Joulu 2009

Keskiviikkona reissattiin Kempuksen kanssa junalla kohti Joensuuta. Ekalla osuudella seurana oli pari kissaa, jotka olis haissu niiiiin kivalle, vaan piti vaan paikallaan olla. Toisella osuudella Pieksämäeltä vieressä oli pinseri korissa, jota ei sit ollenkaan huomattu. Pinseri oli menossa moikkaamaan toista tolleria. Tädit ja lapset kävi rapsuttelemassa matkan varrella Kempusta. Hienosti osas olla, vaikka välillä ääntelikin siihen malliin, että vieläks tää tylsyys jatkuu. Kotona avattiin sit etukäteen joululahjaks saatu Lidlin lihapullapakkaus. Pullilla ladattiin Kongi ja siinä se aika aina välillä vierähti. 

Eilen tehtiin pitkä lenkki lumessa ja ajokoira seurana. Illalla olikin sitten kinkun aika. Tänään pakkasta on ollu 27 astetta, joten katsottiin viisaimmaksi pysyä sisätiloissa suurin osa ajasta. Nättiähän tuolla olis, mutta tuo kylmyys. Ajokoirakin on eteisessä lämmittelemässä ja sehän on Kempukselle tuskaa, kun ei pääse leikkimään vaikka niin lähellä olis. Aina pitää ponkaista ylös, jos vähänkin rapinaa kuuluu oven takaa, tai jos isä lähtee tupakalle, niin kyllä oltais mukaan menossa.

Viime aikoina oon yrittäny treenata Kempuksen kanssa lähinnä seuraamista. Kehitystäkin on hieman tapahtunut, joten matkaa vois alkaa siitä yhdestä kahdesta askeleesta pidentämään. Treenaan aina makupaloilla, kun toimivat parhaiten ja mahdollisimman paljon oon yrittänyt seurauttaa ennen ruoan antamista. Intoa on tullu ihan eri tavalla koiralla tuohon seuraamiseen. Ite en oo vaan tuosta seuraamisesta niin hirveesti kiinnostunu, joten on jääny turhan vähälle. Hyppyjä tuli kokeiltua viime viikolla ja tosi nätisti meni, mitä nyt omia mokia tuli tehtyä. Hyppyestekin löytyi putkiremontin myötä siirtyneenä. Alokasluokan hyppy alkaa siis olla jo kohdillaan, pientä hiomista enää. Seiso käskyssä on edetty siten, että liikkeestä onnistuu hyvin ja istumasta tai maasta seisomaan nousu on viime aikoina mennyt perille. Välillä vielä avitan, mutta on alkanu ymmärtää mitä pitää tehdä. Kesän treenaus on siis tuottanut tulosta. Huvikseen oon opettanu myös pakittamaan. Ymmärtää käskyn, mutta ei vielä kovin pitkälle mene eli pituutta aletaan kasvattamaan vähitellen. Jonkun verran oon tehny maahanmenoja myös luoksetulon yhteydessä lyhyestä matkasta, ettei ehdi kiihyttelemään liikoja.

Itse sain joululahjaks ekan digikamerani, joten lähiaikoina on todennäköisesti odotettavissa paaaaljon kuvia Kempuksesta.

Punkeista ja vähän muustakin

Nyt sitten vihdoin saimme hankittua punkkipinsetit. Punkkeja on saatu olla irrottelemassa jo pariin kertaan. Ensimmäisen kerran on laitettu myös Exspot-lääkettä ehkäisemään punkkien tarttumista. Madotuskin on hoidettu. Rokotusaika myös varattu. Koiran käsittely on hieman vielä takkuista. Harjaus onnistuu, jos on Kongissa ruokaa tarjolla, mutta muuten on taistelua. Samoin kynsienleikkuu on muuttunut vain hankalammaksi. Purukalustossa alkaa olla voimaa sen verran, että vähempikin pureminen koskee.

Viiden päivän Helsingin reissun aikana Kempus oli kasvanut isosta rusakosta ohi ja purukalusto oli kyllä kovassa käytössä illalla. Valitettavasti en päässyt Mikkelin koirien yhteiseen tapaamiseen, mutta onneksi Kempus pääsi. Hyviä vinkkejä kuitenkin kantautui minulle asti. Kempus oli reissun ollut autossa ihan hyvin, vaikka en ollutkaan pelkääjän paikalla sitä vahtimassa.

Kempus oli tajunnut myös miten tulee toimia, kun pissaa lattialle. Käydään siis vessasta vessapaperia ja levitetään sitä lattialle. Kuva todisteena Kuvat-sivulla.

Ensimmäinen viikko – Kempus 7-8 vkoa

Viime perjantaina sitten noudettiin Kempus Laukaasta. Autossa rauhoittui nopeasti ja matka sujui hienosti. Muutenkin automatkat ovat menneet hyvin. Alkuun oli sylissä, mutta nyt on totutettu olemaan lattialla ja sielläkin rauhoittuu nopeasti, mitä nyt voi alkuun pari kertaa yrittää syliin. Lupaavalta kuitenkin tässä vaiheessa vaikuttaa matkustelua ajatellen.

Kerrostalossa asuminen aiheuttaa toki sen, että ulkona saa ravata tiuhaan tahtiin. Rappuset alas ja sitten ulkona jyrkkiä rappusia vielä ylös pissityspaikalle. Kempuksen herättyä seuraa nopea siirtyminen ulkotiloihin… Ruuan jälkeen ei ole ihan niin kiire. Alkuun syöminen oli hieman vähäistä, mutta nyt on ruokahalu parantunut.

Arkipäivät Kempus on yksin. Antti käy päivällä syöttämässä ja pissittämässä välillä. Yksinoleminen on edelleen Kempuksesta ikävää, varsinkin kun joutuu olemaan aitauksessa. Kongi on kuitenkin auttanut rauhoittumaan, kun nyt ensin tajusi sen idean. Kongia voi kyllä lämpimästi suositella. Aikaa kuluu ja aivotyötä tulee tehtyä, kun Kempus yrittää makupaloja Kongista saada. Purukalusto saa myös luvallista tekemistä. Oiva leikkikalu siis. Kempus harrastaa ainakin tässä vaiheessa kovasti puremista. Välillä ollaan kielletty ja välillä tarjottu jotain muuta purtavaa. Katseesta näkee jo, että tietää, ettei ole luvallista purra. Saattaa nuolla alkuun ja sitten siinä samalla katsoo ja käyttää hampaita. Yksinolemista on nyt ajateltu helpottaa pidemmillä aamulenkeillä, että saa purkaa energiaansa. Yllättäen lenkkipoluilla ja lähimetsissä ei näy viiden-kuuden aikoihin enemmälti häiriöitekijöitäkään, joten uskaltaa pitää irti. Tänäänkin jäi ihan rauhassa Kongin kanssa leikkimään eikä yhtään inissyt perään.

Harjaamista, kynsien leikkuuta ja purukaluston näyttämistä on harjoiteltu. Kynsien leikkuu sujui ihan hyvin. Harjaamisen kanssa on huomattavasti ennemmän ongelmia. Harja on Kempuksen mielestä kiva leikkikalu. Tassuja kanssa välillä putsataan ulkoa tultua. Toisinaan sujuu hyvin ja toisinaan hieman huonommin. Tottuu kuitenkin pikkuhiljaa tuohon käsittelyyn.

Luoksetulo onnistuu hienosti. Ollaan käytetty pilliä, kun kutsutaan syömään. Ulkona ainakin tähän mennessä pilli on toiminut todella hyvin. Kaikkina kertoina Kempus on hienosti tullut luokse. Vaikka Kempus olisi jo tulossa luokse, niin pillin vilhellys lisää huimasti luoksetulovauhtia. Istuminenkin sujuu ruokittaessa käskystä.

Noutajan elkeitä esittelee. Kävyt ja risut ovat kova sana ulkona ja jokunen niistä kulkeutuu välillä sisälle asti. Ulkona on yritetty käydä erilaisissa paikoissa. Torille ei vielä olla menty, mutta se lienee lähipäivinä edessä. Veteenkin Kempus on totutettu. Ei vielä mene uimaan, mutta nuuskii kyllä. Puolikas talviturkki on myös heitetty metsäreissulla, kun putosi peruttamalla järveen puoliksi… 🙂

Kempus vaikuttaa hyvin nopeasti oppivalta koiralta. Intoa ja virtaa löytyy kyllä muille jakaa.

Kuvia lisäilen, kunhan niissä on hieman enemmän valinnan varaa.

%d bloggers like this: