Ensimmäiset viralliset koulutukset takana

Kesä on loppunut ja sitä myöten Kikillä on alkanut koulu. Pari kertaa Kiki on nyt käynyt KooKoo99:n koulutuksessa ja viikon päästä alkaa myös noutajakoirapuolen koulutus. Yllättäen kentällä on mennyt hyvin. Nakeilla saa koiran kontaktin hyvin pysymään, kun haluaa. Hieman on kotona kokeiltu maahanmenoa ja sivulletuloa ja molemmat onnistuivat kentällä odotettua paremmin. Tähän mennessä olen maahanmenoa opettanut istumisen kautta, mutta tästä eteenpäin teen maahanmenoa suoraan seisonta-asennosta. Sivulletulossa täytyy kiinnittää myös huomiota oikeaan paikkaan tarkemmin. Mielestäni koiran kuuliaisuus lisääntyy koulutuksen myötä. Käsienpurennan kieltämisen lisäksi saadaan siis positiivistakin yhteistä aikaa. Hampaidenlähtö ei tunnu loppuvan tai no ainakaan se pureskelu.

Tähän mennessä olen hyvin harvakseltaan näyttänyt Kikille sorsan siipeä, mutta vasta nyt viikonloppuna tein ensimmäisen lyhyen jäljen jäistä varista raahaamalla. Hitaasti mutta varmasti Kiki vaakun löysi ja kun otin vaakun omaan käteeni, löytyi myös into sitä kantaa. Napakalla otteella ylpeänä vaakkua kantoi. Ei siis ainakaan mitään ongelmaan vaakun suussapidon suhteen, vaikka alkuun joutui hieman hakemaan kunnollista otetta, mutta lopulta hyvällä otteella jatkoi kantoa. Tästä on hyvä jatkaa. Edelleen tosin Kiki on hyvin omistushaluinen riistan ja damien ja vähän kaiken suhteen, joten sisätiloissa on pääasiassa dameilla treenattu. Sisätreenejä jatketaan. Tämän viikon oivallus Kikiltä onkin ollut, että damin tuominen on kannattavaa, mutta aivan ei ihan joka kerta tuo oivallus palaudu mieleen.

Kokoa ja massaa on tullut entiseen nähden huomattavasti. Enää ei ole laiha ruipelo, vaan nahan lisäksi on hieman  rasvaakin. Koira näyttää huomattavasti terveemmältä.

Mainokset

Toko 5 + 3 mäyräkoiraa

Viikonloppu kului taas yhdessä hujauksessa. Lauantai aloitettiin tavalliseen tapaan mäyräkoira Taavin kanssa aamulenkillä ja sieltä riennettiin toko-koulutukseen. Tokossa oli väliaikainen ohjaaja ja melko samoja hommia käytiin läpi kuin edelliselläkin kerralla eli paikallaanolo maassa, nouto, seiso ja hyppy. Tuota hyppäämistä ei olla vielä harjoiteltu kotosalla ollenkaan, mitä nyt autoon mennessä. Eli siinä on harjoittelusarjaa, mutta en ole sillä pitänyt kiirettä, kun muutakin opetettavaa on vielä niin paljon. Kentällä hypyt ovat kuitenkin onnistuneet. Noutamista kokeiltiin ensimmäistä kertaa puukapulalla ja siitähän ei hyvä seurannut. Kempus omi ”lelun” itselleen ja kiersi ympärilläni pienempää ja suurempaa voitonrinkiä… Noutojen palautuksissa ei ole ollut suurempia ongelmia ja damit ovat palautuneet käteen, mutta Kempus täytyy totuttaa näköjään puukapulaan. Lisäksi täytyy katsoa, ettei se ala puremaan sitä, koska pureminen näytti olevan myös kova sana lauantaina.

Sunnuntaina oli Misnussa näyttelykoulutusta, josta ei irronnut suuremmalti mitään uutta. Kempukselle toki tuollainen pienimuotoinen näyttelytilanne oli ihan hyväksi. Koulutuksen jälkeen suunta oli Savonlinnaan työkaverin luo ja paria mäyräkoiraa tapaamaan. Sisun kanssa käytiin metsälenkillä ja hurtat jaksoivat touhuta koko matkan ja touhuaminen jatkui sisällä. Pedrokin liittyi seuraan jossain vaiheessa, mutta keskittyi lähinnä oleilemaan sylissäni rapsuteltavana. Päälle kolme tuntia kului ennen kuin koirat alkoivat väsyä niin paljon, että makuullaolo oli vaihtoehto.

Muuten Kempuksen elämä on ollut pissimisen harjoitellua. Ensihavainnot jalan nostosta tehtiin viikolla 44 eli 7 kk iässä. Nyt jalkaa nostetaan jo useammin eli päivittäin, vaikka välillä toimenpide hieman horjuvalta näyttääkin. Selkeää kasvua on siis huomattavissa.

Tällä viikolla olin myös ylpeä Kempuksesta. Eilen lähdettiin aamu-unisina aamupissalle ja Kempus lähtikin seuraamaan jälkeä. Muutaman metrin jälkeen kuului koirasta VUH ja kissa ponkaisi ruohikosta ilmaan. Kempus jäi nähtävästi hieman hämmentyneenä sitä katsomaan ja minä peloissani siitä, että lähtee kissan perään kutsuin Kempuksen luokse. Hetken aikaa Kempus mietti, mutta nätisti tuli luo ja sivulle istumaan. Jotain toivoa on siis, että koirasta tulee hallittava vaikeammissakin tilanteissa, vaikka tuo olisikin ollut ihan sattumaa. Mies toki on tässä asiassa eri mieltä. Koiran kun pitäisi lähteä kaiken liikkuvan perään, metsästyskoira kun on ja siksi pyritään kasvattamaan. Itse taas haluan koiran, jota pystyy hallitsemaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Loma ohi

Kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle loman aikana. Paluu arkeen on kuitenkin jo tapahtunut, joten tässä viimeisimmät päivitykset.

Kempuksen elämään on kuulunut jonkin verran reissaamista. Turussa käytiin sisustamassa pikkuveljen uutta ja ensimmäistä kämppää ja sen jälkeen siirryttiinkin jo mökille rauhallisempaan Kolin ympäristöön. Toisellakin mökillä käytiin kunhan ensin oltiin piipahdettu hetken aikaa kotona. Metsälenkkejä ollaan jonkun verran tehty, vähintään nyt kerran viikkoon.

Noutoharjoittelua on lähes joka päivä damilla. Pari kertaa on riistaa näytetty. Ei ole epäilystäkään etteikö koiralla olisi riistaviettiä – alkuun omi riistan, mutta nakit ovat olleet kova sana ja silloin vaakutkin ovat tulleet perille saakka. Edistystä noudossa on tapahtunut, antaa damit nykyään käteen, eikä enää tiputtele niitä jalkoihin – mitä nyt joskus. Pari jälkeä on myös tehty ja löysi etsittävän. Lisäksi on sitten satunnaiset siilin ja fasaanin jäljet, jotka onnistuneesti paikansi. Fasaanitapaus olikin ihan huvittava. Koira ei heti nähnyt lintua, mutta otti jäljen siitä ja sitä lähti seuraamaan. Yllätys olikin suuri kun parin metrin päästä kuuluu rääkäisy ja fasaani varoitti itsestään. Kempus hölmistyneenä siinä sitten hetken katsoo faraania ja välillä meitä ja päättää, että tää olikin pelottava tapaus eli lopulta sekä lintu että koira lähtevät samaan aikaan juoksemaan – tosin eri suuntiin. Kempus haki meistä turvaa. Käskettiin sitä kuitenkin etsimään lintu ja niinhän se otti jäljen uudelleen ja karkotti linnun vähän matkan päästä eli toimi niin kuin karkoittavan koiran kuuluukin. Alkujärkytys vain taisi olla pienoinen.

Ampumiseen on Kempusta totutettu. Tänään olisi tarkoitus ottaa se mukaan haulikkoampumaradalle. Ajateltiin jäädä kauemmas ja lähestyä pikkuhiljaa paikkaa. Saas nähdä kuinka käy.

Edistystä on tapahtumut peruskoulutuksessakin. Kempus osaa mennä maahan käskystä, enää ei tarvitse sormella näyttää minne pitäisi mennä. Seuraavaksi varmaan harjoitellaan sivulletuloa ja hihnassa kävelyä. Lisäksi pitäisi enemmän kiinnittää huomiota miten käyttäydytään, kun vieraita ihmisiä tulee paikalle.

Toinen rokotuskertakin meni hyvin. Madotus on myös hoidettu, kuten myös uusi punkkikarkoite laitettu.

Uiminen on ihmisiltä jäänyt vähiin tänä kesänä, mutta Kempus suhtautuu jo hieman rohkeammin veteen. Uimaan on vain kerran mennyt omasta tahdostaan, mutta kahlailee kyllä ihan mielellään ja näyttää ne kuplat siellä kyllä kiinnostavan. Rantavedestä noutaa jos jonkinlaista keppiä ja kasvustoa. Noutoharjoittelua on tehty myös vedessä ja niin kauan kuin Kempuksen ei tarvitse uida, niin noutaa vedestä hyvin.

Tällä viikolla onkin tiedossa tollerien pentutreffit, joita odotellaan mielenkiinnolla.

%d bloggers like this: