautukset saadaan kuntoon)
  •  mätsäri, 17.05.2012 ryhmänäyttely ja 28.07.2012 KV-näyttely Mikkelissä (mikäli juoksuhyppely muuttuu vierellä juoksuksi)

Näillä tavoitteilla lähdetään tälle vuodelle.

Tämän vuoden kivoin juttu tähän mennessä on ollut loppiaispäivän kävely Akun, Kikin, Kempuksen ja Seran kanssa.

Mainokset
%d bloggers like this: