Kiki on ihana

Kiki on ihana. Piste. Ripuloi. Piste. Ripulia tapeteilla. Piste. Tapetit vaihtoon. Piste. Manataan ihmiset, jotka heittävät metsään kalannahkaa, ja jotka kakkaavat metsään ja kaikki pieneläimet, jotka kuolevat metsään. Piste. Onko tämä koiran hyvä vainuaisti sittenkään hyvä juttu. Piste. Kiki on ihana. Piste. Ihana pikkukone, joka syö kaiken, minkä löytää. Piste. Kiki on ihana, ihana, ihana.

Pari viikkoa sitten käytin Kikin tehosterokotuksessa. Seuraava kerta onkin sitten vuoden päästä ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. Madotuksen annoin viikkoa ennen tehostusta ja tästä eteen päin puolen vuoden välein. Ehkä yllättävääkin oli, että Kiki ohitti painossa siskonsa Seran. Voi osittain johtua siitä, että ruokin Kikin pari tuntia ennen punnitusta, mutta kyllä Kiki oli korkeampi kuin Sera, kun tavattiin. Edelleen tosin laihempi Seraan verrattuna. Tällä viikolla korkeusero oli tasoittunut siskosten välillä. Hampaiden lähtö on jatkunut ja jatkuu edelleen.

Punkkeja on saanut irrotella jonkin verran, mutta olen nyt ajatellut, etten laita estoaineita tänä syksynä. Ne muutaman punkit on viitsinyt irrotella ja toisaalta tulee koiralle pakosti samalla hieman käsittelyharjoitusta. Kempuksenlle pentuna annettu Expot aiheutti tärinöitä, joten olen sen suhteen ollut varovaisempi. Lääkäri suositteli Frontlineä.

Elämään on kuulunut muita koiria. Toki sisko Seraa on nähty, mutta sen lisäksi myös Veetiä ja Kamua ja tietysti naapurinhoitotäti Lyytiä. Veetin luona olikin ihmettelemistä kanoissa ja kaneissa. Muiden koirien lisäksi reissuttiin Vihdissä ja Turussa. Pitkät matkat sujuivat suhteellisen hyvin ilman oksennusta, selvittiin lähinnä kuolaamisella, mitä nyt työmaa-alueella piti oksennella heti alkumatkasta.

Kikin kuuliaisuus on viime aikoina kehittynyt. Erityisesti kehitystä on vapaa-käskyn noudattamisessa. Toki kehitettävää vielä on, mutta jaksaa hieman pidempään jo odottaa vapautusta. Kikin olen ilmoittanut KooKoo99n pentukurssille ja noutajakoirayhdistyksen peruskoulutukseen, jonne myös Sera ja Miina ovat tulossa. Lähinnä tarkoitus on totuttaa häiriöihin muiden kanssa.

Tänään kävinkin katsomassa Mikkelin ryhmänäyttelyssä esiintyneitä Emmaa ja Miinaa. Miina oli ROP-pentu ja Emma sai ERIn. Tutustuttiin myös Fridaan (Tollerbay Frida von Tistel), joka sai VASERTin. Naapuriin on myös muuttanut tolleri Fireheartin I-pentueesta.

Mainokset

Asunnostani löytyi tuholainen!

Kiki on tällä viikolla kunnostautunut tuhotöissä. Sohvapöydän pari kulmaa ovat saaneet kyytiä ja tapettikin on kummasti alkanut irtoamaan seinästä (mistä omistaja ei tosin ole kyllä kovin pahoillaan, rumahan se tapetti on, joutaa vaihtoon). Ei pitäisi olla kyse siitä, etteikö olisi luvallista nakerreltavaa – possunkorvat ja luut pitävät kyllä seuraa hetken aikaa. Virtaa tuntuu vain riittävän muille jakaa. Iltaisin tuppaa olemaan villityskohtauksia, mikäli kunnon tekemistä ei ole tarpeeksi tarjolla. Tähän mennessä ei olla käyty kovin pitkillä kävelyillä, mutta nyt olen ajatellut, että täytyy tehdä metsälenkkejä kerran pari viikkoon. Pääasiassa ulkoilutus on hoidettu muiden koirien avulla, mikä onkin helppoa, kun naapurustossa on tarpeeksi koiria leikittämään, eikä tarvitse mennä koirapuistoon asti, kun omassa pihassa on oma koirapuistonsa.Virtapiikkejä on katkaistu jonkin verran myös rauhoittumisharjoituksilla, mitkä välillä toimivat ja välillä eivät.

Parin viime viikon aikana Kiki on kunnostautunut uinninopettelun saralla. Ensimmäinen oikea uintikerta oli veneestä käsin, kun halusi välttämättä sieltä hypätä. Sera kävi myös moikkaamassa viime viikolla ja siskokset ravasivat matalassa vedessä ihan innoissaan. Nyt menee veteen jo ihan itsenäisesti ja pari oikeaa uintikertaakin on takana, vaikka äkkiä sieltä maalle pyrähtääkin. Pari kertaa olen tehnyt vesinoutoja ja tuntuvat toimivan hyvin. Joessa vesi virtaa ja vie damia sen verran, että on varmasti mielenkiintoinen. Valitettavasti itikat ovat valinneet saman paikan, joten pitkään ei viihdytä rannalla.

Kempus oli viikonloppuvieraana ja eihän niillä natsannut. Kempus ei erityisemmin välitä naperoista eli valtakunnassa kaikki hyvin, jos toinen vain malttaa pysyä sopivan matkan päässä. Toisaalta Kikille tekee hyvää, kun joku pitää kuria. Kempus onkin huomattavasti selkeämpi johtaja kuin itse omistajat. Kikikin mielestäni hyvin kunnioitti Kempusta, vaikka välillä pitikin vähän lähestyä. Hihnalenkeillä puolestaan ei ollut mitään ongelmia olla vierekkäin, kunhan korvat jätettiin rauhaan.

Luoksetuloja ollaan aika hyvin saatu vahvistettua. Flexin avulla ovat jääneet pois enimmät tulemattomuudet, joten kokee luoksetulon positiivisena ja toisaalta sellaisena, mikä kannattaa tehdä. Hihnassa kävelyn kannalta flexihän on huono, mutta noutajatalutinta pidän joka päivä käytössä ja siinä kulkeekin aika mallikkaasti noin pieneksi koiraksi.

Ensimmäinen rokotuskertakin on nyt pois alta. Mallikkaasti käyttäytyi eläinlääkärissä eikä edes huomannut koko pistosta. Todettiin terveeksi ja reippaaksi koiraksi. Kiki painoi 6,3 kg.

Ensimmäinen viikko takana

Yhteiseloa Kikin kanssa on nyt takana viikon verran. Ehdottomasti on kyseessä suloinen neiti, joskin myös aika ärhäkkä luonne löytyy. Kovin helpolla ei anna periksi, mutta rauhoittumisharjoitukset ovat tuottaneet tulosta ja nykyään muutama maharapsutus saa koiran nukahtamaan kotosalla. Yksi huonompi yö on mahtunut mukaan nukkumisten suhteen, mutta eilen jo nukuttiin makuuhuoneessa lähes koko yö ilman suurempia ulinoita olohuoneen puolelta. Kikille on siis ollut jonkin verran vaikeaa sopeutua yksinoloon ja aitaukseen. Nyt näyttäisi, että tässäkin asiassa alkaa alun suurimmat ongelmat olla takana päin. Purukalusto on edelleen kovassa käytössä, mutta on huomattavissa, että alkaa jo ymmärtää osittain, mikä on luvallista ja mikä ei. Autossa oloa on hieman kritisoinut, mutta koko ajan pienemmällä korjauksella rauhoittuu makuulle. Ruokailu on ihan hieman parantunut jugurtin myötä, mutta ei voi sanoa, että edelleenkään erityisemmin hyvin söisi.

Alun perin oli tarkoitus rauhoittaa viikkoa suhteellisin hyvin ulkopuolisten asioiden suhteen, mutta niinhän tässä on käynyt, että vierailuja puolin ja toisin on ollut, mikä on tarkoittanut myös useampia koirakontakteja. Kivointa oli tavata Sera (Kikin sisko) omistajineen. Kovin on tytöt erinäköisiä, mutta hyvin tasaväkisiä leikeissään. Kikin ärhäkkyys puolestaan näkyi eniten 8 kk vanhan mopsin kanssa, jonka alisti murinoitten kera, vaikka toisella oli massaa vähintään puolet enemmän.

Tänään näytin Kikille ensimmäisen kerran sorsan siipeä ja intoa riitti niin paljon, että saa nähdä miten koiran saa luovuttamaan tulevaisuudessa riistat itselle. Huolestunein olen ollut Kikin itsenäisyydestä. Koira ei nyt jo tutuissa ympäristöissä tahdo oikein seurata omistajiaan kunnolla. Välillä kyllä kulkee perässä, mutta saattaa hyvinkin jäädä itsekseen puuhastelemaan pitkäänkin matkaan ilman, että kaipaa luokse. Ratkaisuna olen ajatellut, että täytyy tehdä ulkoilutuslenkkejä vieraissa metsissä, jossa ei ole tuttua ympäristöä, johon tukeutua. Toisekseen luoksetuloa täytyy sisällä hioa kyllä todella hyvin kuntoon ennen sen käyttöä ulkona. Ulkona olen tähän mennessä vahvistanut luoksetuloa äänellä, että tykkäisi tulla luo.

Ensi viikko alkaa itselläni töihin menolla, joten Kikille on luvassa yksinoloa tavallista enemmän. Katsotaan miten paljon naapurit saavat kärsiä Kikin ulinoista…

Ensimmäinen päivä Kiki-elämää

Päiväohjelma alkoi tänään Kikin hakemisella Kuopiosta. Kati malttoi luopua naperosta ja siitä alkoi automatka Mikkeliin.

Kiki piti heti alussa kymmenen minuutin huutokonsertin, jonka jälkeen rauhoittui ja alkoi nukkumaan. Koiran hiljettyä mies nukahti samaan aikaan ja aloitti puolestaan pidemmän kuorsauskonsertin. Pari kertaa Kiki heräsi matkalla, mutta jatkoi samoin tein nukkumista. Olin aikonut pitää pissatauon matkalla, mutta kun rauha oli maassa ja unta riitti, niin ajettiin suoraan Mikkeliin ilman pysähdystä.

Pihassa olikin heti naapurin jackrusselit vastassa tervehtimässä ja sattuipa työkaverikin samaan aikaan kulkemaan kadulla. Unenpöpperöinen Kiki alkuun hieman mietti, että mitähän tässä uskaltaa, mutta kiinnostus heräsi nopeasti. Sisällä olikin saman tein ruoka-aika ja nokoset päälle. Iltapäivä sujuikin nokostellessa ja leikkiessä. Illalla lähdettiin saunomaan ja yllättäen sieltäkin löytyi koira. Alkuun pidin koirat toisistaan erossa, mutta sileäkarvainen noutaja tajusi itsekin pitää välimatkaa, joten ongelmia ei tullut. Kerran Kikin mielestä koira tuli liian lähelle ja pienestä koirasta lähtien yllättäen murinat ilmoille. Loppuajasta kuitenkin jo haki leikkimään. Muuten alkoi Kikistä lähteä jo menoa ja meininkiä. Leikkisyyttä ja juoksuspurtteja. Otti yllättävän paljon etäisyyttä jo ensimmäisenä päivänä. Saa nähdä miten tulevaisuudessa saadaan pysymään lähellä.

Välillä Kiki on hieman vinkunut, mutta pääasiassa on mennyt kyllä ihan mukavasti ensimmäiseksi päiväksi. Nähtäväksi jää miten yöllä nukuttaa.

Tollerileiri 2009 + taipparit

Taippareissa käytiin kokeilemassa ennen Tollerileirille lähtöä ja valitettavasti sitä ykköstulosta ei tullut. Vesinouto meni mallikkaasti, mutta hakuruudussa ei tuonut takimmaisia vaakkuja. Hakua teki kyllä hyvin ja löysi vaakut, mutta kauempaa ei ottanut mukaansa. Treeneissä keskityttäneen hakuruudun tekoon siten, että viedään vaakut tai damit motivoidusti siten, että noudettavat ovat näkymättömissä eli Kempus ei saa tukea ohjaajasta. Myös spontaania ylösottamista voisi tehdä eli kehut, jos koira tuo oma-aloitteisesti itsekseen löytämänsä vaakun.

Eka Tollerileiri takana ja hyvin fiiliksin. Johanna Lumpeen aloitteleville tokoilijoille järjestämä koulutus antoi lisäpotkua ja kisatavoitetta lähdetään jahtaamaan nyt uudella innolla. Kesäksi ei ole suurempia suunnitelmia, joten nyt alkoi suunnitelmallinen treenaus ja ehkä Kempuksen saisi kisakuntoon ennen metsästyskauden alkua. Leirillä oli kiva nähdä tuttuja ja moikata uusiakin tuttavuuksia mm. Kempuksen veljen Bamsen näin ensimmäistä kertaa sitten pentuajan. Kempuksen ja Mortti-iskän suhde oli hieman vaihteleva, ensin ei tykätty, sitten leikittiin ja sitten taas muristiin. Kempuksessa on kyllä paljon Mortin näköä.

Parin kuukauden tauko tokosta on tehnyt Kempukselle hyvää ja vauhtia ja intoa on ihan uuteen malliin. Treeneistä täytyykin nyt tehdä mielenkiintoisempia ja hakea sitä intoa yhteistyöhön. Ja saada itseni innostumaan seuraamisen opettamisesta, kun on jäänyt treenaaminen ihan omasta mielenkiinnon puutteesta seuraa käskyä kohtaan. Boring… mutta nyt asennemuutos.

Yleisluontoisena juttuna voi kiinnittää enemmän huomiota koiran mielentilaan eli esim. maahanmenossa palkita rauhallisuudesta. Suunnitelmallisuuden voisi muistaa ja palkata siitä mitä treenaa. Mielenkiinnon säilymisessä voi tehdä treenit siten, ettei anna koiran haistella ollenkaan treenialueella, että tietää, että on tosi kyseessä ja että nyt keskityttävä täysin ohjaajaan.

Nopeutta olen aiemmin lähtenyt hakemaan leluilla, mutta makupalat näyttivät toimivan tosi hyvin. Esim. maahanmenossa itse peruutetaan ja käskystä koira maahan ja palkka heitetään etujalkojen väliin. Palkkaus vain nopeista suorituksista. Maahanmenossa treeneissä apuna voi käyttää kroppaa, mutta muistettava kisoihin tähdätessä häivyttää pois. Nopeuden hakeminen leluilla esim. luoksetuloissa/läpijuoksussa toiminee paremmin.

Nopeuden lisäksi toinen ongelmakohta on ollut seuraaminen. Muistettava pitää matka parin askeleen pituisena ja kun ne sujuvat lähdetään kasvattamaan matkaa. Ongelmana ollut etääntyminen vasemmalle ja/tai mielenkiinnon siirtyminen hajuihin. Kääntymisellä tarkkuutta seuraamiseen eli askel eteen, toinen oikealle, perusasento ja palkka.  Alkuun homma koko ajan makupalalla, mutta melko nopeasti siirrytään palkkaukseen vain lopussa. Seuraamisessa myös muistettava itsellä kädet rentoina sivulla. Kilpailuissa käsien pitäisi kuitenkin liikkua, joten käsien normaalit liikkeet mukaan vähitellen. Koira totutettava molempiin.

Hypyssä otettava treeneihin seiso käsky. Luoksetulossa kiinnitettävä huomiota omiin käsiin. Koiran tulisi kilpailuissa ottaa kokoajan kontaktia eli esim. peilin avulla voi treenata kontaktia ilman, että itse täytyy kääntyä koiran suuntaan.

Kempus tuppaa pureksimaan puukapuloita, joten se tulisi kitkeä pois. Tähän en kuitenkaan käytä nyt aikaa, koska avoin luokka ei ole tavoitteena. Periaatteessa ota-käsky pitäisi opettaa alusta asti uusiksi. Ensin kapulasta pitää kahdella kädellä kiinni, sitten vain toisella ja kokonaan pois. Lattialta nostossa alkuun myös kahdella kädellä kiinni ja tämän jälkeen vain yhdellä ja lopulta kokonaan pois. Sama homma perusasennosta uusiksi. Aluksi voi pitää varovasti kiinni koiran alaleuasta ja kuonosta, että koira oppii, ettei saa mutustaa kapulaa. Alkuun opettaminen sellaisella kapulalla, jota ei saa rikki. Kempus ottaa kyllä metalliesineitä suuhun, mutta hieman vierastaa niitä. Leirillä alkoi haukkua, kun koki tilanteen epämiellyttäväksi.

Kilpailuihin tähdätessä pitäisi muistaa harjoitella sarjoja eli palkkaus vasta parin kolmen liikkeen jälkeen, että koira tottuu, ettei kisoissa saa palkkaa kuin vasta lopussa. 

Ensi lauantaina on tiedossa ryhmänäyttely Mikkelissä…

Uusi vuosi, uudet kujeet

Joulu ja uusi vuosi vierähtivät rattoisasti idässä ja pohjoisessa. Kempus vietti aikaansa melko paljon ulkokoirien kanssa.  Lisäksi tehtiin kävelylenkkejä, joista Kempus silminnähden nautti suunnattomasti. Lumi vain pöllysi, kun Kempus juoksenteli siksakkia meidän edellä – ja välillä takana. Pieni susi pääsi koirasta esiin ja itsenäisyyttä löytyy koko ajan enemmän. Jonkinlainen murrosikä on menossa, kun korvat ei tahdo kuulla ja tietoisesti on tottelematon. Vaikeuksista huolimatta harjoituksia on jatkettu – tosin lähinnä sisätiloissa, joissa koiran tottelevaisuuden kanssa ei ole mitään ongelmia. Nyt siis on ymmärtänyt Seiso-käskyn, täytyy vain enää alkaa vaikeuttamaan tilanteita. Seuraamista treenataan ennen ruoan antamista, joten sillä saralla kehitystä on toivottavasti tulevaisuudessa odotettavissa. Joulupukin kontista löytyi myös koiran hyppyteline, joten harjoituksia sillä saralla tullaan tekemään paljon enemmän tulevaisuudessa. Kempuksen lahjoihin kuului Kong-pallo ja Pterodactyl eli lentolisko. Ruokaa sisältävä pallo on osoittautunut yllättävänkin hyväksi leluksi, vaikkei sekään loputtomiin vie aikaa. Lentoliskon nähdessään Kempuksen silmät syttyivät ja tiesi kyllä heti, että toi on mun – tietysti sillä seurauksella, että ensimmäisenä iltana melkein puolet päästä oli nakerreltu ja sisuskalut alkoivat tulla esille. Uudessa vuodessa hyvää oli, ettei Kempus näyttänyt erityisemmin välittävän ilotulitteiden paukkeesta. Tästä sitten vain jatketaan treenejä ja tavoitteena tuo alokasluokka, hyvällä säkällä jo alkukesästä päästään osallistumaan kisoihin.

Toko 5 + 3 mäyräkoiraa

Viikonloppu kului taas yhdessä hujauksessa. Lauantai aloitettiin tavalliseen tapaan mäyräkoira Taavin kanssa aamulenkillä ja sieltä riennettiin toko-koulutukseen. Tokossa oli väliaikainen ohjaaja ja melko samoja hommia käytiin läpi kuin edelliselläkin kerralla eli paikallaanolo maassa, nouto, seiso ja hyppy. Tuota hyppäämistä ei olla vielä harjoiteltu kotosalla ollenkaan, mitä nyt autoon mennessä. Eli siinä on harjoittelusarjaa, mutta en ole sillä pitänyt kiirettä, kun muutakin opetettavaa on vielä niin paljon. Kentällä hypyt ovat kuitenkin onnistuneet. Noutamista kokeiltiin ensimmäistä kertaa puukapulalla ja siitähän ei hyvä seurannut. Kempus omi ”lelun” itselleen ja kiersi ympärilläni pienempää ja suurempaa voitonrinkiä… Noutojen palautuksissa ei ole ollut suurempia ongelmia ja damit ovat palautuneet käteen, mutta Kempus täytyy totuttaa näköjään puukapulaan. Lisäksi täytyy katsoa, ettei se ala puremaan sitä, koska pureminen näytti olevan myös kova sana lauantaina.

Sunnuntaina oli Misnussa näyttelykoulutusta, josta ei irronnut suuremmalti mitään uutta. Kempukselle toki tuollainen pienimuotoinen näyttelytilanne oli ihan hyväksi. Koulutuksen jälkeen suunta oli Savonlinnaan työkaverin luo ja paria mäyräkoiraa tapaamaan. Sisun kanssa käytiin metsälenkillä ja hurtat jaksoivat touhuta koko matkan ja touhuaminen jatkui sisällä. Pedrokin liittyi seuraan jossain vaiheessa, mutta keskittyi lähinnä oleilemaan sylissäni rapsuteltavana. Päälle kolme tuntia kului ennen kuin koirat alkoivat väsyä niin paljon, että makuullaolo oli vaihtoehto.

Muuten Kempuksen elämä on ollut pissimisen harjoitellua. Ensihavainnot jalan nostosta tehtiin viikolla 44 eli 7 kk iässä. Nyt jalkaa nostetaan jo useammin eli päivittäin, vaikka välillä toimenpide hieman horjuvalta näyttääkin. Selkeää kasvua on siis huomattavissa.

Tällä viikolla olin myös ylpeä Kempuksesta. Eilen lähdettiin aamu-unisina aamupissalle ja Kempus lähtikin seuraamaan jälkeä. Muutaman metrin jälkeen kuului koirasta VUH ja kissa ponkaisi ruohikosta ilmaan. Kempus jäi nähtävästi hieman hämmentyneenä sitä katsomaan ja minä peloissani siitä, että lähtee kissan perään kutsuin Kempuksen luokse. Hetken aikaa Kempus mietti, mutta nätisti tuli luo ja sivulle istumaan. Jotain toivoa on siis, että koirasta tulee hallittava vaikeammissakin tilanteissa, vaikka tuo olisikin ollut ihan sattumaa. Mies toki on tässä asiassa eri mieltä. Koiran kun pitäisi lähteä kaiken liikkuvan perään, metsästyskoira kun on ja siksi pyritään kasvattamaan. Itse taas haluan koiran, jota pystyy hallitsemaan tilanteessa kuin tilanteessa.

%d bloggers like this: