Noutotreenit 3.11.2013

Kuopijossa käytiin päiväseltään noutotreeneissä, joissa kouluttajana toimi Taru Hiltunen.

Toimintasuunnitelma jatkoa ajatellen…

Kikin jääkautta lähdetään purkamaan, kuten oli jo aloitettukin. Tokotreenit otetaan uudelleen ohjelmaan ja vasta joskus keväällä jatketaan noutotreeneillä. Koiralle kehitetään siis nyt tekemistä, mutta perustottelevaisuutta painottaen. Yritetään kuitenkin ujuttaa nuo treenit yllätyksellisiksi, ettei pääsisi tylsistymään. Tarpeeksi monipuoliset treenit siis suunniteltava ennen niiden toimeenpanoa. Muitten koirien kanssa ei pidetä irti treeneissä, mejä-liinaan kiinni, jos tarve pidemmälle matkalle.

Kotona sisällä ollaan edelleen huomioimatta. Aloitetaan myös tehotreeni tuon ääntelyn eliminoimiseksi. Napakat ärähdykset, jotka uskoo. Mietittävä myös tarkemmin toteutusta vielä.

Käskytetään ylipäätään hyvin selkeästi ja yksinkertaisesti. Ei suvaita koiran omia soveltamisia, vaan kun päätän, että joku asia tehdään, niin se tehdään niinkuin minä haluan. Kerrotaan, jos tekee väärin. Tarvittaeessa toistetaan toimintaohjeet helpottaen.

Muuta noutotreeneistä opittua:

  • pilli aina kädessä valmiina kunnes koira palauttanut 🙂
  • ryhmätreeneissä kaikille koirille tekemistä samanaikaisesti
  • ääntelyä vähemmäksi useilla tehtävillä, ettei pääse tylsistymään treeneissä
  • nopeat lähetykset ylipäätään ja myös ääntelyn vähentämiseksi
  • ylipäätään maastoesteiden ylityksiä eri tavoin, pellolta metsään, metsästä pellolle, ojien ylityksiä jne.
  • rohkeasti linjoja pidemmiksi
  • markkeerauksien opettamista paikkaa aina vaihtamalla, että oppii oikeasti markkeeraamaan
  • ohjauksien opettaminen: selkeät merkit suoralla kädellä ja kropan käytöllä, maastonmuotojen (esim. ojat) hyödyntäminen, matkaa koirasta pidennetään, mutta mennään aina (opetteluvaiheessa) palkkaamaan sinne, mistä koira lähti noutoon
  • lähihaun opettaminen siten, että ollaan piilottavinaan palloja ja kun etsii, niin jossain vaiheessa tiputetaan pallo oikeasti, jos nostaa päätä, niin lähihakupillitys uudestaan
  • treenattaessa jätetään koira odottamaan ilman hihnaa kauemmas ohjaajasta, on paremmin kuulolla
  • hypyn opettamista noudettaessa ja esim. linjan välille
  • hajupaikkojen ylittämistä
  • panostettava vahvaan linjaan, tuttujen muistipaikkojen käyttö

Arjelle kultareinus taas luennassa, jos saisi toteutustasolle vietyä asioita erityisesti johtajuudesta.

Kati kouluttaa, osa 1

Kolme tärkeintä koulutusta tällä hetkellä vaativaa asiaa ovat maltti, johtajuus ja damin kantaminen.

Muistettava oma mielentila harjoitushetkellä eli työintoisen koiran kanssa rauhallisuus kehumisissakin. Malttiharjoituksia esim. koira sivulle, pari tiputtaa damin eteensä, koiralle paikka ja käyn itse damin, jonka annan parille, palaan takaisin koiran luo ja kehun. Pari tarvittaessa varmistaa, ettei koira saa damia, jos karkaa. Ei damin heittämisiä ollenkaan. Paljonpaljon malttiharjoituksia. Damien kantamista myös paljon, mutta tässä vaiheessa hihnassa kiinni. Välillä kyykistytään ja odotetaan, että koira tulee luo, jos ei tule, hihnalla autetaan ja kehutaan kun tulossa oikeaan suuntaan. Palkaksi dami ja kun viimeisen kerran ottaa damin pois – huippupalkka. Tätä vaihetta tehdään pitkään, että saadaan yhteistyö sujumaan ja koiran luottamus, että dami ei lähde aina pois. Taputuspalkat. Ei riistaa ennen kuin dameilla sujuu.

Perusjuttuja jatketaan eli paikallaanoloa, luoksetuloja. Kotona ovesta kulkemiset ja muut johtajuutta vahvistavat asiat. Käsky vain jos tietää koiran onnistuvan, mutta käskettäessä pidettävä huoli, että käskyä myös noudatetaan. Ei palkkaa korjauskerralla.  Selkeästi osoitettava, ettei käskyn noudattamattomuus ole suotavaa. Käsien puremiseen ja pomppimiseen ensisijaisena huomioimattomuus.

Tulevaisuudessa häiriönoutoja, luoksetulo ensin, jonka jälkeen palkataan noudolla. Myöhemmin motivoituina paikalleenviemisinä ja noutoina.

– edit -Katin koulutusvinkit (http://kotisivu.dnainternet.net/tellervo/Evessin/):

”Tässä vaiheessa treenit keskittyvät malttiin, damin kantamisen yhteydessä tapahtuviin luovutuksiin sekä siihen, että ohjaajalla on aina treenitila(nne) hallussaan ja koira toimii, kuten ohjaaja sen haluaa toimivan. Koska kyseessä ovat hyvin energiset koirat, kannattaa tehdä lähes päivittäin pieniä treenejä, esim. 10-30 minuutin pituisia ja tehdä treenihetkistä myös arkisia tapahtumia, etteivät koiran kierrokset ja odotusarvo tilanteelle nouse heti, kun se näkee treenivälineet otettavan esille.Treenivälineet (damit, treeniliivi jne) ovat samalla kuitenkin viesti koiralle, että nyt mennään tekemään töitä. Pienten treenien lisäksi voi viikon-kahden välein olla ns. pidempiä treenejä ja yhteistreenejä, joissa tässä vaiheessa on aina vain yksi koira kerrallaan tekemässä muiden odottaessa autoissa hieman kauempana, jotta kuumumiselta ja vinkumisongelmilta vältyttäisiin.”

Kiki ”puunkantaja”

Kikin osalta syksyn viralliset koulutukset on ohi. Pari viimeisintä kertaa lintsattiinkin vielä kesämökkiprojektin ilmaantumisen vuoksi. Viikonloppuisin Kiki on ollut pääasiassa auttamassa puiden kantamisessa – tosin yleensä juuri siihen eri suuntaan. Malttitreenit ovat tuottaneet tulosta ja niitä jatketaan edelleen. Lyhyet ajat ovat ok, mutta jos ruokakuppitreeneissä on hyvää ruokaa, niin aika nopeasti alkaa äännellä. Vieraitten tulo on myös oma projektinsa. Tänään otettiin pieni askel parempaan, kun ekaa kertaa pysyi istumassa, kun sen paikalleen laittoi. Tietty tähän voi olla osasyynä, että Kiki ja Kempus viettin koko valoisan ajan ulkona eli enimmät ja vähän enemmänkin energiaa on päästelty.

Noutoasioita on tehty pääasiassa sisällä leikin varjolla ja toimivat leluilla, mutta damien suhteen on edelleen omimishalua. Ulkona on noutoa jonkin verran kokeiltu, mutta ongelma on pääasiassa luoksetuloissa ja omimisessa, mutta viimeisin kerta onnistui täydellisesti 🙂

Johtajuuden osalta on edelleen jonkin verran ongelmaa. Kiki omatoimisena ja itsenäisenä tyttönä tykkää edelleen päättää itse asioita, mutta sitten toisaalta jotkin asiat sujuvat hyvinkin. Sisällä on tehty jonkin verran klikkeritreenejä aivovoimistelun vuoksi. Koulutusten jälkeen ei varsinaisesti hirveästi olla harjoiteltu, mutta arjen lomassa automaattisesti tulee asioita hiottua. Sivulletulossa pyritään eroon nakeista ja maahanmenossa pyritään äänikäskyn ymmärtämiseen.

Ruoka maistuu Kikille alkuaikoja paremmin, mutta ei kyllä erityisemmin välitä edelleenkään napuista. Matkapahoinvoinnista ei edelleenkään olla päästy eroon. Kaikesta huolimatta Kiki on oikein suloinen ja kaunis koira, joka tykkää hakeutua syliin rapsuteltavaksi. 🙂

%d bloggers like this: