Aikuistumista

Viime viikkojen elämään Kikin kanssa on kuulunut kaikenlaista. Päällimmäisenä mielessä on aikuistumisen merkit – tai no ainakin pentuvaiheesta toiseen siirtymiset. Pentuturkki on alkanut karisemaan ja jäsenet venymään. Pentumaisuus on siis huvennut jo melkoisesti ja alkaa näyttää oikealta koiralta. Tällä viikolla ovat lähteneet myös ensimmäiset hampaat, kaksi alaetuhammasta ja ylhäältä yksi etuhammas – neljäs ylhäällä heiluu myös kovaa vauhtia. Kempus on ollut viime päivät ja Kiki onkin joutunut harjoittamaan kärsivällisyyttä vältellessään Kempusta. Etukäteen olin ajatellut, että hampaiden lähtö vielä pahentaa puruintoa, mutta näyttää siltä, että pureminen on vähenemään päin (vihdoinkin) tai Kempuksen läsnäolo vie energiat. Kempuksen kurinpito on ihan tervetullutta Kikille, jolla on hyvin suuret luulot itsestään ja siitä, että saa tehdä mitä huvittaa.

Aamuisin Kiki on hieman unelias ja eteneminen on lähinnä laahautumista – varsinkin rappusissa. Hyvin on kuitenkin alkanut ottamaan kontaktia entisestään ja nykyään aika usein jo ovilla tarjoaa toivottua käyttäytymistä eli katsekontaktia ja luvan odottamista. Tässä asiassa on vielä opettamista, mutta hyvältä vaikuttaa tässä vaiheessa. Kyllä siitä ehkä sittenkin saadaan ihan tottelevainen koira 🙂 Itse olen opettanut koirat siihen, että lähtökohtaisesti käsky on voimassa niin kauan kunnes tulee toinen käsky tai vapautus. Ihan täydelliseen tarkkuuteen en ole vielä päässyt huolimattomuuttani, mutta yritystä on. Paikka-käskyn otan käyttöön, jos tulee tarve jossain vaiheessa vahvistaa paikallaoloa eli sitä liikettä joka on pyydetty. Toisaalta sehän kertoo aiempien käskyjen ehtottomuuden epäonnistumisesta, mutta voi tulla kuitenkin tarpeeseen.

Muuten elämään on kuulunut muita koiria, päällimmäisinä sisko Sera ja siskopuoli Miina 7 kk (sama isä). Mökillä on käyty, mikä on tarkoittanut myös matkustamista. Matkapahoinvointia on, mutta näyttäisi, että matkat menevät suhteellisen hyvin, mikäli ei ole mutkia ja monttuja eli pitkänmatkan ajossa ei ole nyt pahemmin oksennellut. Uusia käskyjä ei nyt olla otettu lisää eikä vähään aikaan ole tarkoituskaan. Seuraavana harjoittelun alle ehkä otetaan joko maahan-käsky tai sivulletulo. Eroahdistus on mennyttä elämää ja nykyään pärjää mainiosti asunnossa itsekseen. Vielä harjoiteltavaa olisi ulkona tilanteessa, jossa näkee meidät. Tällä viikolla annoin myös matokuurin ensi viikon rokotusta silmällä pitäen. Punkkien määrä on myös lisääntynyt, joten täytyy harkita laittaako kohta jo jotain ainetta koiraan. Uiminen sujuu hienosti. Muiden koirien kanssa ei välitä ollenkaan syvyydestä tai vauhdista, mutta itsekseen on varovaisempi. Ruokailun osalta on ollut vaihtelevaa, mutta pitkästä aikaa näyttäisi, että on edes vähän ylimääräistä nahkaa luiden päällä.

Mainokset

Silmätulehdus, ruokailua ja vähän muutakin

Päätin sitten lopulta käyttää Kikin eläinlääkärillä silmätulehduksen vuoksi, koska alkoi mennä huonompaan suuntaan keittosuolaliuoshuuhteluista huolimatta. Lääkkeet sai ja nyt silmä näyttää jo paljon paremmalta. Viikossa tuli siis tehtyä kaksi eläinlääkärikäyntiä. Saa nähdä onko tuosta vakuutuksesta hyötyä tässä tapauksessa.

Ruokailun osalta on tehty mielestäni aika radikaali muutos. Liotettujen napujen syönti oli välillä sen verran huonoa, että olemme nyt antaneet ruoan ilman liotusta kokeiluluontoisesti. Syö naput nimittäin ihan rauhassa pureskellen ja selkeästi juo vettä enemmän, joten en olisi huolissani tuosta. Joka tapauksessa nyt on alkanut ruoka kelpaamaan ihan eri tavalla ja syö koko kipollisen. Kokeiltiin kyllä sitäkin, että raksuihin olisi laittanut vettä ja samantein antanut ruoan, mutta ei suostunut noihin pahemmin koskemaan. Katsotaan jos näin saisi vähän tuota painoa nousemaan, niin ei olisi ihan niin luiseva.

Täytyy kyllä sanoa, että tytön nenä käy kyllä hyvin. Tänäänkin aamulenkillä otti heti ilmavainun toisesta koirasta, jota ei siis nähnyt koko lenkin aikana. Tosi tarkkaan kyllä haistoi mistä toinen oli mennyt ja hihnassaolosta ei tahtonut tulla mitään. Muutenkin lähistöltä on löytynyt yllättävän paljon lintujen raatoja. Liekkö sattumaa vai pikkuneitin seurasta johtuvaa… Joka tapauksessa neiti on ihan itse pitänyt huolen, että ”riistaa” tulee haisteltua säännöllisin väliajoin.

Vapaa-käskyn opettelua on nyt tehostettu ja treenattu muutenkin katsekontaktin ottamista. Selkeää parannusta on huomattavissa. Vähän olen alkanut kokeilla myös maahanmenoja ihan vain sen takia, että saa jotain pähkäiltävää.

Eroahdituksen voisi sanoa nyt olevan jo mennyttä. Jotenkin se sitten vain loppui, vaikka tuntui aika epätoivoiselta välillä. Eilen jäi ulos yksin, niin sitä naukui jonkin aikaa, mutta muuten on kyllä mennyt hienosti. Aiemminhan kaikenlainen ääntely oli tavallista, niin nyt on rajoittanut sen lähinnä silloin tällöin haukkukäskyttämiseen ja pissahätävinkumiseen.

Kiki pääsee nykyään hyppäämään sohvalle. Uskomattoman kevyesti se paikaltaan ponnistaa. Muutama ensimmäinen kerta meni niin, ettei se oikein itsekään sitä varmaan tajunnut päässeensä sinne. Nyt on huomattavissa, että tulevaisuudessa voi tulla tämän asian kanssa ongelmia, kun tavoitteena on edelleen saada Kiki pysymään poissa sohvilta.

Itsellä on vielä viikko töitä ja sitten alkaakin kesäloma 🙂

Kolmas viikko pahoinvointeineen

Aloitetaan ruokailusta. Kikin ruokahalut paranivat huomattavasti, kun yökyläili naapurissa. Nähtävästi englanninspringerspanieli väsytti sen verran, että ruokakin alkoi maittamaan. Toisaalta onhan koirakin kyllä kasvanut, joten varmaan siinäkin mielessä kulutus on suurempi ja ruokahalu parempi. Harvemmin enää siis jättää suuria määriä ruokaa kuppiin. Toisaalta olen itsekin lopettanut syöminen auttamisen, vaan syö minkä syö. Ruoan sisällä pysyminen onkin sitten oma lukunsa. Autoilu on nimittäin aiheuttanut viime matkoilla sen, että on oksentanut ruoat. Joko johtuu vain siitä, että on lähdetty liikenteeseen liian nopeasti ruokailun jälkeen tai sitten kokee oikeasti (aina) matkapahoinvointia. Tällä viikolla madotin myös Kikin.

Eroahdistuksen osalta pientä kehitystä on huomattavissa, tosin olen ollut kotona enemmän. Vinkumisen laantuminen on kuitenkin selkeää.

Hihnassa meno sujuu edelleen loistavasti, vaikka tilanteiden lisääntyessä välillä olisikin mielenkiintoa muita kulkijoita kohtaan enemmän kuin on tarpeen. Suhteellisen vähän kuitenkin reagoi muihin. Vierellä kulkee enenevissä määrin, vaikken siltä sitä vaadikaan. Tässä vaiheessa tavoitteena on vain, että ei vedä hihnassa ja pyrkisi kulkemaan vasemmalla puolella. Luoksetuloon on otettu nyt pilli mukaan. Luoksetulot ovatkin iloisia ja vauhdikkaita. Edetä tässä asiassa ei voi kuitenkaan pitkään aikaan, olettaisin. Sen verran itsenäinen viipottaja on, että sen saaminen keskeyttämään omat puuhansa on varmasti vaikeaa eli kutsu täytyy hioa aika hyvin ennen kuin nostetaan vaikeusastetta.

On alkanut ymmärtämään, että kaikkea ei saa purra ja toisaalta malttaa olla purematta kaiken aikaa. Kokonaanhan pureminen ei ole loppunut, mutta vähentynyt ja muuttunut kontrolloitavammaksi. Käsittely on siis helpottunut. Harjaukset ja kynsienleikkuu ovat nyt joka viikkoista rutiinia.

Kaiken kaikkiaan elo on muuttunut hieman helpommaksi Kikin kanssa, vaikka paljon harjoiteltavaa on edessä. Noutamisen osalta harjoittelu on ollut aika minimaalista. Lähinnä pitäisi keksiä miten koiran saisi kiinnostumaan itsestä tarpeeksi, kun tahtoo omia kaikki mahdolliset aarteet itselleen. Joitain hyviä kantoja olen saanut kehuttua, mutta aika vähäisiksi on jäänyt. Lelujen osalta olen pyrkinyt siedättämään läsnäoloon. Pitänee kokeilla hihnassa kuljettamista, kun näyttää mielellään kantelevan esineitä. Ei siis varsinaisesti yritä enemmälti luoksetuloja damien kanssa.

Tänään Kiki jouduttiin pesemään pesuaineiden kera, kun Kiki kävi korjaamassa autoa eli öljyä ja vaseliinia turkista pyrittiin irrottamaan.

Toinen viikko ja eroahdistus

Viikon aikana on tapahtunut sekä edistystä että takapakkia. Kiki on kärsinyt eroahdistuksesta työssäoloaikanani. Ei ole ainakaan ainoastaan turhautumista, koska tekemistä autauksessa on ollut. Hieman on ulinat vähentyneet viikon kuluessa, mutta niitä riittää vieläkin koko päiväksi. Aitauksesta on päässyt tulemaan nyt kahdesti – viimeksi tänään. Kiki kiipeää aidan yli, joten taitaa olla niin, että aitaus on käynyt turhaksi tai ainakin vaaralliseksi, joten sitä taidetaan enää käyttää suojaamaan kalusteita olohuoneessa. Eroahdistuksen takia olemme ottaneet taaksepäin myös nukkumisen suhteen ja nukkuneet olohuoneessa, ettei stressaavia tilanteita tule yötä päivää. Ongelmalliseksi tuon ahdistuksesta vieroittamisen tekee työssä käynti. Aina ei ole mahdollista aamuisin odottaa, että Kiki rauhoittuu ja mahdollisesti nukahtaa. Tarkoitus olisi nyt treenata lähtötoimenpiteitä ilman varsinaista lähtemistä, olla huomioimatta koiraa kotiin tultaessa ja harjoitella yksinoloa (kaukana oloa) hihnassa myös ulkona. Ulkonahan Kikillä ei ole mitään ongelmia olla. Saattaa jäädä pitkäänkin matkaan itsekseen puuhastelemaan. Osittain näitä harjoituksia on tehty aiemminin, mutta nyt täytyy suhtautua niihin vakavammin. Kiki sietää myös paremmin nykyään sitä, ettei olla samoissa huoneissa. Tätä tullaan treenaamaan huomattavasti lisää. Toisaalta on kasvattanut itseluottamusta ja uskaltaa liikkua paremmin huoneista toisiin. On alkanut myös ymmärtää hieman, ettei makuuhuoneeseen saa tulla ja menee tekemään omiaan.

Jonkin verran on nyt liikuttu uusissa maastoissa, joten Kiki seuraa paremmin omistajiaan. Kontakti on tätä myöten lisääntynyt myös pihassa. Mielestäni tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä eroahdistuksen kanssa. Hihnassa kävelyä on tullut myös entistä enemmän. Kiki on hakeutunut vierelle katsekontaktiin hihnassa omatoimisesti ja minähän olen sitä nameilla tästä palkannut. Jonkin verran tekee kontaktihakuisuutta myös ilman hihnaa. Ylipäätään Kikin kanssa on suhteellisen helppo kulkea hihnassa. Aika harvoin yrittää vetää tai jos jumittaa, niin lähtee kyllä nopeasti kävelemään mukaan. Jonkin verran tosin tulee jalkoihin pyörimään, mutta ei lähde hyökkimään ihmisten eikä pyöräilijöiden päälle. Onneksi on ollut mahdollista tehdä hihnaharjoituksia pienissä erissä, niin toiveita olisi, että tämä lähtee sujumaan paremmin kuin Kempuksella aikanaan.

Tällä viikolla leikkasin kynnet ensimmäistä kertaa. Alunperin olin ajatellut tehdä toimenpiteen kahden ihmisen voimin, mutta lopulta leikkasin ne itse. Ensin yritin, jos olisi onnistunut koira maassa jalkojen välissä, mutta päädyin ottamaan syliin istuvaan asentoon. Pientä pyristelyä oli, mutta ymmärsi hyvin nopeasti, että nameja tulee, jos vain hetken malttaa olla paikallaan. Harjasin myös kertaalleen makupalojen kera, tuskin huomasi koko toimenpidettä.

Harjoittelun alla ovat olleet myös istuminen, vapaa-käsky ja luoksetulo käskyn kanssa. Istuminen onnistuu käskystä, jos on vieressä. En oikein usko, että on vielä ymmärtänyt vapaa-käskyä. Olen päättänyt olla opettamatta sitä ruokakupilla, koska ruoka ei maistu edelleenkään loistavasti. Syö kyllä sen pari desiä päivään, mutta voisi enemmänkin syödä. Ylimääräisiä kiloja/grammoja ei Kikillä ainakaan ole, vaikka ne olisivat nyt kyllä ihan toivottavia. En kuitenkaan ole suuremmin ollut huolissani, koska koirassa ei muuten näy mitään kipeyden tms. merkkejä ja leikkii ihan mielellään. Luoksetulon osalta olen alkanut käyttämään tänne-käskyä. Pyrin pitämään namit aina mukana, niin olen nyt sitten ulkonakin palkannut, kun olen ollut satavarma, että tulee luokse. Tähän mennessä on ollut tosi hyviä ja vauhdikkaita luoksetuloja. Kunhan vielä yhdistäisi tuohon käskysanaan jossain vaiheessa, vielä ei ole mikään kiire.

Tänään kävin Seran omistajan kanssa katsomassa taipumuskokeitten vesityöskentely- ja hakuruutuosuudet Anttolassa. Vesityöskentelyssä ei ollut näkemieni osalta mitään ongelmia, mutta vaikeahko hakuruutu tuotti sitäkin enemmän ongelmia. Hakuinnon puutteeseen loppui useamman päivä.

Kiki ja Sera saivat myös tänään seuraa toisistaan ja kyllähän sitä murinaa ja mukilointia riitti.

%d bloggers like this: