Huippukevät

Tämä kevät onkin lähtenyt käyntiin koiraharrastuksen parissa varsin mainiosti. Kolmas serti irtosi heti ensimmäisestä näyttelystä ja toisestakin olisi tullut, jos olisimme vielä voinee sen vastaanottaa. Polvijärvellä siis SERT ja PN2, jäi mummolle toiseksi. Pertunmaalla ROP.

Tokourakin on nyt aloitettu. Joku mielenhäiriö tuli, kun ilmoitin Kikin tokokisoihin, mutta eipä se sitten hullummin mennyt vaan ALO1-tulos tuli! Esteestä nollat, mutta se on helposti korjattavissa. Seuraamisessa tuomari teetti pitkiä pätkiä suoraa eli meille ekstra vaikeaa, mutta hienosti seurasi Kikiksi, eikä edistänyt ihan hirveästi. Ilman hihnaa jäi kerran seisomaan paikalleen, josta jouduin kutsumaan. Muuten voi olla kyllä todella tyytyväinen  suoritukseen. Erityisesti tämä oli tietoa siitä miten kannattaa valmistautua eli tänään tehtiin pyörälenkit alle, että saa ylimääräisen innon purettua, ruokaa puolet iltaruuasta ja palkalla vahvistetaan maahanmenoja, seisomisia, pysähdyksiä ja erityisesti kontaktia. Yllättävän rauhallinen olin kokeen ajan. Eniten se paikkamakuu stressaa (vaikka koira onkin melko varma), mutta kun se meni hienosti, niin ei niin paha enää loppu ollut. Seuraamisessa ehdottomasti pitäisi muistaa käyttää vahvistamista niissä paikoissa kun se on mahdollista, tänään jäi jotenkin sanomatta, onneksi ei jäänyt paikalleen niissä. Ensi viikolla sitten Pieksämäelle kisaamaan 🙂

“Tavoitteellista tokoa”

Jesh! Jesh! Jesh! Mulla on aivan ihana, mahtava ja melkein tottelevainen koira!!!!

Tänään alkoi ”Tavoitteellista tokoa” -ryhmä ja Kiki toimi olosuhteisiin nähden loistavasti. Olosuhteilla tarkoitan pidempää taukoa säännöllisestä treenaamisesta. Tosin tammikuussa olen ryhdistäytynyt ja on treenattu uudestaan hihnassa kävelyä sekä aloitettu seiso-käskyn opettelu. Seisomisessa voi lisätä nyt häiriöitä. Paikallaanoloissa olen alkanut myös mennä välillä näkymättömiin. Tulevaa näyttelyuraa varten on aloitettu myös juoksuharjoitukset, joilla pyritään vähentämään pomppimista. Tällä hetkellä toimii vain väsyneellä koiralla…

Tokossa tänään käytiin läpi perusjuttuja. Luoksepäästävyyttä, joka meni entiseen nähden hyvin. Pikkuisen liikkui sivulta, mutta ei kuitenkaan noussut seisomaan. Kontaktin ottamista, jossa voisi tehdä pidempiäkin kontakteja ja huomioida oma kropan ja pään asento. Ehdotettiin myös ilmoittamaan koiralle, mikäli tekee väärin eli katsekontakti katkeaa. Laitetaan harkintaan. Perusasennot katsottiin. Kiki on just oikeassa asennossa ja omat korjauksetkin oli hyvin tehty. Samaan yhteyteen otettiin seuraamista, joka toimi nakeilla hyvin. Nyt pitää vain oikeasti aloittaa seuraamisen treenaaminen peilin avulla. Harkintaan sivu-käsky seuraamisessa tai sitten seuraa-sanalla. Lopuksi otettiin vauhtiluoksetulo, mikä ei olisi voinut mennä paremmin. Vaikka paikallaanoloa on treenattu arjessa useamman kerran päivään, niin siitä huolimatta häiriökoirat arveluttivat ja en ollut varma pysyykö paikallaan. Joskus vain pitää luottaa, että koira muistaa entiset opetuksen ja lisätä vaikeusastessa. Joskus tuo vaikeusasteen nostaminen tuntuu vain vaikealta, mutta toisaalta edistystä ei tapahdu, jos ei uskalla edetä.

Onpa kiva olla pitkästä aikaa ryhmässä, jossa selkeästi on koiria, joilla on perusjutut hallussa. Ensi viikkoa odottaessa 🙂

Kiki on ihana

Kiki on ihana. Piste. Ripuloi. Piste. Ripulia tapeteilla. Piste. Tapetit vaihtoon. Piste. Manataan ihmiset, jotka heittävät metsään kalannahkaa, ja jotka kakkaavat metsään ja kaikki pieneläimet, jotka kuolevat metsään. Piste. Onko tämä koiran hyvä vainuaisti sittenkään hyvä juttu. Piste. Kiki on ihana. Piste. Ihana pikkukone, joka syö kaiken, minkä löytää. Piste. Kiki on ihana, ihana, ihana.

Pari viikkoa sitten käytin Kikin tehosterokotuksessa. Seuraava kerta onkin sitten vuoden päästä ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. Madotuksen annoin viikkoa ennen tehostusta ja tästä eteen päin puolen vuoden välein. Ehkä yllättävääkin oli, että Kiki ohitti painossa siskonsa Seran. Voi osittain johtua siitä, että ruokin Kikin pari tuntia ennen punnitusta, mutta kyllä Kiki oli korkeampi kuin Sera, kun tavattiin. Edelleen tosin laihempi Seraan verrattuna. Tällä viikolla korkeusero oli tasoittunut siskosten välillä. Hampaiden lähtö on jatkunut ja jatkuu edelleen.

Punkkeja on saanut irrotella jonkin verran, mutta olen nyt ajatellut, etten laita estoaineita tänä syksynä. Ne muutaman punkit on viitsinyt irrotella ja toisaalta tulee koiralle pakosti samalla hieman käsittelyharjoitusta. Kempuksenlle pentuna annettu Expot aiheutti tärinöitä, joten olen sen suhteen ollut varovaisempi. Lääkäri suositteli Frontlineä.

Elämään on kuulunut muita koiria. Toki sisko Seraa on nähty, mutta sen lisäksi myös Veetiä ja Kamua ja tietysti naapurinhoitotäti Lyytiä. Veetin luona olikin ihmettelemistä kanoissa ja kaneissa. Muiden koirien lisäksi reissuttiin Vihdissä ja Turussa. Pitkät matkat sujuivat suhteellisen hyvin ilman oksennusta, selvittiin lähinnä kuolaamisella, mitä nyt työmaa-alueella piti oksennella heti alkumatkasta.

Kikin kuuliaisuus on viime aikoina kehittynyt. Erityisesti kehitystä on vapaa-käskyn noudattamisessa. Toki kehitettävää vielä on, mutta jaksaa hieman pidempään jo odottaa vapautusta. Kikin olen ilmoittanut KooKoo99n pentukurssille ja noutajakoirayhdistyksen peruskoulutukseen, jonne myös Sera ja Miina ovat tulossa. Lähinnä tarkoitus on totuttaa häiriöihin muiden kanssa.

Tänään kävinkin katsomassa Mikkelin ryhmänäyttelyssä esiintyneitä Emmaa ja Miinaa. Miina oli ROP-pentu ja Emma sai ERIn. Tutustuttiin myös Fridaan (Tollerbay Frida von Tistel), joka sai VASERTin. Naapuriin on myös muuttanut tolleri Fireheartin I-pentueesta.

Aikuistumista

Viime viikkojen elämään Kikin kanssa on kuulunut kaikenlaista. Päällimmäisenä mielessä on aikuistumisen merkit – tai no ainakin pentuvaiheesta toiseen siirtymiset. Pentuturkki on alkanut karisemaan ja jäsenet venymään. Pentumaisuus on siis huvennut jo melkoisesti ja alkaa näyttää oikealta koiralta. Tällä viikolla ovat lähteneet myös ensimmäiset hampaat, kaksi alaetuhammasta ja ylhäältä yksi etuhammas – neljäs ylhäällä heiluu myös kovaa vauhtia. Kempus on ollut viime päivät ja Kiki onkin joutunut harjoittamaan kärsivällisyyttä vältellessään Kempusta. Etukäteen olin ajatellut, että hampaiden lähtö vielä pahentaa puruintoa, mutta näyttää siltä, että pureminen on vähenemään päin (vihdoinkin) tai Kempuksen läsnäolo vie energiat. Kempuksen kurinpito on ihan tervetullutta Kikille, jolla on hyvin suuret luulot itsestään ja siitä, että saa tehdä mitä huvittaa.

Aamuisin Kiki on hieman unelias ja eteneminen on lähinnä laahautumista – varsinkin rappusissa. Hyvin on kuitenkin alkanut ottamaan kontaktia entisestään ja nykyään aika usein jo ovilla tarjoaa toivottua käyttäytymistä eli katsekontaktia ja luvan odottamista. Tässä asiassa on vielä opettamista, mutta hyvältä vaikuttaa tässä vaiheessa. Kyllä siitä ehkä sittenkin saadaan ihan tottelevainen koira 🙂 Itse olen opettanut koirat siihen, että lähtökohtaisesti käsky on voimassa niin kauan kunnes tulee toinen käsky tai vapautus. Ihan täydelliseen tarkkuuteen en ole vielä päässyt huolimattomuuttani, mutta yritystä on. Paikka-käskyn otan käyttöön, jos tulee tarve jossain vaiheessa vahvistaa paikallaoloa eli sitä liikettä joka on pyydetty. Toisaalta sehän kertoo aiempien käskyjen ehtottomuuden epäonnistumisesta, mutta voi tulla kuitenkin tarpeeseen.

Muuten elämään on kuulunut muita koiria, päällimmäisinä sisko Sera ja siskopuoli Miina 7 kk (sama isä). Mökillä on käyty, mikä on tarkoittanut myös matkustamista. Matkapahoinvointia on, mutta näyttäisi, että matkat menevät suhteellisen hyvin, mikäli ei ole mutkia ja monttuja eli pitkänmatkan ajossa ei ole nyt pahemmin oksennellut. Uusia käskyjä ei nyt olla otettu lisää eikä vähään aikaan ole tarkoituskaan. Seuraavana harjoittelun alle ehkä otetaan joko maahan-käsky tai sivulletulo. Eroahdistus on mennyttä elämää ja nykyään pärjää mainiosti asunnossa itsekseen. Vielä harjoiteltavaa olisi ulkona tilanteessa, jossa näkee meidät. Tällä viikolla annoin myös matokuurin ensi viikon rokotusta silmällä pitäen. Punkkien määrä on myös lisääntynyt, joten täytyy harkita laittaako kohta jo jotain ainetta koiraan. Uiminen sujuu hienosti. Muiden koirien kanssa ei välitä ollenkaan syvyydestä tai vauhdista, mutta itsekseen on varovaisempi. Ruokailun osalta on ollut vaihtelevaa, mutta pitkästä aikaa näyttäisi, että on edes vähän ylimääräistä nahkaa luiden päällä.

Silmätulehdus, ruokailua ja vähän muutakin

Päätin sitten lopulta käyttää Kikin eläinlääkärillä silmätulehduksen vuoksi, koska alkoi mennä huonompaan suuntaan keittosuolaliuoshuuhteluista huolimatta. Lääkkeet sai ja nyt silmä näyttää jo paljon paremmalta. Viikossa tuli siis tehtyä kaksi eläinlääkärikäyntiä. Saa nähdä onko tuosta vakuutuksesta hyötyä tässä tapauksessa.

Ruokailun osalta on tehty mielestäni aika radikaali muutos. Liotettujen napujen syönti oli välillä sen verran huonoa, että olemme nyt antaneet ruoan ilman liotusta kokeiluluontoisesti. Syö naput nimittäin ihan rauhassa pureskellen ja selkeästi juo vettä enemmän, joten en olisi huolissani tuosta. Joka tapauksessa nyt on alkanut ruoka kelpaamaan ihan eri tavalla ja syö koko kipollisen. Kokeiltiin kyllä sitäkin, että raksuihin olisi laittanut vettä ja samantein antanut ruoan, mutta ei suostunut noihin pahemmin koskemaan. Katsotaan jos näin saisi vähän tuota painoa nousemaan, niin ei olisi ihan niin luiseva.

Täytyy kyllä sanoa, että tytön nenä käy kyllä hyvin. Tänäänkin aamulenkillä otti heti ilmavainun toisesta koirasta, jota ei siis nähnyt koko lenkin aikana. Tosi tarkkaan kyllä haistoi mistä toinen oli mennyt ja hihnassaolosta ei tahtonut tulla mitään. Muutenkin lähistöltä on löytynyt yllättävän paljon lintujen raatoja. Liekkö sattumaa vai pikkuneitin seurasta johtuvaa… Joka tapauksessa neiti on ihan itse pitänyt huolen, että ”riistaa” tulee haisteltua säännöllisin väliajoin.

Vapaa-käskyn opettelua on nyt tehostettu ja treenattu muutenkin katsekontaktin ottamista. Selkeää parannusta on huomattavissa. Vähän olen alkanut kokeilla myös maahanmenoja ihan vain sen takia, että saa jotain pähkäiltävää.

Eroahdituksen voisi sanoa nyt olevan jo mennyttä. Jotenkin se sitten vain loppui, vaikka tuntui aika epätoivoiselta välillä. Eilen jäi ulos yksin, niin sitä naukui jonkin aikaa, mutta muuten on kyllä mennyt hienosti. Aiemminhan kaikenlainen ääntely oli tavallista, niin nyt on rajoittanut sen lähinnä silloin tällöin haukkukäskyttämiseen ja pissahätävinkumiseen.

Kiki pääsee nykyään hyppäämään sohvalle. Uskomattoman kevyesti se paikaltaan ponnistaa. Muutama ensimmäinen kerta meni niin, ettei se oikein itsekään sitä varmaan tajunnut päässeensä sinne. Nyt on huomattavissa, että tulevaisuudessa voi tulla tämän asian kanssa ongelmia, kun tavoitteena on edelleen saada Kiki pysymään poissa sohvilta.

Itsellä on vielä viikko töitä ja sitten alkaakin kesäloma 🙂

Toinen viikko ja eroahdistus

Viikon aikana on tapahtunut sekä edistystä että takapakkia. Kiki on kärsinyt eroahdistuksesta työssäoloaikanani. Ei ole ainakaan ainoastaan turhautumista, koska tekemistä autauksessa on ollut. Hieman on ulinat vähentyneet viikon kuluessa, mutta niitä riittää vieläkin koko päiväksi. Aitauksesta on päässyt tulemaan nyt kahdesti – viimeksi tänään. Kiki kiipeää aidan yli, joten taitaa olla niin, että aitaus on käynyt turhaksi tai ainakin vaaralliseksi, joten sitä taidetaan enää käyttää suojaamaan kalusteita olohuoneessa. Eroahdistuksen takia olemme ottaneet taaksepäin myös nukkumisen suhteen ja nukkuneet olohuoneessa, ettei stressaavia tilanteita tule yötä päivää. Ongelmalliseksi tuon ahdistuksesta vieroittamisen tekee työssä käynti. Aina ei ole mahdollista aamuisin odottaa, että Kiki rauhoittuu ja mahdollisesti nukahtaa. Tarkoitus olisi nyt treenata lähtötoimenpiteitä ilman varsinaista lähtemistä, olla huomioimatta koiraa kotiin tultaessa ja harjoitella yksinoloa (kaukana oloa) hihnassa myös ulkona. Ulkonahan Kikillä ei ole mitään ongelmia olla. Saattaa jäädä pitkäänkin matkaan itsekseen puuhastelemaan. Osittain näitä harjoituksia on tehty aiemminin, mutta nyt täytyy suhtautua niihin vakavammin. Kiki sietää myös paremmin nykyään sitä, ettei olla samoissa huoneissa. Tätä tullaan treenaamaan huomattavasti lisää. Toisaalta on kasvattanut itseluottamusta ja uskaltaa liikkua paremmin huoneista toisiin. On alkanut myös ymmärtää hieman, ettei makuuhuoneeseen saa tulla ja menee tekemään omiaan.

Jonkin verran on nyt liikuttu uusissa maastoissa, joten Kiki seuraa paremmin omistajiaan. Kontakti on tätä myöten lisääntynyt myös pihassa. Mielestäni tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä eroahdistuksen kanssa. Hihnassa kävelyä on tullut myös entistä enemmän. Kiki on hakeutunut vierelle katsekontaktiin hihnassa omatoimisesti ja minähän olen sitä nameilla tästä palkannut. Jonkin verran tekee kontaktihakuisuutta myös ilman hihnaa. Ylipäätään Kikin kanssa on suhteellisen helppo kulkea hihnassa. Aika harvoin yrittää vetää tai jos jumittaa, niin lähtee kyllä nopeasti kävelemään mukaan. Jonkin verran tosin tulee jalkoihin pyörimään, mutta ei lähde hyökkimään ihmisten eikä pyöräilijöiden päälle. Onneksi on ollut mahdollista tehdä hihnaharjoituksia pienissä erissä, niin toiveita olisi, että tämä lähtee sujumaan paremmin kuin Kempuksella aikanaan.

Tällä viikolla leikkasin kynnet ensimmäistä kertaa. Alunperin olin ajatellut tehdä toimenpiteen kahden ihmisen voimin, mutta lopulta leikkasin ne itse. Ensin yritin, jos olisi onnistunut koira maassa jalkojen välissä, mutta päädyin ottamaan syliin istuvaan asentoon. Pientä pyristelyä oli, mutta ymmärsi hyvin nopeasti, että nameja tulee, jos vain hetken malttaa olla paikallaan. Harjasin myös kertaalleen makupalojen kera, tuskin huomasi koko toimenpidettä.

Harjoittelun alla ovat olleet myös istuminen, vapaa-käsky ja luoksetulo käskyn kanssa. Istuminen onnistuu käskystä, jos on vieressä. En oikein usko, että on vielä ymmärtänyt vapaa-käskyä. Olen päättänyt olla opettamatta sitä ruokakupilla, koska ruoka ei maistu edelleenkään loistavasti. Syö kyllä sen pari desiä päivään, mutta voisi enemmänkin syödä. Ylimääräisiä kiloja/grammoja ei Kikillä ainakaan ole, vaikka ne olisivat nyt kyllä ihan toivottavia. En kuitenkaan ole suuremmin ollut huolissani, koska koirassa ei muuten näy mitään kipeyden tms. merkkejä ja leikkii ihan mielellään. Luoksetulon osalta olen alkanut käyttämään tänne-käskyä. Pyrin pitämään namit aina mukana, niin olen nyt sitten ulkonakin palkannut, kun olen ollut satavarma, että tulee luokse. Tähän mennessä on ollut tosi hyviä ja vauhdikkaita luoksetuloja. Kunhan vielä yhdistäisi tuohon käskysanaan jossain vaiheessa, vielä ei ole mikään kiire.

Tänään kävin Seran omistajan kanssa katsomassa taipumuskokeitten vesityöskentely- ja hakuruutuosuudet Anttolassa. Vesityöskentelyssä ei ollut näkemieni osalta mitään ongelmia, mutta vaikeahko hakuruutu tuotti sitäkin enemmän ongelmia. Hakuinnon puutteeseen loppui useamman päivä.

Kiki ja Sera saivat myös tänään seuraa toisistaan ja kyllähän sitä murinaa ja mukilointia riitti.

Kontakti kohillaan

Tän päivän treeneissä oli kyllä Kempuksen kohtakti hyvällä tolalla. Käytiin ensi hieman metsässä ja pääsi juoksentelemaan seuraamisten ja paikallaaolon jälkeen. Ensimmäisiä kertoja, kun varasti paikallaanolosta. Tais olla oma moka, kun menin näkymättömiin ja ehkä hieman liian kauaksi. Samaan paikkaan samalla tavalla oon ennenkin jättänyt, mutta silloin K on nähnyt minut kokoajan. Nyt oli kasvustoa sen verran edessä ettei näköyhteyttä enää ollut. Metsän jälkeen kentälle treenaamaan ja seuraaminenkin oli kivaa… lyhyiden seuraamisten väliin seisomista ja luoksetuloja. Hienosti jaksoi. Pitää vain muistaa ensi kerralla vielä lopettaa kivaan leikkiin  kunnolla, että tulee paremmin palkattua.

%d bloggers like this: