Tokoa ja syysretkeilyä

Viimeaikojen tokoilutilanne:

– luoksepäästävyydet olen nyt tehnyt ilman nakkeja ja homma toimii edelleen, tuijottelee minkä kerkeää

– paikallaanolot on mennyt hienosti, pari kertaa tehty piilossa ollen. Kiinnitettävä huomiota yhdestä käskystä toimimiseen, tosin edelleen tarkoituksella on tehty vähän istumisia maahanmenosta. Enemmän sattumanvaraisuutta käskyihin.

-seuraamista on opeteltu pallolla ja vetolelulla, hommasta on alkanut tulla kivaa. Edelleenkään ei pysty paria kolmea askelta pidemmälle seuruuttamaan, mutta ei haittaa, enemmän treeniä vain tähän. Treeniohjeena jättää koira paikalleen, kävellä itse eteenpäin ja selkä koiraan päin pyytää sivulle. Samoin sama juttu, mutta kävelee eteenpäin ja kutsuu sivulle. Vahvistetaan sivu=seuraa käskyä.

– hyppyjä ei ole tehty paljon, mutta pääsääntöisesti kyllä lähtee hyppyyn käskystä, enemmän hiomista vain. Pallo toiselle puolelle palkaksi joko heittäen hypystä tai viemällä etukäteen. Voisi alkaa palkkaamaan seiso-käskyä kohta.

– perusasennossa kiinnitettävä huomiota selkälinjaan tassujen sijaan.

– luoksetuloissa ei myöskään suurempia ongelmia.

– seisomaan jäämistä opeteltu ilman makupalaa. Enemmän huomiota äänenpainoihin, että koira erottaa eri käskyt toisistaan. Treenataan ilman jäävyyttä eli eri käskyjen selkeyttä ja siten että matkaa lisätään.

Muuten syksy on lähtenyt käyntiin noutajien  peruskoulutuksia pitäen ja retkeillen retkeilyreiteillä. Säynätti oli positiivinen kokemus, tosin vaatii pari tuntia aikaa ja vähemmän vesisadetta. Noutokoulutukset ovat olleet valitettavasti jäähyllä syksyn muiden koulutusten lomassa. Kai se vaakku sieltä pakkasesta treeneihin kohta tulee itsestään… Temppukoulussa haetaan ”vain” kontaktia. Tähän mennessä on tehty pakittamista, kierimistä, kiertämistä, anomista ja kotona ajattelin alkaa harjoittelemaan tavaroiden keräämistä laatikkoon.

Mainokset

Pienestä kii’

On se kyllä pienestä kiinni tuo harjoittelun onnistuminen.

Tänään on tehty maahanmenoja pallon kanssa pariin otteeseen toisaalta nopeuden saamiseksi ja toisaalta samalla tulee noutoharjoutuksia siinä mielessä, että tehdään ihminen turvalliseksi. Maahanmenosta olen heittänyt pallon ja ollut itse niin kulmassa, ettei Kiki pääse ohittamaan. Alkuun toki yritti kovastikin ohittaa, mutta kyllä nyt jo viimeisillä kerroilla olen saanut tulemaan syliin, kun aloin makaamaan lopulta selälläni, että saan koiran kiinnostumaan itsestäni. Lopputuloksena hieno palautus luokse suoraan syliin ilman pelkoa pallon viemisestä. Näitä harjoituksia tullaan jatkamaan myös dameilla.

Viikonlopun jäljiltä ajatukset ovat hieman sekaisin, että mitä tässä nyt alkaisi harjoittelemaan. Olen nimittäin sitä mieltä, että pääsääntöisesti paria asiaa pyritään samalla ajanjaksolle intensiivisemmin opettamaan. Toki muitakin juttuja joko hiotaan tai sitten ihan vain kokeillaan, mutta varsinainen treenaus pitäisi keskittää. Ainakin tuo maahanmeno on nyt yksi niistä asioista, koska sitä oltiin aloitettu treenaamaan jo aiemmin. Toiseksi asiaksi taidan ottaa nuo maltti/paikallaanoloharjoitukset, koska koira on niille vastaanottavainen ja niitä alkaa tarvitsemaan ihan käytännön elämässä. Paikallaanoloa on kyllä tullut automaattisesti harjoiteltua, kun vapaa-käskyä on opeteltu, mutta kyllä lenkeillä irtipäästettäessä olen vaatinut paikallaanolon. Olin aloittanut jo hieman liikkua koiran ympärillä, mutta nyt lisätään häiriöitä ja matkaakin jossain vaiheessa.

Toko-nostatusta

Tollerileiristä innostuneena ilmoittauduin KooKoo99 järkkäämään kilpailemaan aikovien toko-koulutukseen, jota pitää Riikka Pulliainen. Valitettavasti en mahtunut ryhmään, mutta peruutuspaikka löytyi ainakin tälle päivää. Riikka kuuluu SKL:n tokon valmennusrenkaaseen, joten monta hyvää neuvoa oli tarjolla.

Ensinnäkin Kempuksen kanssa kannattaisi treenata jo AVO- ja VOI-luokkien liikkeitä motivaation ylläpitämiseksi. Riikka suositteli myös ensimmäisen ykköstuloksen jälkeen siirtymään suoraan avoimeen luokkaan samasta syystä. ALO-luokan liikkeet ovat itselleni tutumpia, enkä ole erityisemmin perehtynyt muiden liikkeiden opettamiseen. Seuraavista voisi kuitenkin aloitella. Ruutua voi harjoitella viemällä ruokakipon ruudun keskelle ja päästämällä koiran suoraan irti ruutuun ja samalla Ruutu-käsky. Tämä on hauska harjoitus, jota ei vielä tarvitse viedä aikoihin Seiso-käskyyn saakka. Toinen harjoitus liittyy kaukokäskyihin. Koiraa imutetaan makupalalla istu-seiso-istu ja maahan-seiso-maahan. Voi ottaa käskysanat mukaan. Istu-käskyn jälkeen viedään makupala koiran rintamukseen kiinni eli työnnetään tavallaan seisomaan. Maahan käskystä seisomaan saadaan vetämällä ylös vinottain makupalaa hitaasti. Näitä voi treenata vaikka kentän laidalla ja samalla totuttaa häiriöihin ja saadaan koira kiinnostumaan itsestä. Nämä olivat siis uusia juttuja, joita voi ottaa treeneihin mukaan.

Tutuista liikkeistä käytiin perusjutut läpi. Sivulletulossa voisi kiinnittää enemmän huomiota koiran asentoon, ettei mene vinoon. Makupalaa voi viedä itsestä poispäin, että saa koiran oikeaan asentoon. Sivulletulossa paikallaanoloa voi käyttää hyvänä kontaktiharjoituksena ja palkata vain pelkästä kontaktista ja mielellään häiriön alla. Seuraaminen on se mihin pitää nyt panostaa. Lyhyitä yhden askeleen seuraamisia imuttamalla makupalalla. Samoin pelkkiä käännöksiä molemmille sivuille ja vaikka taaksepäinkin. Vasemmalle kääntymisen voi tehdä myös oikealla jalalla aloittaen. Kun askeleen seuraaminen onnistuu makupalalla, annetaan makupala vasta liikkeen loputtua. Tällöin makupala valmiiksi esille toiseen käteen ja vaihto vasempaan, kun palkan vuoro. Nopeus muistettava. Kun yksi askel kunnossa, otetaan alkuun yhden askeleen orientointisarja, jonka jälkeen 1-5 askelta vaihdellen. Itse olen ajatellut välillä palkkausta lelulla, että virta säilyy. Tässä muistettava kuitenkin heittää lelu vasemmalle koiran ohi, ettei koira ennakoi ja ota vinoa kiilaasentoa odottaessaan eteenpäin tulevaa palkkaa. Liikkeestä maahanmeno oli hyvä, eikä sitä kannata turhaan hioa. Seiso-käskyssä makupalan voisi vähitellen jättää pois, mutta sekin tässä vaiheessa hyvä. Seiso-käskyä voi harjoittaa myös lelulla eli luoksetulo tänne-käskyllä ja kesken matkan seiso-käsky ja samalla lelu heitetään taakse. Normaali luoksetulo on turhankin vauhdikas eli tekee kieppiä takana. Tätä saa korjattua sanomalla sivu-käskyn uudelleen lähempänä, jos vauhti on liian kova. Näytti toimivan hyvin. Muistettava kuitenkin luopua kaksoiskäskystä jossain vaiheessa. Luoksetuloakaan ei hirveästi tarvitse harjoitella. Matkaa voi tosin pidentää, että tottuu eri pituisiin matkoihin.  Noutamisessa saatava nopeutta. Kempus tuppasi leikittelemään kantoesineellä, vaikka toikin sen. Itsen ja koiran väliin noutoesine ja nouda-käsky, jonka jälkeen vahvistetaan sivu-käskyllä ja lopuksi nopea palkkaus lelulla. Kun nopeus saavutettu pelkkä nouda-käsky pitää riittää. Hyppyä ei tällä kertaa otettu.

Kesätreenejä varten on nyt tiedossa monta hyvää harjoitusta ja tietää hieman paremmin ongelmakohdat. Klikkerin käyttöä voisi harkita esim. seuraamisen opettamiseen. Muistettava miettiä ennen treeniä mitä milläkin kerralla treenataan ja että keskittyy olennaiseen. Tästä on hyvä jatkaa ja tavoitteena alo-luokka.

Tollerileiri 2009 + taipparit

Taippareissa käytiin kokeilemassa ennen Tollerileirille lähtöä ja valitettavasti sitä ykköstulosta ei tullut. Vesinouto meni mallikkaasti, mutta hakuruudussa ei tuonut takimmaisia vaakkuja. Hakua teki kyllä hyvin ja löysi vaakut, mutta kauempaa ei ottanut mukaansa. Treeneissä keskityttäneen hakuruudun tekoon siten, että viedään vaakut tai damit motivoidusti siten, että noudettavat ovat näkymättömissä eli Kempus ei saa tukea ohjaajasta. Myös spontaania ylösottamista voisi tehdä eli kehut, jos koira tuo oma-aloitteisesti itsekseen löytämänsä vaakun.

Eka Tollerileiri takana ja hyvin fiiliksin. Johanna Lumpeen aloitteleville tokoilijoille järjestämä koulutus antoi lisäpotkua ja kisatavoitetta lähdetään jahtaamaan nyt uudella innolla. Kesäksi ei ole suurempia suunnitelmia, joten nyt alkoi suunnitelmallinen treenaus ja ehkä Kempuksen saisi kisakuntoon ennen metsästyskauden alkua. Leirillä oli kiva nähdä tuttuja ja moikata uusiakin tuttavuuksia mm. Kempuksen veljen Bamsen näin ensimmäistä kertaa sitten pentuajan. Kempuksen ja Mortti-iskän suhde oli hieman vaihteleva, ensin ei tykätty, sitten leikittiin ja sitten taas muristiin. Kempuksessa on kyllä paljon Mortin näköä.

Parin kuukauden tauko tokosta on tehnyt Kempukselle hyvää ja vauhtia ja intoa on ihan uuteen malliin. Treeneistä täytyykin nyt tehdä mielenkiintoisempia ja hakea sitä intoa yhteistyöhön. Ja saada itseni innostumaan seuraamisen opettamisesta, kun on jäänyt treenaaminen ihan omasta mielenkiinnon puutteesta seuraa käskyä kohtaan. Boring… mutta nyt asennemuutos.

Yleisluontoisena juttuna voi kiinnittää enemmän huomiota koiran mielentilaan eli esim. maahanmenossa palkita rauhallisuudesta. Suunnitelmallisuuden voisi muistaa ja palkata siitä mitä treenaa. Mielenkiinnon säilymisessä voi tehdä treenit siten, ettei anna koiran haistella ollenkaan treenialueella, että tietää, että on tosi kyseessä ja että nyt keskityttävä täysin ohjaajaan.

Nopeutta olen aiemmin lähtenyt hakemaan leluilla, mutta makupalat näyttivät toimivan tosi hyvin. Esim. maahanmenossa itse peruutetaan ja käskystä koira maahan ja palkka heitetään etujalkojen väliin. Palkkaus vain nopeista suorituksista. Maahanmenossa treeneissä apuna voi käyttää kroppaa, mutta muistettava kisoihin tähdätessä häivyttää pois. Nopeuden hakeminen leluilla esim. luoksetuloissa/läpijuoksussa toiminee paremmin.

Nopeuden lisäksi toinen ongelmakohta on ollut seuraaminen. Muistettava pitää matka parin askeleen pituisena ja kun ne sujuvat lähdetään kasvattamaan matkaa. Ongelmana ollut etääntyminen vasemmalle ja/tai mielenkiinnon siirtyminen hajuihin. Kääntymisellä tarkkuutta seuraamiseen eli askel eteen, toinen oikealle, perusasento ja palkka.  Alkuun homma koko ajan makupalalla, mutta melko nopeasti siirrytään palkkaukseen vain lopussa. Seuraamisessa myös muistettava itsellä kädet rentoina sivulla. Kilpailuissa käsien pitäisi kuitenkin liikkua, joten käsien normaalit liikkeet mukaan vähitellen. Koira totutettava molempiin.

Hypyssä otettava treeneihin seiso käsky. Luoksetulossa kiinnitettävä huomiota omiin käsiin. Koiran tulisi kilpailuissa ottaa kokoajan kontaktia eli esim. peilin avulla voi treenata kontaktia ilman, että itse täytyy kääntyä koiran suuntaan.

Kempus tuppaa pureksimaan puukapuloita, joten se tulisi kitkeä pois. Tähän en kuitenkaan käytä nyt aikaa, koska avoin luokka ei ole tavoitteena. Periaatteessa ota-käsky pitäisi opettaa alusta asti uusiksi. Ensin kapulasta pitää kahdella kädellä kiinni, sitten vain toisella ja kokonaan pois. Lattialta nostossa alkuun myös kahdella kädellä kiinni ja tämän jälkeen vain yhdellä ja lopulta kokonaan pois. Sama homma perusasennosta uusiksi. Aluksi voi pitää varovasti kiinni koiran alaleuasta ja kuonosta, että koira oppii, ettei saa mutustaa kapulaa. Alkuun opettaminen sellaisella kapulalla, jota ei saa rikki. Kempus ottaa kyllä metalliesineitä suuhun, mutta hieman vierastaa niitä. Leirillä alkoi haukkua, kun koki tilanteen epämiellyttäväksi.

Kilpailuihin tähdätessä pitäisi muistaa harjoitella sarjoja eli palkkaus vasta parin kolmen liikkeen jälkeen, että koira tottuu, ettei kisoissa saa palkkaa kuin vasta lopussa. 

Ensi lauantaina on tiedossa ryhmänäyttely Mikkelissä…

Tolleritreffit 9. – 10.8.

Ensimmäiset tolleritreffit on nyt takana. Uusia juttuja sekä emännelle että koiralle tuli eli mukavan yhdessäolon lisäksi tuli myös opittua jotain.

Lauantai aloitettiin perustottelevaisuudella. Pujottelua, kohtaamista, maahanmenoa, sivulletuloa ja luoksetuloa. Kontaktin saaminen etusijalla. Kempuksen kanssa ei ole ennen harjoiteltu noista kuin maahanmeno ja luoksetulo. Sivulletulo onkin seuraavana tehtävälistalla. Tarkoitus olisi myös viikon päästä mennä Mikkelin seudun nuuskujen perustottelevaisuuskurssille.

Seuraavaksi siirryttiin rantaan ja damin ja lokin noutoon vedestä. Kempus nouti damin ja lokin onnistuneesti. Yllättävää kyllä Kempus ei epäröinyt uimista kuin viimeisellä hakukerralla. Tässä täytyy petrata tuota luoksetuloa. Damin Kempus kyllä tuo luokse, mutta lokin tahtoi omia ja muut ympärillä olevat kiinnostivat enemmän, joten nopeutta vaaditaan, että riistan saa pois heti, kun tulee vedestä.

Metsässä oli kaksi rastia. Kanin kanssa Kempus epäröi hieman, mutta kuljetti sitä kuitenkin. Tehtävä tehtiin siten, että koiran kanssa käytiin viemässä kani ja heitettiin vähän matkan päähän, jonka jälkeen tultiin takaisin ja päästettiin koira irti ilman käskysanaa. Variksen ja damin kanssa puolestaan ei ollut mitään ongelmia. Kempus toi hienosti käteen saakka. Tähän on kyllä panostettukin eniten. Susanna kehoitti jatkossa tekemään harjoituksista vaikeampia eli käydään koiran kanssa viemässä esim. 3 damia hakuruutuun, joista vain 1 tai maksimissaan 2 noudetaan. Käskysanoihin on kiinnitettävä huomiota. On tullut kirjoista kerrattua asiaa ja yksi muistiharjoitus voisi olla sellainen, että koira kulkee hihnassa ja dami heitetään, mutta koiran kanssa jatketaan vielä matkaa ja päästetään vasta jonkin matkan päästä noutamaan.

Uutta oli itselle koiran trimmaaminen. Tämä olikin hyvä tietää, koska Kempuksella on jo tahtonut olla takkuja korvan takana, nyt tietää miten tulee toimia. Korvasta ja korvan takaa poistetaan krepittynyt ja ylimääräinen karva ohennussaksilla, korvan päältä voi nyppiä sormin ylimääräiset haituvat. Tassuista leikataan saksilla ylimääräinen karva ja kynnet leikataan. Muuten oikeastaan ei tarvitsekaan tehdä muuta kuin harjata koira. Erityisen pitkiä ja erottuvia karvoja voi leikata esim. hännästä, mutta se ei ole välttämätöntä. Trimmaus tulisi tehdä ainakin n. pari viikkoa ennen näyttelyä, että mahdolliset saksenjäljet ehtivät häipymään turkista.

Suunnitteilla onkin viikonlopulle Rantakylässä Match Show eli leikkimielinen koiranäyttely. Totutetaan Kempusta tilanteeseen. Ainakin Emma ja Eros ovat tulossa näyttelyyn.

Treffeillä Take-pennuista olivat Kempuksen lisäksi Emma (tuttu räyhähenki), Vili, Bono ja Ronja. Emma onnistui mukiloimaan Kempusta niin, että siltä vuoti nenän haavasta verta… Vilin ja Mimmin kanssa Kempus leikki nätistä. Emman kanssa ottavat välillä matsia. Yllätys oli, että Kempus oli mustis. Ei tykännyt ollenkaan, jos rapsuttelin Bonoa. Yleensä Kempus ei itse tee aloitteita räyhäämällä, mutta Bono oli jostain syystä sille liikaa. Kempus ja Vili ovat ehkä eniten toistensa näköiset, mutta Emma ja Bono ovat taas hieman erityyppisiä. Kaikilla turkin vaihtuminen oli hieman eri vaiheessa.

Etukäteen olin hieman huolissani, kuinka Kempus malttaa nukkua häkissä, mutta päivän aherruksen jälkeen väsymys oli sen verran suuri, että ihan rauhassa nukkui.

Kaiken kaikkiaan mukava reissu.

Loma ohi

Kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle loman aikana. Paluu arkeen on kuitenkin jo tapahtunut, joten tässä viimeisimmät päivitykset.

Kempuksen elämään on kuulunut jonkin verran reissaamista. Turussa käytiin sisustamassa pikkuveljen uutta ja ensimmäistä kämppää ja sen jälkeen siirryttiinkin jo mökille rauhallisempaan Kolin ympäristöön. Toisellakin mökillä käytiin kunhan ensin oltiin piipahdettu hetken aikaa kotona. Metsälenkkejä ollaan jonkun verran tehty, vähintään nyt kerran viikkoon.

Noutoharjoittelua on lähes joka päivä damilla. Pari kertaa on riistaa näytetty. Ei ole epäilystäkään etteikö koiralla olisi riistaviettiä – alkuun omi riistan, mutta nakit ovat olleet kova sana ja silloin vaakutkin ovat tulleet perille saakka. Edistystä noudossa on tapahtunut, antaa damit nykyään käteen, eikä enää tiputtele niitä jalkoihin – mitä nyt joskus. Pari jälkeä on myös tehty ja löysi etsittävän. Lisäksi on sitten satunnaiset siilin ja fasaanin jäljet, jotka onnistuneesti paikansi. Fasaanitapaus olikin ihan huvittava. Koira ei heti nähnyt lintua, mutta otti jäljen siitä ja sitä lähti seuraamaan. Yllätys olikin suuri kun parin metrin päästä kuuluu rääkäisy ja fasaani varoitti itsestään. Kempus hölmistyneenä siinä sitten hetken katsoo faraania ja välillä meitä ja päättää, että tää olikin pelottava tapaus eli lopulta sekä lintu että koira lähtevät samaan aikaan juoksemaan – tosin eri suuntiin. Kempus haki meistä turvaa. Käskettiin sitä kuitenkin etsimään lintu ja niinhän se otti jäljen uudelleen ja karkotti linnun vähän matkan päästä eli toimi niin kuin karkoittavan koiran kuuluukin. Alkujärkytys vain taisi olla pienoinen.

Ampumiseen on Kempusta totutettu. Tänään olisi tarkoitus ottaa se mukaan haulikkoampumaradalle. Ajateltiin jäädä kauemmas ja lähestyä pikkuhiljaa paikkaa. Saas nähdä kuinka käy.

Edistystä on tapahtumut peruskoulutuksessakin. Kempus osaa mennä maahan käskystä, enää ei tarvitse sormella näyttää minne pitäisi mennä. Seuraavaksi varmaan harjoitellaan sivulletuloa ja hihnassa kävelyä. Lisäksi pitäisi enemmän kiinnittää huomiota miten käyttäydytään, kun vieraita ihmisiä tulee paikalle.

Toinen rokotuskertakin meni hyvin. Madotus on myös hoidettu, kuten myös uusi punkkikarkoite laitettu.

Uiminen on ihmisiltä jäänyt vähiin tänä kesänä, mutta Kempus suhtautuu jo hieman rohkeammin veteen. Uimaan on vain kerran mennyt omasta tahdostaan, mutta kahlailee kyllä ihan mielellään ja näyttää ne kuplat siellä kyllä kiinnostavan. Rantavedestä noutaa jos jonkinlaista keppiä ja kasvustoa. Noutoharjoittelua on tehty myös vedessä ja niin kauan kuin Kempuksen ei tarvitse uida, niin noutaa vedestä hyvin.

Tällä viikolla onkin tiedossa tollerien pentutreffit, joita odotellaan mielenkiinnolla.

%d bloggers like this: