ALO1 ja AVOn treenisuunnitelma

Pieksämäeltä saavutettiin tokokisojen tavoite eli ALO1-tulos.

luoksepäästävyys 10
paikalla makaaminen 8
seuraaminen kytkettynä 9
seuraaminen taluttimetta 8,5
maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
luoksetulo 10
seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5
estehyppy 9,5
kokonaisvaikutus 10
yht. 162 pistettä

Pienestä jäi tälläkin kertaa kiinni, kun yhteistulokset 162 pistettä. Tyytyväinen olin seuraamisiin ja hyppyyn. Menivät edellistä kertaa paremmin. Itse jännitin kyllä tällä kertaa enemmän, osittain varmaan siksi, että yleensä varma paikkamakuu vaati kaksoiskäskyn – Kiki oli kiinnostunut liikkurista eikä ollut kontaktissa kunnolla.  Yhteistuloksiin olin kuitenkin todella tyytyväinen. Alkukesän tavoitteena siis TK1-tunnus. Alunperin ei ollut varmaan suurempia kisasuunnitelmia tälle vuodelle, mutta nyt näyttää siltä, että tässähän ollaan jo AVOon tähtäämässä tämän vuoden puolella, mikä tarkoittaa treenisuunnitelman tekoa (ja ylipäätään liikkeiden tietämistä)

Avoin luokka (kerroin)

Paikalla makaaminen (3)

  • näkösuojassa ollaan tehty aiemmin paikkamakuita, mutta ei varmaan noin pitkää aikaa, joten vähän lisää treeniä, mutta tämä ei pitäisi olla mahdoton

Seuraaminen taluttimetta (2)

  • treenattava suoraa asentoa ja perusasentoa eli samat ongelmat kuin ennenkin

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä (2)

  • taaksemenoja ei olla tehty, mutten usko sen kovin paljon tätä vaikeuttavan, palattava maahanmenoissa taaksepäin ja otettava lähempää varmoja maahanmenoja ja kiinnitettävä huomiota äänenpainoihin ja ääntämiseen

Luoksetulo (3)

  • Pysäytyksessä onkin meille haastetta, aiemmin oltiin tässä jo jollain tavalla edistytty, mutta nyt on aloitettu taas ihan alusta, kun ei ole tätä välillä treenattu. Kiki ennakoi melko herkästi, joten tehtävä paljon pelkkiä luoksetuloja, ettei ennakoisi liikaa. Samoin oltava tarkkana pallolla palkatessa, että ei liikuta kättä ennenkuin on sanonut käskyn. Välillä voi tehdä hämäysheittoinakin. Muistettava palkata vain nopeista ja täsmällisistä suorituksista, kun alku saadaan menemään. Loppuluoksetulossa poistettava käteen tökkääminen.

Seisominen seuraamisen yhteydessä (2)

  • sama kuin maahanmenon kanssa

Noutaminen (2)

  • Noh, se pureskelu pitää karsia eli enemmän sisällä pitotreeniä. Irti-käskyn treenaamista lisää. Samoin perusasentoon tulon treenausta.

Kauko-ohjaus (3)

  • Tässä suurin ongelma lienee matka eli aletaan kasvattamaan matkaa vähitellen. Muuten tekee melko hyvin ja napakasti liikkeiden vaihdot. Kiinnitettävä huomiota kuitenkin liikkumiseen, ettei matkan lisääminen pilaa hyvää suoritusta.

Estehyppy (2)

  • Tätä ei olla myöskään treenattu istu-käskyn kanssa eikä takaisin hyppynä. Aionkin jättää tämän vielä treenaamatta, kunnes saadaan ALOsta se viimeinen 1-tulos, ettei ala tarjoamaan tässä vaiheessa.

Kokonaisvaikutus (1)

  • Kiinnitettävä huomiota palkkaustapaan liikkeiden välillä siten että motivoisi koiraa oikeasti. Samoin kertominen mitä seuraavaksi tehdään.
Mainokset

Huippukevät

Tämä kevät onkin lähtenyt käyntiin koiraharrastuksen parissa varsin mainiosti. Kolmas serti irtosi heti ensimmäisestä näyttelystä ja toisestakin olisi tullut, jos olisimme vielä voinee sen vastaanottaa. Polvijärvellä siis SERT ja PN2, jäi mummolle toiseksi. Pertunmaalla ROP.

Tokourakin on nyt aloitettu. Joku mielenhäiriö tuli, kun ilmoitin Kikin tokokisoihin, mutta eipä se sitten hullummin mennyt vaan ALO1-tulos tuli! Esteestä nollat, mutta se on helposti korjattavissa. Seuraamisessa tuomari teetti pitkiä pätkiä suoraa eli meille ekstra vaikeaa, mutta hienosti seurasi Kikiksi, eikä edistänyt ihan hirveästi. Ilman hihnaa jäi kerran seisomaan paikalleen, josta jouduin kutsumaan. Muuten voi olla kyllä todella tyytyväinen  suoritukseen. Erityisesti tämä oli tietoa siitä miten kannattaa valmistautua eli tänään tehtiin pyörälenkit alle, että saa ylimääräisen innon purettua, ruokaa puolet iltaruuasta ja palkalla vahvistetaan maahanmenoja, seisomisia, pysähdyksiä ja erityisesti kontaktia. Yllättävän rauhallinen olin kokeen ajan. Eniten se paikkamakuu stressaa (vaikka koira onkin melko varma), mutta kun se meni hienosti, niin ei niin paha enää loppu ollut. Seuraamisessa ehdottomasti pitäisi muistaa käyttää vahvistamista niissä paikoissa kun se on mahdollista, tänään jäi jotenkin sanomatta, onneksi ei jäänyt paikalleen niissä. Ensi viikolla sitten Pieksämäelle kisaamaan 🙂

Tokoa ja syysretkeilyä

Viimeaikojen tokoilutilanne:

– luoksepäästävyydet olen nyt tehnyt ilman nakkeja ja homma toimii edelleen, tuijottelee minkä kerkeää

– paikallaanolot on mennyt hienosti, pari kertaa tehty piilossa ollen. Kiinnitettävä huomiota yhdestä käskystä toimimiseen, tosin edelleen tarkoituksella on tehty vähän istumisia maahanmenosta. Enemmän sattumanvaraisuutta käskyihin.

-seuraamista on opeteltu pallolla ja vetolelulla, hommasta on alkanut tulla kivaa. Edelleenkään ei pysty paria kolmea askelta pidemmälle seuruuttamaan, mutta ei haittaa, enemmän treeniä vain tähän. Treeniohjeena jättää koira paikalleen, kävellä itse eteenpäin ja selkä koiraan päin pyytää sivulle. Samoin sama juttu, mutta kävelee eteenpäin ja kutsuu sivulle. Vahvistetaan sivu=seuraa käskyä.

– hyppyjä ei ole tehty paljon, mutta pääsääntöisesti kyllä lähtee hyppyyn käskystä, enemmän hiomista vain. Pallo toiselle puolelle palkaksi joko heittäen hypystä tai viemällä etukäteen. Voisi alkaa palkkaamaan seiso-käskyä kohta.

– perusasennossa kiinnitettävä huomiota selkälinjaan tassujen sijaan.

– luoksetuloissa ei myöskään suurempia ongelmia.

– seisomaan jäämistä opeteltu ilman makupalaa. Enemmän huomiota äänenpainoihin, että koira erottaa eri käskyt toisistaan. Treenataan ilman jäävyyttä eli eri käskyjen selkeyttä ja siten että matkaa lisätään.

Muuten syksy on lähtenyt käyntiin noutajien  peruskoulutuksia pitäen ja retkeillen retkeilyreiteillä. Säynätti oli positiivinen kokemus, tosin vaatii pari tuntia aikaa ja vähemmän vesisadetta. Noutokoulutukset ovat olleet valitettavasti jäähyllä syksyn muiden koulutusten lomassa. Kai se vaakku sieltä pakkasesta treeneihin kohta tulee itsestään… Temppukoulussa haetaan ”vain” kontaktia. Tähän mennessä on tehty pakittamista, kierimistä, kiertämistä, anomista ja kotona ajattelin alkaa harjoittelemaan tavaroiden keräämistä laatikkoon.

Huikeaa edistystä noudoissa – Kati kouluttaa vol 2

Tänään saimme yllätysvieraita kasvattajan muodossa. Ja täytyy sanoa, että eipä päivä olisi voinut paremmin mennä. Päivän ohjelmassa oli siis nouto- ja näyttelytreenit.

Kikin omimishalun kanssa on ollut niin paljon hankaluutta, että olen välillä ajatellut, ettei siitä ikinä noutajaa saa. Kuukauden verran ollaan nyt Katin ohjeilla treenattu säännöllisesti ja tänään treenit kyllä tuottivat myös tulosta. En ole Kikin kanssa syksyn jälkeen tehnyt ulkona koira irti noutoja eli tänään katsottiin missä mennään. Täydellistä ei tietenkään ollut, mutta suhteessa siihen miten Kikin kanssa aiemmin on mennyt parannus on huikea.

Ensimmäinen harjoitus oli ”norminouto” eli koiran kanssa käytiin viemässä dami puun juurelle ja mentiin lähetyspaikalle, josta nouda-käskyllä noutoon. Ensimmäisellä kerralla jäi haistelemaan ja juoksentelmaan omia teitään, mutta uusi lähetys meni niin kuin piti. Varsin hyvin kyllä tiesi missä dami oli, mutta päätti haistella sen sijaan.

Toinen harjoitus tehtiin osissa. Ensin koira jätettiin paikalleen ja luoksetulokutsulla luo. Ensimmäisellä kerralla lähti paikkaan, jossa dami oli ollut aiemmin ja juoksenteli taas omiaan. Yleensä luoksetulot ovat olleen melko varmoja, mutta viime aikoina tässä on ollut enemmän ongelmia. Toinen osa tehtiin paikalleenjättönä, mutta nyt Kati heitti damin lähelleen. Ensin Kiki lähti luoksetulosta damin perään, mutta toinen kerta menikin sitten hienosti niin kuin piti.

Ehkä hienointa oli, että Kiki tosiaan tuli luo damin kanssa. Vaikka muuten luoksetuloissa oli ongelmia hieman, niin damin saatuaan reagoi hienosti pillin ääneen ja toi damin suoraan luo. Ei ennestään tuttuja kunniarinkejä eikä Seran luo karkailuja. Ei damin pureskelua eikä itselleen omimista. HIENOA!

Jatkossa jatketaan daminkantoharjoituksia. Lisäksi tehdään muisteja eli jätetään dami ja lähetetään noutoon jopa 100 metristä. Lumien sulettua otetaan useampia muisteja kerralla.

Näyttelyharjoittelun osalta ehkä muistettavaa nopea vauhti kierrettäessä ja hitaampi edestakaisin mentäessä.

Tämän viikon tokoiluissa käytiin läpi seisomista ja luoksetuloa. Häiriöiden kanssa tehtiin aika paljon. Paikallaanolo meni hyvin, samoin seisominen. Seisomisen opettelussa voisi muistaa myös taakse lelun heitot. Luoksetulossa otti pallon tullessaan, mutta tuli kuitenkin pallon kanssa luo.  Käytiin läpi myös estettä ja sen osalta jäi hyvät fiilikset, ekaa kertaa kun vasta kokeiltiin.

Silmätulehdus, ruokailua ja vähän muutakin

Päätin sitten lopulta käyttää Kikin eläinlääkärillä silmätulehduksen vuoksi, koska alkoi mennä huonompaan suuntaan keittosuolaliuoshuuhteluista huolimatta. Lääkkeet sai ja nyt silmä näyttää jo paljon paremmalta. Viikossa tuli siis tehtyä kaksi eläinlääkärikäyntiä. Saa nähdä onko tuosta vakuutuksesta hyötyä tässä tapauksessa.

Ruokailun osalta on tehty mielestäni aika radikaali muutos. Liotettujen napujen syönti oli välillä sen verran huonoa, että olemme nyt antaneet ruoan ilman liotusta kokeiluluontoisesti. Syö naput nimittäin ihan rauhassa pureskellen ja selkeästi juo vettä enemmän, joten en olisi huolissani tuosta. Joka tapauksessa nyt on alkanut ruoka kelpaamaan ihan eri tavalla ja syö koko kipollisen. Kokeiltiin kyllä sitäkin, että raksuihin olisi laittanut vettä ja samantein antanut ruoan, mutta ei suostunut noihin pahemmin koskemaan. Katsotaan jos näin saisi vähän tuota painoa nousemaan, niin ei olisi ihan niin luiseva.

Täytyy kyllä sanoa, että tytön nenä käy kyllä hyvin. Tänäänkin aamulenkillä otti heti ilmavainun toisesta koirasta, jota ei siis nähnyt koko lenkin aikana. Tosi tarkkaan kyllä haistoi mistä toinen oli mennyt ja hihnassaolosta ei tahtonut tulla mitään. Muutenkin lähistöltä on löytynyt yllättävän paljon lintujen raatoja. Liekkö sattumaa vai pikkuneitin seurasta johtuvaa… Joka tapauksessa neiti on ihan itse pitänyt huolen, että ”riistaa” tulee haisteltua säännöllisin väliajoin.

Vapaa-käskyn opettelua on nyt tehostettu ja treenattu muutenkin katsekontaktin ottamista. Selkeää parannusta on huomattavissa. Vähän olen alkanut kokeilla myös maahanmenoja ihan vain sen takia, että saa jotain pähkäiltävää.

Eroahdituksen voisi sanoa nyt olevan jo mennyttä. Jotenkin se sitten vain loppui, vaikka tuntui aika epätoivoiselta välillä. Eilen jäi ulos yksin, niin sitä naukui jonkin aikaa, mutta muuten on kyllä mennyt hienosti. Aiemminhan kaikenlainen ääntely oli tavallista, niin nyt on rajoittanut sen lähinnä silloin tällöin haukkukäskyttämiseen ja pissahätävinkumiseen.

Kiki pääsee nykyään hyppäämään sohvalle. Uskomattoman kevyesti se paikaltaan ponnistaa. Muutama ensimmäinen kerta meni niin, ettei se oikein itsekään sitä varmaan tajunnut päässeensä sinne. Nyt on huomattavissa, että tulevaisuudessa voi tulla tämän asian kanssa ongelmia, kun tavoitteena on edelleen saada Kiki pysymään poissa sohvilta.

Itsellä on vielä viikko töitä ja sitten alkaakin kesäloma 🙂

Joulu 2009

Keskiviikkona reissattiin Kempuksen kanssa junalla kohti Joensuuta. Ekalla osuudella seurana oli pari kissaa, jotka olis haissu niiiiin kivalle, vaan piti vaan paikallaan olla. Toisella osuudella Pieksämäeltä vieressä oli pinseri korissa, jota ei sit ollenkaan huomattu. Pinseri oli menossa moikkaamaan toista tolleria. Tädit ja lapset kävi rapsuttelemassa matkan varrella Kempusta. Hienosti osas olla, vaikka välillä ääntelikin siihen malliin, että vieläks tää tylsyys jatkuu. Kotona avattiin sit etukäteen joululahjaks saatu Lidlin lihapullapakkaus. Pullilla ladattiin Kongi ja siinä se aika aina välillä vierähti. 

Eilen tehtiin pitkä lenkki lumessa ja ajokoira seurana. Illalla olikin sitten kinkun aika. Tänään pakkasta on ollu 27 astetta, joten katsottiin viisaimmaksi pysyä sisätiloissa suurin osa ajasta. Nättiähän tuolla olis, mutta tuo kylmyys. Ajokoirakin on eteisessä lämmittelemässä ja sehän on Kempukselle tuskaa, kun ei pääse leikkimään vaikka niin lähellä olis. Aina pitää ponkaista ylös, jos vähänkin rapinaa kuuluu oven takaa, tai jos isä lähtee tupakalle, niin kyllä oltais mukaan menossa.

Viime aikoina oon yrittäny treenata Kempuksen kanssa lähinnä seuraamista. Kehitystäkin on hieman tapahtunut, joten matkaa vois alkaa siitä yhdestä kahdesta askeleesta pidentämään. Treenaan aina makupaloilla, kun toimivat parhaiten ja mahdollisimman paljon oon yrittänyt seurauttaa ennen ruoan antamista. Intoa on tullu ihan eri tavalla koiralla tuohon seuraamiseen. Ite en oo vaan tuosta seuraamisesta niin hirveesti kiinnostunu, joten on jääny turhan vähälle. Hyppyjä tuli kokeiltua viime viikolla ja tosi nätisti meni, mitä nyt omia mokia tuli tehtyä. Hyppyestekin löytyi putkiremontin myötä siirtyneenä. Alokasluokan hyppy alkaa siis olla jo kohdillaan, pientä hiomista enää. Seiso käskyssä on edetty siten, että liikkeestä onnistuu hyvin ja istumasta tai maasta seisomaan nousu on viime aikoina mennyt perille. Välillä vielä avitan, mutta on alkanu ymmärtää mitä pitää tehdä. Kesän treenaus on siis tuottanut tulosta. Huvikseen oon opettanu myös pakittamaan. Ymmärtää käskyn, mutta ei vielä kovin pitkälle mene eli pituutta aletaan kasvattamaan vähitellen. Jonkun verran oon tehny maahanmenoja myös luoksetulon yhteydessä lyhyestä matkasta, ettei ehdi kiihyttelemään liikoja.

Itse sain joululahjaks ekan digikamerani, joten lähiaikoina on todennäköisesti odotettavissa paaaaljon kuvia Kempuksesta.

Tollerileiri 2009 + taipparit

Taippareissa käytiin kokeilemassa ennen Tollerileirille lähtöä ja valitettavasti sitä ykköstulosta ei tullut. Vesinouto meni mallikkaasti, mutta hakuruudussa ei tuonut takimmaisia vaakkuja. Hakua teki kyllä hyvin ja löysi vaakut, mutta kauempaa ei ottanut mukaansa. Treeneissä keskityttäneen hakuruudun tekoon siten, että viedään vaakut tai damit motivoidusti siten, että noudettavat ovat näkymättömissä eli Kempus ei saa tukea ohjaajasta. Myös spontaania ylösottamista voisi tehdä eli kehut, jos koira tuo oma-aloitteisesti itsekseen löytämänsä vaakun.

Eka Tollerileiri takana ja hyvin fiiliksin. Johanna Lumpeen aloitteleville tokoilijoille järjestämä koulutus antoi lisäpotkua ja kisatavoitetta lähdetään jahtaamaan nyt uudella innolla. Kesäksi ei ole suurempia suunnitelmia, joten nyt alkoi suunnitelmallinen treenaus ja ehkä Kempuksen saisi kisakuntoon ennen metsästyskauden alkua. Leirillä oli kiva nähdä tuttuja ja moikata uusiakin tuttavuuksia mm. Kempuksen veljen Bamsen näin ensimmäistä kertaa sitten pentuajan. Kempuksen ja Mortti-iskän suhde oli hieman vaihteleva, ensin ei tykätty, sitten leikittiin ja sitten taas muristiin. Kempuksessa on kyllä paljon Mortin näköä.

Parin kuukauden tauko tokosta on tehnyt Kempukselle hyvää ja vauhtia ja intoa on ihan uuteen malliin. Treeneistä täytyykin nyt tehdä mielenkiintoisempia ja hakea sitä intoa yhteistyöhön. Ja saada itseni innostumaan seuraamisen opettamisesta, kun on jäänyt treenaaminen ihan omasta mielenkiinnon puutteesta seuraa käskyä kohtaan. Boring… mutta nyt asennemuutos.

Yleisluontoisena juttuna voi kiinnittää enemmän huomiota koiran mielentilaan eli esim. maahanmenossa palkita rauhallisuudesta. Suunnitelmallisuuden voisi muistaa ja palkata siitä mitä treenaa. Mielenkiinnon säilymisessä voi tehdä treenit siten, ettei anna koiran haistella ollenkaan treenialueella, että tietää, että on tosi kyseessä ja että nyt keskityttävä täysin ohjaajaan.

Nopeutta olen aiemmin lähtenyt hakemaan leluilla, mutta makupalat näyttivät toimivan tosi hyvin. Esim. maahanmenossa itse peruutetaan ja käskystä koira maahan ja palkka heitetään etujalkojen väliin. Palkkaus vain nopeista suorituksista. Maahanmenossa treeneissä apuna voi käyttää kroppaa, mutta muistettava kisoihin tähdätessä häivyttää pois. Nopeuden hakeminen leluilla esim. luoksetuloissa/läpijuoksussa toiminee paremmin.

Nopeuden lisäksi toinen ongelmakohta on ollut seuraaminen. Muistettava pitää matka parin askeleen pituisena ja kun ne sujuvat lähdetään kasvattamaan matkaa. Ongelmana ollut etääntyminen vasemmalle ja/tai mielenkiinnon siirtyminen hajuihin. Kääntymisellä tarkkuutta seuraamiseen eli askel eteen, toinen oikealle, perusasento ja palkka.  Alkuun homma koko ajan makupalalla, mutta melko nopeasti siirrytään palkkaukseen vain lopussa. Seuraamisessa myös muistettava itsellä kädet rentoina sivulla. Kilpailuissa käsien pitäisi kuitenkin liikkua, joten käsien normaalit liikkeet mukaan vähitellen. Koira totutettava molempiin.

Hypyssä otettava treeneihin seiso käsky. Luoksetulossa kiinnitettävä huomiota omiin käsiin. Koiran tulisi kilpailuissa ottaa kokoajan kontaktia eli esim. peilin avulla voi treenata kontaktia ilman, että itse täytyy kääntyä koiran suuntaan.

Kempus tuppaa pureksimaan puukapuloita, joten se tulisi kitkeä pois. Tähän en kuitenkaan käytä nyt aikaa, koska avoin luokka ei ole tavoitteena. Periaatteessa ota-käsky pitäisi opettaa alusta asti uusiksi. Ensin kapulasta pitää kahdella kädellä kiinni, sitten vain toisella ja kokonaan pois. Lattialta nostossa alkuun myös kahdella kädellä kiinni ja tämän jälkeen vain yhdellä ja lopulta kokonaan pois. Sama homma perusasennosta uusiksi. Aluksi voi pitää varovasti kiinni koiran alaleuasta ja kuonosta, että koira oppii, ettei saa mutustaa kapulaa. Alkuun opettaminen sellaisella kapulalla, jota ei saa rikki. Kempus ottaa kyllä metalliesineitä suuhun, mutta hieman vierastaa niitä. Leirillä alkoi haukkua, kun koki tilanteen epämiellyttäväksi.

Kilpailuihin tähdätessä pitäisi muistaa harjoitella sarjoja eli palkkaus vasta parin kolmen liikkeen jälkeen, että koira tottuu, ettei kisoissa saa palkkaa kuin vasta lopussa. 

Ensi lauantaina on tiedossa ryhmänäyttely Mikkelissä…

%d bloggers like this: