Ensimmäinen viikko takana

Yhteiseloa Kikin kanssa on nyt takana viikon verran. Ehdottomasti on kyseessä suloinen neiti, joskin myös aika ärhäkkä luonne löytyy. Kovin helpolla ei anna periksi, mutta rauhoittumisharjoitukset ovat tuottaneet tulosta ja nykyään muutama maharapsutus saa koiran nukahtamaan kotosalla. Yksi huonompi yö on mahtunut mukaan nukkumisten suhteen, mutta eilen jo nukuttiin makuuhuoneessa lähes koko yö ilman suurempia ulinoita olohuoneen puolelta. Kikille on siis ollut jonkin verran vaikeaa sopeutua yksinoloon ja aitaukseen. Nyt näyttäisi, että tässäkin asiassa alkaa alun suurimmat ongelmat olla takana päin. Purukalusto on edelleen kovassa käytössä, mutta on huomattavissa, että alkaa jo ymmärtää osittain, mikä on luvallista ja mikä ei. Autossa oloa on hieman kritisoinut, mutta koko ajan pienemmällä korjauksella rauhoittuu makuulle. Ruokailu on ihan hieman parantunut jugurtin myötä, mutta ei voi sanoa, että edelleenkään erityisemmin hyvin söisi.

Alun perin oli tarkoitus rauhoittaa viikkoa suhteellisin hyvin ulkopuolisten asioiden suhteen, mutta niinhän tässä on käynyt, että vierailuja puolin ja toisin on ollut, mikä on tarkoittanut myös useampia koirakontakteja. Kivointa oli tavata Sera (Kikin sisko) omistajineen. Kovin on tytöt erinäköisiä, mutta hyvin tasaväkisiä leikeissään. Kikin ärhäkkyys puolestaan näkyi eniten 8 kk vanhan mopsin kanssa, jonka alisti murinoitten kera, vaikka toisella oli massaa vähintään puolet enemmän.

Tänään näytin Kikille ensimmäisen kerran sorsan siipeä ja intoa riitti niin paljon, että saa nähdä miten koiran saa luovuttamaan tulevaisuudessa riistat itselle. Huolestunein olen ollut Kikin itsenäisyydestä. Koira ei nyt jo tutuissa ympäristöissä tahdo oikein seurata omistajiaan kunnolla. Välillä kyllä kulkee perässä, mutta saattaa hyvinkin jäädä itsekseen puuhastelemaan pitkäänkin matkaan ilman, että kaipaa luokse. Ratkaisuna olen ajatellut, että täytyy tehdä ulkoilutuslenkkejä vieraissa metsissä, jossa ei ole tuttua ympäristöä, johon tukeutua. Toisekseen luoksetuloa täytyy sisällä hioa kyllä todella hyvin kuntoon ennen sen käyttöä ulkona. Ulkona olen tähän mennessä vahvistanut luoksetuloa äänellä, että tykkäisi tulla luo.

Ensi viikko alkaa itselläni töihin menolla, joten Kikille on luvassa yksinoloa tavallista enemmän. Katsotaan miten paljon naapurit saavat kärsiä Kikin ulinoista…

Päivät 2 ja 3

Viimeiset kaksi päivää ovat Kikillä menneet purukaluston ja äänialan esittelyyn. Kiki kohtaa maailman hampaat edellä. Jonkun verran nähtävästi kaipailee äiskää ja sisaruksia ulinoista päätellen. Juteltavaa riittää siis pitkin päivää. Jonkin verran on harjoiteltu rauhoittumista ja yksinoloa. Ei näyttäisi ainakaan kerrasta menevän perille hiljaisuuden ja rauhoittumisen tarkoitus. Sydäntäraastavaahan se on kuunnella toisen ulinoita. Toivottavasti kuitenkin ajan kanssa tässäkin asiassa edistytään. Onhan nyt vasta ensimmäiset kerrat menossa.

Positiivisiakin asioita päiviin mahtuu 🙂 Toisen päivän aamuna aamupissityksellä otti kepin ja toi sen suoraan käteen kolmen metrin päästä. Vähänkö olin ylpeä noutajanalun omistaja! Vaikuttaa myös melko siistiltä pennulta. Yhden kerran on tähän mennessä tehnyt kakat sisälle, eikä pissejäkään kovin monesti. Tosin ulkona on kyllä ravattu aika tiheään. Yllättynein olen ollut siitä miten hyvin yöt ovat menneet. Molempina öinä on ollut ihan rauhassa, eikä ole inissyt ollenkaan. Mielestäni ei ole myöskään öisin pissinyt sisälle, vaan aamupissityksellä on sitten tehnyt tarpeensa.

Pikkuhiljaa näyttäisi tottuvan kotona oloon. Uskaltaa jo vähän reippaammin kulkea huoneesta toiseen. Keittiössä ei ole kovin paljon viihtynyt jostain syystä,  vaan vonkuu olohuoneessa kun ”joutuu” olemaan yksin. Ulkona myös löytyy vauhtia. Yllättävän paljon ottaa etäisyyttä noinkin pieneksi pennuksi. Toisaalta tulee kyllä luokse supervauhtia loikkien. Loikkimista tapahtuu myös kävelyn lomassa ja housunlahkeet meinaavat saada kyytiä. Oksat jos jonkinmoiset saavat oman osansa purukalustosta. Samoin on yrittänyt pihalla nakertaa kiviä, mikä tarkoittaa, että saa aika tarkkaan vahtia, ettei niitä syö. Pari kertaa olen käyttänyt ulkona hihnaa ja ei tässä vaiheessa ole suurempia ongelmia. Muutaman kerran on yrittänyt ottaa hihnan suuhun, muttei ole jäänyt pidemmäksi aikaa kiinnostamaan, kun on poistanut suusta.

Kauniin päivän kunniaksi teimme muutaman sadan metrin reissun lammen rantaan. Kahlailtiin matalassa vedessä auringon paistaessa. Rokotusajatkin sain valmiiksi varauttua.

Ensimmäinen päivä Kiki-elämää

Päiväohjelma alkoi tänään Kikin hakemisella Kuopiosta. Kati malttoi luopua naperosta ja siitä alkoi automatka Mikkeliin.

Kiki piti heti alussa kymmenen minuutin huutokonsertin, jonka jälkeen rauhoittui ja alkoi nukkumaan. Koiran hiljettyä mies nukahti samaan aikaan ja aloitti puolestaan pidemmän kuorsauskonsertin. Pari kertaa Kiki heräsi matkalla, mutta jatkoi samoin tein nukkumista. Olin aikonut pitää pissatauon matkalla, mutta kun rauha oli maassa ja unta riitti, niin ajettiin suoraan Mikkeliin ilman pysähdystä.

Pihassa olikin heti naapurin jackrusselit vastassa tervehtimässä ja sattuipa työkaverikin samaan aikaan kulkemaan kadulla. Unenpöpperöinen Kiki alkuun hieman mietti, että mitähän tässä uskaltaa, mutta kiinnostus heräsi nopeasti. Sisällä olikin saman tein ruoka-aika ja nokoset päälle. Iltapäivä sujuikin nokostellessa ja leikkiessä. Illalla lähdettiin saunomaan ja yllättäen sieltäkin löytyi koira. Alkuun pidin koirat toisistaan erossa, mutta sileäkarvainen noutaja tajusi itsekin pitää välimatkaa, joten ongelmia ei tullut. Kerran Kikin mielestä koira tuli liian lähelle ja pienestä koirasta lähtien yllättäen murinat ilmoille. Loppuajasta kuitenkin jo haki leikkimään. Muuten alkoi Kikistä lähteä jo menoa ja meininkiä. Leikkisyyttä ja juoksuspurtteja. Otti yllättävän paljon etäisyyttä jo ensimmäisenä päivänä. Saa nähdä miten tulevaisuudessa saadaan pysymään lähellä.

Välillä Kiki on hieman vinkunut, mutta pääasiassa on mennyt kyllä ihan mukavasti ensimmäiseksi päiväksi. Nähtäväksi jää miten yöllä nukuttaa.

Kiki

Kiitos kaikille kutsumanimikyselyyn osallistuneille! Hienoja nimiehdotuksia tuli valmiiden äänestysten lisäksi.

Kyselynhän voitti Hertta, perintöprinsessoina Siiri ja Helmi. Varsinainen voittaja löytyi kuitenkin muiden ehdotusten joukosta. Ehdotettuja nimiä olivat mm. Kerttu, Martta, Nuppu, Sakura, Stella ja Tessuli. Evessin Sakurasta tulee kuitenkin Kiki.

Perustelut valinnalle ovat monitahoiset. Ensinnäkin Japanissa on käytössä Kiki tytönnimenä, mikä sopii Japani-pennulle. Kikin alkuosa viittaa myös kirsikankukkaan. Kolmas perustelu liittyy Ranskassa maailmansotien välissä vallinneeseen taidemaailmaan, jossa taiteilijapiirien muusana toimi itsenäinen, karismaattinen, rohkea ja luova Kiki – Montparnassen kuningatar.  Evessin Sakura vaikuttaa jo nyt itsenäiseltä ja rohkealta. Selvää on myös erikoinen ulkonäkö, mikä puoltaa muusan asemaa. Nähtäväksi jää  tuleeko nimestä enne ja karismaattisuus selkenee vuosien myötä.

Mikäli kiinnostaa Rankan kulta-aika ja sarjakuvat, lisää voi lukea Kikin urasta Arktisen Banaanin kustantamasta Kiki – Montparnassen kuningatar -sarjakuvasta. HS:n arvostelu.

Kiki se on. Päätös on syntynyt.

Kirsikankukan aika alkakoon

Parin viikon päästä Urpolaan muuttaa kirsikankukka eli Evessin Sakura. Sakuran kutsumanimi on vielä päättämättä, vaikka muutama vaihtoehto onkin. Ehdotuksia otetaan siis vielä jonkun aikaa vastaan…

Sakura ei olekaan ihan mikään tavallinen neiti. Ensinnäkin ulkonäöltään se on pentueen ainut pikikirsu ja valkoisia merkkejäkin taitaa olla lähes eniten – ainakin pään osalta.  Luoteeltaan se on itsenäinen ja päättäväinen – ei ihan se helpoin tapaus. Haastetta on siis luvassa.

Enää odottelua vajaa pari viikkoa luvassa. Huoh.

Kuvia 5 viikkoisista pennuistahttps://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150186668214011.310931.743839010

Vierailulla Kuopiossa

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa katsomassa Japani-pentuja. Olin ihan unohtanut, että tuonikäisistä ja -kokoisista pennuista voi lähteä noinkin kova ääni 🙂 Tai sanotaanko, että osaavat ainakin vaatia ruokaa ja/tai huomiota – ei voi valittaa yrityksen puutteesta. Ihan selkeitä luonne-erojakin erottui näinkin lyhyellä ajalla, vaikka tosin mielinkuvan oikeellisuudesta ei ole takeita.

Joka tapauksessa näyttäisi siltä, että tälläkin kertaa on tulossa melko itsenäinen pomottaja, vaikkei ihan niin riiviöiltä ehdokkaat vaikuttaneetkaan Kempukseen verrattuna. Toki pennut ovat tässä vaiheessa vielä viikkoa nuorempia kuin mitä Kempusta katsottaessa olivat. Sakura tosin availi ansiokkaasti äänijänteitään. Voi olla, että ”joudun” antamaan periksi ulkonäkökriteereistä. Toisaalta olisi niin kiva saada tuollainen Kempuksen kaltainen paljon valkoisia merkkejä omaava ja vaalealla nenällä varustettu tolleri. Voi olla, että ratkaisu on kuitenkin valkoisen/musta-nenäisen tai ei-valkoisen/vaalea-nenäisen välillä. Sensei hurmasi kyllä hännänheilutuksillaan ja jalanpotkimisillaan – rapsuttelut näyttivät siis kelpaavan – otti myös hyvin kontaktia. Geisha on vaaleampi turkkinen ja suloisen näköinen tolleritytönalku. Mukavaa kuitenkin, että yksi toinenkin pentu on tulossa Mikkeliin.

Nyt jäädään siis odottamaan lopullista päätöstä – eli mikä pennuista kotiutuu Urpolaan.

Koiriakoiriakoiriakoiriakoiriakoiria

Koiranhankinta on nyt sitten edellyt ison askeleen eteenpäin. Joku aika sitten kirjoittelin Evessin kenneliin (http://kotisivu.dnainternet.net/tellervo/Evessin/) kiinnostuksestani Essin (MVA JVA TK2 Hulivilin My Happiness) ja Oton (MVA Redadict Rodeo Rider) pentuihin.

Pennut syntyivät laskettuna aikana 10.4.2011. Viisi narttua ja yksi uros. Pennuille on annettu nimet Japani-teemalla eli Evessin Samurai (uros), Evessin Sensei, Evessin Manga, Evessin Geisha, Evessin Sakura ja Evessin Katana. Kuvia pennuista http://www.facebook.com/album.php?aid=291562&id=743839010&l=2d9f20466f

Nyt sitten näyttäisi siltä, että narttupentu olisi pentueesta tulossa. Vapun jälkeen pääsee pentuja katsomaan ja ihailemaan. Luovutusaika on 29.5. lähtien.

Suurin ongelma lienee nyt hillitä koirainnostusta kanssaihmisiltä 🙂

%d bloggers like this: