Toko 4 ja vähän muutakin

Ohjelmassa oli tällä kertaa seuraamista, paikallaanpysymistä ja noutoa. Seuraamista onkin Kempuksen kanssa viimeaikoina harjoiteltu hieman enemmän ja alkaa pysymään paremmin oikealla paikalla. Hihnassa kulkeminen on ollut myös oppilistalla, missä on tapahtunut selkeästi edistymistä. Noutamista edelti leikki, jossa leikitettiin koiraa lelulla ja äkkiä pysähdyttiin ja käskettiin koira esim. istumaan tai maahan. Opetti ainakin nopeutta käskyn noudattamisessa, koska sitä nopeammin pääsi uudestaan leikkimään. Tämä on Kempukselle hyvä ja toimiva harjoitus. Noutamisessa ei meille erityisemmin mitään uutta ollut. Voi tosin kiinnittää huomiota, ettei aina tee asioita rutiininomaisesti kuten laita koiraa vierelle istumaan, ettei ole ennalta-arvattava. Lisäksi avo-luokassa noutamisen pitäisi tapahtua ilman luoksetulokäskyä. Paikallaanpysyminen tehtiin limittäin maahanmenona eli koira maahan ja muutaman metrin päähän ja n. minuutin paikallaanolo. Ei olla Kempuksen kanssa aiemmin noin pitkää aikaa kokeiltu, mutta tosi hienosti pysyi kunnes häiriöt kävivät ylivoimaisiksi muiden koirien noustessa. Korjaus tapahtuu viemällä koira takaisin paikalleen ja käskemällä uudestaan maahan. Ei välttämättä tarvitse mennä enää niin kauas, että ei ehdi uudelleen nousta.

Misnun koulutuksessa homma kävi työstä, kun ei millään meinannut saada kontaktia pysymään hetkeä pidempään. Loppuhuipennus oli kuitenkin hieno. Luoksetulo meni todella hienosti. Ensimmäistä kertaa uskalsin jättää yksin paikalleen koulutuskentällä ja matkaa kertyi aika paljon. Hienosti odotti ja totteli käskyä ja vielä tuli sivulle nätisti käskystä istumaan. Leikki oli ansaittu ja koira saatiin mallikkaasti kiinni hihnaan.

Malttia Kempus harjoitteli paukkuharjoituksissa.

Olen lisännyt Kempuksen liikuntaa aamulenkitysten verran eli ehdin käyttämään pidemmän lenkin, kun menen iltavuoroon ja viikonloppuisin. Ennen tokoa on käyty mäyräkoira-Taavin kanssa lenkillä ja Misnun koulutuksia ennen koirapuistossa, että enimmät energiat jäävät muualle kuin koulutuskentälle.

Kaiken kaikkiaan tekemistä riitti viikonloppuna sen verran paljon yhdelle tollerille, että kotona ei virtaa enää riittänyt kuin loikoiluun.

MEJÄ

Misnun tämän viikon koulutuksessa tutustuttiin Mejään eli metsästyskoirien jäljestyskokeeseen. Kempus oli ensimmäinen yrittäjä ja sieltähän se lyhyttä verijälkeä pitkin löysi hirven sorkan. Kerran poikkesi jäljeltä, mutta palasi samantein takaisin.

Tällä viikolla tehtiin Kempukselle myös paukkuharjoituksia. Ei niinkään tarkoituksena totuttaa ampumiseen, vaan lisätä malttia ja ymmärrystä siitä, että ammuttaessa on tarkoitus mennä istumaan ja seurata minne ammutaan. Harjoitukset olivat hyviä ja niitä jatketaan varmasti tässä lähiaikoina vielä. Erityisesti tuota malttia lisää.

Loma ohi

Kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle loman aikana. Paluu arkeen on kuitenkin jo tapahtunut, joten tässä viimeisimmät päivitykset.

Kempuksen elämään on kuulunut jonkin verran reissaamista. Turussa käytiin sisustamassa pikkuveljen uutta ja ensimmäistä kämppää ja sen jälkeen siirryttiinkin jo mökille rauhallisempaan Kolin ympäristöön. Toisellakin mökillä käytiin kunhan ensin oltiin piipahdettu hetken aikaa kotona. Metsälenkkejä ollaan jonkun verran tehty, vähintään nyt kerran viikkoon.

Noutoharjoittelua on lähes joka päivä damilla. Pari kertaa on riistaa näytetty. Ei ole epäilystäkään etteikö koiralla olisi riistaviettiä – alkuun omi riistan, mutta nakit ovat olleet kova sana ja silloin vaakutkin ovat tulleet perille saakka. Edistystä noudossa on tapahtunut, antaa damit nykyään käteen, eikä enää tiputtele niitä jalkoihin – mitä nyt joskus. Pari jälkeä on myös tehty ja löysi etsittävän. Lisäksi on sitten satunnaiset siilin ja fasaanin jäljet, jotka onnistuneesti paikansi. Fasaanitapaus olikin ihan huvittava. Koira ei heti nähnyt lintua, mutta otti jäljen siitä ja sitä lähti seuraamaan. Yllätys olikin suuri kun parin metrin päästä kuuluu rääkäisy ja fasaani varoitti itsestään. Kempus hölmistyneenä siinä sitten hetken katsoo faraania ja välillä meitä ja päättää, että tää olikin pelottava tapaus eli lopulta sekä lintu että koira lähtevät samaan aikaan juoksemaan – tosin eri suuntiin. Kempus haki meistä turvaa. Käskettiin sitä kuitenkin etsimään lintu ja niinhän se otti jäljen uudelleen ja karkotti linnun vähän matkan päästä eli toimi niin kuin karkoittavan koiran kuuluukin. Alkujärkytys vain taisi olla pienoinen.

Ampumiseen on Kempusta totutettu. Tänään olisi tarkoitus ottaa se mukaan haulikkoampumaradalle. Ajateltiin jäädä kauemmas ja lähestyä pikkuhiljaa paikkaa. Saas nähdä kuinka käy.

Edistystä on tapahtumut peruskoulutuksessakin. Kempus osaa mennä maahan käskystä, enää ei tarvitse sormella näyttää minne pitäisi mennä. Seuraavaksi varmaan harjoitellaan sivulletuloa ja hihnassa kävelyä. Lisäksi pitäisi enemmän kiinnittää huomiota miten käyttäydytään, kun vieraita ihmisiä tulee paikalle.

Toinen rokotuskertakin meni hyvin. Madotus on myös hoidettu, kuten myös uusi punkkikarkoite laitettu.

Uiminen on ihmisiltä jäänyt vähiin tänä kesänä, mutta Kempus suhtautuu jo hieman rohkeammin veteen. Uimaan on vain kerran mennyt omasta tahdostaan, mutta kahlailee kyllä ihan mielellään ja näyttää ne kuplat siellä kyllä kiinnostavan. Rantavedestä noutaa jos jonkinlaista keppiä ja kasvustoa. Noutoharjoittelua on tehty myös vedessä ja niin kauan kuin Kempuksen ei tarvitse uida, niin noutaa vedestä hyvin.

Tällä viikolla onkin tiedossa tollerien pentutreffit, joita odotellaan mielenkiinnolla.

%d bloggers like this: