Huippukevät

Tämä kevät onkin lähtenyt käyntiin koiraharrastuksen parissa varsin mainiosti. Kolmas serti irtosi heti ensimmäisestä näyttelystä ja toisestakin olisi tullut, jos olisimme vielä voinee sen vastaanottaa. Polvijärvellä siis SERT ja PN2, jäi mummolle toiseksi. Pertunmaalla ROP.

Tokourakin on nyt aloitettu. Joku mielenhäiriö tuli, kun ilmoitin Kikin tokokisoihin, mutta eipä se sitten hullummin mennyt vaan ALO1-tulos tuli! Esteestä nollat, mutta se on helposti korjattavissa. Seuraamisessa tuomari teetti pitkiä pätkiä suoraa eli meille ekstra vaikeaa, mutta hienosti seurasi Kikiksi, eikä edistänyt ihan hirveästi. Ilman hihnaa jäi kerran seisomaan paikalleen, josta jouduin kutsumaan. Muuten voi olla kyllä todella tyytyväinen  suoritukseen. Erityisesti tämä oli tietoa siitä miten kannattaa valmistautua eli tänään tehtiin pyörälenkit alle, että saa ylimääräisen innon purettua, ruokaa puolet iltaruuasta ja palkalla vahvistetaan maahanmenoja, seisomisia, pysähdyksiä ja erityisesti kontaktia. Yllättävän rauhallinen olin kokeen ajan. Eniten se paikkamakuu stressaa (vaikka koira onkin melko varma), mutta kun se meni hienosti, niin ei niin paha enää loppu ollut. Seuraamisessa ehdottomasti pitäisi muistaa käyttää vahvistamista niissä paikoissa kun se on mahdollista, tänään jäi jotenkin sanomatta, onneksi ei jäänyt paikalleen niissä. Ensi viikolla sitten Pieksämäelle kisaamaan 🙂

Mainokset

toko-kausi aloitettu

Tänä syksynä osallistutaan tokossa ALO-luokan ryhmään eli kilpailutavoitteellisessa ryhmässä ollaan mukana. Päivän anti:

luoksepäästävyys ok

paikallaanolo meni hyvin, jonkinverran vilkuili ympärilleen, neuvoina oli joko pitää takana ruokakuppia tai sitten paineistaa koiraa kaukaa esim. pallolla, että kiinnittää ohjaajaan huomiota tarkkaavaisesti. Ei kuitenkaan välttämättä palkkana pallon heittoa.

– häiriökontaktit meni ok koiralta, vaikka niitäkin vähän tehty. Tämän korjaaminen täytyy opetella eli jos katsoo muualle ”EI” (eikä mitään öpsistä), uudelleen sivu-käsky ja kehut ja palkkaus ja vapautus. Huomasin, etten itse oikein pysynyt mukana järjestyksessä, vaan unohtelin sivu-käskyä tai pelkässä sivu-käskyllä kielsin, äh. Muistettava, että sivu-käskyssä myös seuraamisen perusteet. Toisekseen auttaa kuulemma myös siihen, että koira kuuntelee ohjaajan käskyjä eikä muiden.

luoksetulossa ensin vauhtiluoksetulo ja toisena sivulletulolla. Menivät hyvin. Aikaisempaa vähemmän ”ylimenoa”.

seuraamista kun ei olla juuri harjoiteltu, niin pidin nakit kädessä. Käännöksiä ei myöskään olla viime aikoina tarkasti treenattu. Itse pitää nyt viimein päättää se käskysana ylipäätään. Huomasin käyttäväni useampaa. Tarkkuutta käännöksiin ja näitä voi/pitää tehdä myös ylimenevinä käännöksinä. Väliajoilla treenasin seuraamista narupallon avulla ja Kiki kyllä reagoi positiivisesti leikillä palkkaamiseen, joten liikkeenä meni kyllä paremmin kuin tavallisesti on mennyt. Tosin nakit kyllä tässä auttaa ja antaa anteeksi aika paljon.

Viime viikonlopun näyttelysaldona oli ERI-arvostelu ja junnujen kakkostila. Arvostelu löytyy Kikin omalta sivulta.

Kiki 11.8.2012 rotunsa paras!!!

Kesän näyttelytavoitteena oli käydä Mikkelin kolmessa näyttelyssä. Helatorstailta irtosikin ERI JUK2, jolloin sisko Sera oli parempi. KV-näyttelyyn meno estyi valeraskauslääkityksen vuoksi.

Lauantai ryhmänäyttelyssä vietiinkin sitten koko potti tollereiden osalta. Toiveena oli saada ERI ja SA, mikä saavutettiin ja tällä kertaa Kiki meni Seran edelle. Koska muut nartut eivät SA:ta saaneet, Kiki oli narttujen paras saaden ensimmäisen SERTinsä, JIHUU! Vielä kun Kiki vähissä karvoissaan voitti karvallisen tollerin oli ilo suunnaton, ROP oli enemmän kuin olin osannut odottaa. Kikin kanssa käytiin vielä iltapäivästä näyttäytymässä ryhmäkehässä tollereita edustamassa. Loppu viikonloppu menikin sitten hymyillessä 🙂

Seuraava näyttely on sitten Pieksämäellä, katsotaan miten Kiki pärjää äidilleen siellä.

Huikeaa edistystä noudoissa – Kati kouluttaa vol 2

Tänään saimme yllätysvieraita kasvattajan muodossa. Ja täytyy sanoa, että eipä päivä olisi voinut paremmin mennä. Päivän ohjelmassa oli siis nouto- ja näyttelytreenit.

Kikin omimishalun kanssa on ollut niin paljon hankaluutta, että olen välillä ajatellut, ettei siitä ikinä noutajaa saa. Kuukauden verran ollaan nyt Katin ohjeilla treenattu säännöllisesti ja tänään treenit kyllä tuottivat myös tulosta. En ole Kikin kanssa syksyn jälkeen tehnyt ulkona koira irti noutoja eli tänään katsottiin missä mennään. Täydellistä ei tietenkään ollut, mutta suhteessa siihen miten Kikin kanssa aiemmin on mennyt parannus on huikea.

Ensimmäinen harjoitus oli ”norminouto” eli koiran kanssa käytiin viemässä dami puun juurelle ja mentiin lähetyspaikalle, josta nouda-käskyllä noutoon. Ensimmäisellä kerralla jäi haistelemaan ja juoksentelmaan omia teitään, mutta uusi lähetys meni niin kuin piti. Varsin hyvin kyllä tiesi missä dami oli, mutta päätti haistella sen sijaan.

Toinen harjoitus tehtiin osissa. Ensin koira jätettiin paikalleen ja luoksetulokutsulla luo. Ensimmäisellä kerralla lähti paikkaan, jossa dami oli ollut aiemmin ja juoksenteli taas omiaan. Yleensä luoksetulot ovat olleen melko varmoja, mutta viime aikoina tässä on ollut enemmän ongelmia. Toinen osa tehtiin paikalleenjättönä, mutta nyt Kati heitti damin lähelleen. Ensin Kiki lähti luoksetulosta damin perään, mutta toinen kerta menikin sitten hienosti niin kuin piti.

Ehkä hienointa oli, että Kiki tosiaan tuli luo damin kanssa. Vaikka muuten luoksetuloissa oli ongelmia hieman, niin damin saatuaan reagoi hienosti pillin ääneen ja toi damin suoraan luo. Ei ennestään tuttuja kunniarinkejä eikä Seran luo karkailuja. Ei damin pureskelua eikä itselleen omimista. HIENOA!

Jatkossa jatketaan daminkantoharjoituksia. Lisäksi tehdään muisteja eli jätetään dami ja lähetetään noutoon jopa 100 metristä. Lumien sulettua otetaan useampia muisteja kerralla.

Näyttelyharjoittelun osalta ehkä muistettavaa nopea vauhti kierrettäessä ja hitaampi edestakaisin mentäessä.

Tämän viikon tokoiluissa käytiin läpi seisomista ja luoksetuloa. Häiriöiden kanssa tehtiin aika paljon. Paikallaanolo meni hyvin, samoin seisominen. Seisomisen opettelussa voisi muistaa myös taakse lelun heitot. Luoksetulossa otti pallon tullessaan, mutta tuli kuitenkin pallon kanssa luo.  Käytiin läpi myös estettä ja sen osalta jäi hyvät fiilikset, ekaa kertaa kun vasta kokeiltiin.

Evessin-Fireheart-Hulivilin Pentutreffit 1.-2.10.2011

Väsyneenä, mutta onnellisena kotona viikonlopun superpentutreffien jäljiltä. Suuri kiitos kouluttajille ja muille osanottajille onnistuneesta tapahtumasta!

Hirvittävästi tuli asiaa, mutta kirjoitan nyt pikaisesti Kikin koulutuksen kannalta tärkeimmät ja mieleenjääneimmät jutut. Päivittelen sitten artikkelia tarpeen mukaan.

Toko

Seuraamisen opettaminen: sivu-käskystä, kun koiralla katsekontakti, otetaan alkuun askel pari eteen päin, myöhemmin  myös sivuaskelia. Palkataan erityisesti äänellä ja leikillä KUNNOLLA. Näin saadaan seuraamiseen katsekontakti mukaan jo heti alusta.

Seiso-käsky opetettiin lelun heitolla taakse.

Maltti

Maltti tässä tapauksessa tarkoitti pääsääntöisesti paikallaanoloa. Koira käskyn alle paikalleen, damin vienti kauemmas, koiran luo paluu, damin haku ja takaisin koiran vierelle. Kun edistystä tapahtunut dameja voi heitellä lähelle ja kasvattaa matkaa.

Nouto

Koskapa Kiki on yli-innostunut riistasta, riistaa näytetään korkeintaan kerran kuukaudessa, vähempikin riittää. Ensin opetetaan lyhyillä matkoilla damin kanssa luoksetulo (1-2 askelta). Palautus kunnolla syliin houkutellen. Muista takakeno mieluummin kuin etukenoasento. Damia ei saa ottaa pois heti, vaan totutetaan koira kosketteluun ja lähelläoloon damin kanssa. Mieti toimiiko paremmin kimeä vai rauhallinen ääni. Samoin damin kanssa kulkemisia jatketaan.

Näyttelyt

Hihnanpää käden sisään. Koiran asettelu mieluummin kuin vapaasti esittäminen. Nami alaviistosta. Vaatetus.

Kiki on ihana

Kiki on ihana. Piste. Ripuloi. Piste. Ripulia tapeteilla. Piste. Tapetit vaihtoon. Piste. Manataan ihmiset, jotka heittävät metsään kalannahkaa, ja jotka kakkaavat metsään ja kaikki pieneläimet, jotka kuolevat metsään. Piste. Onko tämä koiran hyvä vainuaisti sittenkään hyvä juttu. Piste. Kiki on ihana. Piste. Ihana pikkukone, joka syö kaiken, minkä löytää. Piste. Kiki on ihana, ihana, ihana.

Pari viikkoa sitten käytin Kikin tehosterokotuksessa. Seuraava kerta onkin sitten vuoden päästä ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. Madotuksen annoin viikkoa ennen tehostusta ja tästä eteen päin puolen vuoden välein. Ehkä yllättävääkin oli, että Kiki ohitti painossa siskonsa Seran. Voi osittain johtua siitä, että ruokin Kikin pari tuntia ennen punnitusta, mutta kyllä Kiki oli korkeampi kuin Sera, kun tavattiin. Edelleen tosin laihempi Seraan verrattuna. Tällä viikolla korkeusero oli tasoittunut siskosten välillä. Hampaiden lähtö on jatkunut ja jatkuu edelleen.

Punkkeja on saanut irrotella jonkin verran, mutta olen nyt ajatellut, etten laita estoaineita tänä syksynä. Ne muutaman punkit on viitsinyt irrotella ja toisaalta tulee koiralle pakosti samalla hieman käsittelyharjoitusta. Kempuksenlle pentuna annettu Expot aiheutti tärinöitä, joten olen sen suhteen ollut varovaisempi. Lääkäri suositteli Frontlineä.

Elämään on kuulunut muita koiria. Toki sisko Seraa on nähty, mutta sen lisäksi myös Veetiä ja Kamua ja tietysti naapurinhoitotäti Lyytiä. Veetin luona olikin ihmettelemistä kanoissa ja kaneissa. Muiden koirien lisäksi reissuttiin Vihdissä ja Turussa. Pitkät matkat sujuivat suhteellisen hyvin ilman oksennusta, selvittiin lähinnä kuolaamisella, mitä nyt työmaa-alueella piti oksennella heti alkumatkasta.

Kikin kuuliaisuus on viime aikoina kehittynyt. Erityisesti kehitystä on vapaa-käskyn noudattamisessa. Toki kehitettävää vielä on, mutta jaksaa hieman pidempään jo odottaa vapautusta. Kikin olen ilmoittanut KooKoo99n pentukurssille ja noutajakoirayhdistyksen peruskoulutukseen, jonne myös Sera ja Miina ovat tulossa. Lähinnä tarkoitus on totuttaa häiriöihin muiden kanssa.

Tänään kävinkin katsomassa Mikkelin ryhmänäyttelyssä esiintyneitä Emmaa ja Miinaa. Miina oli ROP-pentu ja Emma sai ERIn. Tutustuttiin myös Fridaan (Tollerbay Frida von Tistel), joka sai VASERTin. Naapuriin on myös muuttanut tolleri Fireheartin I-pentueesta.

Näyttelymenoa Tampereella 15.3.2009

Pari viikkoa sitten reissattiin Tampereen kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Novascotiannoutajien tuomarina toimi saksalainen Peter Beyersdorf. Kempus sai arvostelusta EH:n eli jatkokehiin ei ollut asiaa. Muuten Hulivilit menestyivät mainiosti – mukaanlukien Suomen muotovalion arvo. Itselle näyttely oli arvokasta kokemusta koiran esittämiseen. En ollut valmistautunut tarpeeksi, mikä kyllä näkyi esittämisessä. Kempus pitäisi totuttaa tuohon jalkojen siirtelyyn. Ei ole ehkä prioriteettilistalla ensimmäisenä, mutta hieman enemmän voisi kyllä panostaa seuraavaan näyttelyyn. Vaikka saksaa on tullut luettua, näyttelyarvostelun lukeminen tuotti vaikeuksia, mutta kiitos käännöspalvelun arvostelu löytyy suomennettuna Harrastuksen-sivuilta.

Muuten on tehty Kempuksen kanssa riistaharjoituksia. Talven mittaan olen hionut vaakun palautusta sisätiloissa ja eilen mentiin ulos vaakun kanssa. Hyvin homma toimi. Ei ollut edes kaikilla kerroilla yritystä ohitella vaan tiesi minne vaakku pitää tuoda. Tein vaakulla myös muistiharjoituksia ja olin ihan yllättynyt miten pitkästä matkasta nouti onnistuneesti.

Nyt Kempus on Pyhäjärvellä lomailemassa ja pikkulintuja hätistelemässä.

%d bloggers like this: