Training

Maanantaina käytiin noutajapuolen koulutuksessa, lähinnä luoksetuloja ja luoksepäästävyyttä käytiin läpi. Sieltä ei irronnut mitään uutta. Tänään vuorossa oli KK99 puolella pujotteluja ja hihnaharjoituksia. Totesin, että itsellä ihan perusjutut kunnossa, mitkä ei välttämättä itsestäänselvyyksiä (näin sain huomata) jo ihan tekniikan suhteen. Namit aina vasemmassa taskussa ja vasemmalla kädellä palkataan koiraa vasemmalla puolella, hihna oikeassa kädessä. Luoksepäästävyydessä ei Kikin kanssa ole vielä ollut ongelmia, niin kiinnostunut on nakeista. Varsinaisestihan en ole opettanut seuraamista, mutta olen kyllä huomannut, että koira tuppaa olemaan hieman vinossa vieressä kulkiessaan, kun odottaa nameja. Tähän sain toimivan vinkin seuruutta koiraa alkuun pelkästään suoria pätkiä ja toisekseen pitämään makupalat kuonon vasemmalla puolella, mikä oikaisee koiran suoremmaksi. Kotosalla olen toteuttanut jonkin verran myös Cesar Millan vinkkejä eli seuruuttamista (”mennään”) lyhyessä hihnassa, hihna ylhäällä kaulalla. Aloitin hyvin lyhyillä matkoilla ja nyt homma alkaa toimia, ettei yritä nuuhkia mitään tai edistää. Tämä on hyvin mukava ulkoilutapa kaupunkialueella, kun koira pysyy lähellä ja ei opi vetämään. Pissalenkit on sitten erikseen vapautuksen kanssa. Tällä tyylillä pystyy menemään omaa vauhtiaan huoletta ja rauhallisena, kun koira kulkee rauhallisen alistuvana vierellä. Millanilta on muuten juuri ilmestynyt pentuja varten tarkoitettu kirja: Koirakuiskaajan pentukoulu : opas tasapainoiseen koiraelämään (Karisto 2011). Vielä en ole tuota käsiini saanut, mutta kiinnostaisi kyllä lukea, vaikka Millanin näkemykset poikkeavat hyvin paljon monista muista vallalla olevista. Toisaalta yleensä ei olekaan kyse temppujen oppimisesta vaan enemmän koirien käyttäytymisestä ja ihmisten kouluttamisesta.

Hampaidenlähtö taitaa nyt olla viimeisillään, kun molemmat kulmurit on jo tippunut pois. Enää odotellaan puremisen poistumista…

Perjantaina käytiin kiertämässä Valkeajärvi (n. 4 km) ja jälkeen syötiin nuotiolla tehtyä ruokaa. Huomiselle luvassa Urpolanlammen kierto (n. 2 km).

Mainokset

Ensimmäiset viralliset koulutukset takana

Kesä on loppunut ja sitä myöten Kikillä on alkanut koulu. Pari kertaa Kiki on nyt käynyt KooKoo99:n koulutuksessa ja viikon päästä alkaa myös noutajakoirapuolen koulutus. Yllättäen kentällä on mennyt hyvin. Nakeilla saa koiran kontaktin hyvin pysymään, kun haluaa. Hieman on kotona kokeiltu maahanmenoa ja sivulletuloa ja molemmat onnistuivat kentällä odotettua paremmin. Tähän mennessä olen maahanmenoa opettanut istumisen kautta, mutta tästä eteenpäin teen maahanmenoa suoraan seisonta-asennosta. Sivulletulossa täytyy kiinnittää myös huomiota oikeaan paikkaan tarkemmin. Mielestäni koiran kuuliaisuus lisääntyy koulutuksen myötä. Käsienpurennan kieltämisen lisäksi saadaan siis positiivistakin yhteistä aikaa. Hampaidenlähtö ei tunnu loppuvan tai no ainakaan se pureskelu.

Tähän mennessä olen hyvin harvakseltaan näyttänyt Kikille sorsan siipeä, mutta vasta nyt viikonloppuna tein ensimmäisen lyhyen jäljen jäistä varista raahaamalla. Hitaasti mutta varmasti Kiki vaakun löysi ja kun otin vaakun omaan käteeni, löytyi myös into sitä kantaa. Napakalla otteella ylpeänä vaakkua kantoi. Ei siis ainakaan mitään ongelmaan vaakun suussapidon suhteen, vaikka alkuun joutui hieman hakemaan kunnollista otetta, mutta lopulta hyvällä otteella jatkoi kantoa. Tästä on hyvä jatkaa. Edelleen tosin Kiki on hyvin omistushaluinen riistan ja damien ja vähän kaiken suhteen, joten sisätiloissa on pääasiassa dameilla treenattu. Sisätreenejä jatketaan. Tämän viikon oivallus Kikiltä onkin ollut, että damin tuominen on kannattavaa, mutta aivan ei ihan joka kerta tuo oivallus palaudu mieleen.

Kokoa ja massaa on tullut entiseen nähden huomattavasti. Enää ei ole laiha ruipelo, vaan nahan lisäksi on hieman  rasvaakin. Koira näyttää huomattavasti terveemmältä.

Kiki on ihana

Kiki on ihana. Piste. Ripuloi. Piste. Ripulia tapeteilla. Piste. Tapetit vaihtoon. Piste. Manataan ihmiset, jotka heittävät metsään kalannahkaa, ja jotka kakkaavat metsään ja kaikki pieneläimet, jotka kuolevat metsään. Piste. Onko tämä koiran hyvä vainuaisti sittenkään hyvä juttu. Piste. Kiki on ihana. Piste. Ihana pikkukone, joka syö kaiken, minkä löytää. Piste. Kiki on ihana, ihana, ihana.

Pari viikkoa sitten käytin Kikin tehosterokotuksessa. Seuraava kerta onkin sitten vuoden päästä ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. Madotuksen annoin viikkoa ennen tehostusta ja tästä eteen päin puolen vuoden välein. Ehkä yllättävääkin oli, että Kiki ohitti painossa siskonsa Seran. Voi osittain johtua siitä, että ruokin Kikin pari tuntia ennen punnitusta, mutta kyllä Kiki oli korkeampi kuin Sera, kun tavattiin. Edelleen tosin laihempi Seraan verrattuna. Tällä viikolla korkeusero oli tasoittunut siskosten välillä. Hampaiden lähtö on jatkunut ja jatkuu edelleen.

Punkkeja on saanut irrotella jonkin verran, mutta olen nyt ajatellut, etten laita estoaineita tänä syksynä. Ne muutaman punkit on viitsinyt irrotella ja toisaalta tulee koiralle pakosti samalla hieman käsittelyharjoitusta. Kempuksenlle pentuna annettu Expot aiheutti tärinöitä, joten olen sen suhteen ollut varovaisempi. Lääkäri suositteli Frontlineä.

Elämään on kuulunut muita koiria. Toki sisko Seraa on nähty, mutta sen lisäksi myös Veetiä ja Kamua ja tietysti naapurinhoitotäti Lyytiä. Veetin luona olikin ihmettelemistä kanoissa ja kaneissa. Muiden koirien lisäksi reissuttiin Vihdissä ja Turussa. Pitkät matkat sujuivat suhteellisen hyvin ilman oksennusta, selvittiin lähinnä kuolaamisella, mitä nyt työmaa-alueella piti oksennella heti alkumatkasta.

Kikin kuuliaisuus on viime aikoina kehittynyt. Erityisesti kehitystä on vapaa-käskyn noudattamisessa. Toki kehitettävää vielä on, mutta jaksaa hieman pidempään jo odottaa vapautusta. Kikin olen ilmoittanut KooKoo99n pentukurssille ja noutajakoirayhdistyksen peruskoulutukseen, jonne myös Sera ja Miina ovat tulossa. Lähinnä tarkoitus on totuttaa häiriöihin muiden kanssa.

Tänään kävinkin katsomassa Mikkelin ryhmänäyttelyssä esiintyneitä Emmaa ja Miinaa. Miina oli ROP-pentu ja Emma sai ERIn. Tutustuttiin myös Fridaan (Tollerbay Frida von Tistel), joka sai VASERTin. Naapuriin on myös muuttanut tolleri Fireheartin I-pentueesta.

Aikuistumista

Viime viikkojen elämään Kikin kanssa on kuulunut kaikenlaista. Päällimmäisenä mielessä on aikuistumisen merkit – tai no ainakin pentuvaiheesta toiseen siirtymiset. Pentuturkki on alkanut karisemaan ja jäsenet venymään. Pentumaisuus on siis huvennut jo melkoisesti ja alkaa näyttää oikealta koiralta. Tällä viikolla ovat lähteneet myös ensimmäiset hampaat, kaksi alaetuhammasta ja ylhäältä yksi etuhammas – neljäs ylhäällä heiluu myös kovaa vauhtia. Kempus on ollut viime päivät ja Kiki onkin joutunut harjoittamaan kärsivällisyyttä vältellessään Kempusta. Etukäteen olin ajatellut, että hampaiden lähtö vielä pahentaa puruintoa, mutta näyttää siltä, että pureminen on vähenemään päin (vihdoinkin) tai Kempuksen läsnäolo vie energiat. Kempuksen kurinpito on ihan tervetullutta Kikille, jolla on hyvin suuret luulot itsestään ja siitä, että saa tehdä mitä huvittaa.

Aamuisin Kiki on hieman unelias ja eteneminen on lähinnä laahautumista – varsinkin rappusissa. Hyvin on kuitenkin alkanut ottamaan kontaktia entisestään ja nykyään aika usein jo ovilla tarjoaa toivottua käyttäytymistä eli katsekontaktia ja luvan odottamista. Tässä asiassa on vielä opettamista, mutta hyvältä vaikuttaa tässä vaiheessa. Kyllä siitä ehkä sittenkin saadaan ihan tottelevainen koira 🙂 Itse olen opettanut koirat siihen, että lähtökohtaisesti käsky on voimassa niin kauan kunnes tulee toinen käsky tai vapautus. Ihan täydelliseen tarkkuuteen en ole vielä päässyt huolimattomuuttani, mutta yritystä on. Paikka-käskyn otan käyttöön, jos tulee tarve jossain vaiheessa vahvistaa paikallaoloa eli sitä liikettä joka on pyydetty. Toisaalta sehän kertoo aiempien käskyjen ehtottomuuden epäonnistumisesta, mutta voi tulla kuitenkin tarpeeseen.

Muuten elämään on kuulunut muita koiria, päällimmäisinä sisko Sera ja siskopuoli Miina 7 kk (sama isä). Mökillä on käyty, mikä on tarkoittanut myös matkustamista. Matkapahoinvointia on, mutta näyttäisi, että matkat menevät suhteellisen hyvin, mikäli ei ole mutkia ja monttuja eli pitkänmatkan ajossa ei ole nyt pahemmin oksennellut. Uusia käskyjä ei nyt olla otettu lisää eikä vähään aikaan ole tarkoituskaan. Seuraavana harjoittelun alle ehkä otetaan joko maahan-käsky tai sivulletulo. Eroahdistus on mennyttä elämää ja nykyään pärjää mainiosti asunnossa itsekseen. Vielä harjoiteltavaa olisi ulkona tilanteessa, jossa näkee meidät. Tällä viikolla annoin myös matokuurin ensi viikon rokotusta silmällä pitäen. Punkkien määrä on myös lisääntynyt, joten täytyy harkita laittaako kohta jo jotain ainetta koiraan. Uiminen sujuu hienosti. Muiden koirien kanssa ei välitä ollenkaan syvyydestä tai vauhdista, mutta itsekseen on varovaisempi. Ruokailun osalta on ollut vaihtelevaa, mutta pitkästä aikaa näyttäisi, että on edes vähän ylimääräistä nahkaa luiden päällä.

%d bloggers like this: