Kiki on ihana

Kiki on ihana. Piste. Ripuloi. Piste. Ripulia tapeteilla. Piste. Tapetit vaihtoon. Piste. Manataan ihmiset, jotka heittävät metsään kalannahkaa, ja jotka kakkaavat metsään ja kaikki pieneläimet, jotka kuolevat metsään. Piste. Onko tämä koiran hyvä vainuaisti sittenkään hyvä juttu. Piste. Kiki on ihana. Piste. Ihana pikkukone, joka syö kaiken, minkä löytää. Piste. Kiki on ihana, ihana, ihana.

Pari viikkoa sitten käytin Kikin tehosterokotuksessa. Seuraava kerta onkin sitten vuoden päästä ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. Madotuksen annoin viikkoa ennen tehostusta ja tästä eteen päin puolen vuoden välein. Ehkä yllättävääkin oli, että Kiki ohitti painossa siskonsa Seran. Voi osittain johtua siitä, että ruokin Kikin pari tuntia ennen punnitusta, mutta kyllä Kiki oli korkeampi kuin Sera, kun tavattiin. Edelleen tosin laihempi Seraan verrattuna. Tällä viikolla korkeusero oli tasoittunut siskosten välillä. Hampaiden lähtö on jatkunut ja jatkuu edelleen.

Punkkeja on saanut irrotella jonkin verran, mutta olen nyt ajatellut, etten laita estoaineita tänä syksynä. Ne muutaman punkit on viitsinyt irrotella ja toisaalta tulee koiralle pakosti samalla hieman käsittelyharjoitusta. Kempuksenlle pentuna annettu Expot aiheutti tärinöitä, joten olen sen suhteen ollut varovaisempi. Lääkäri suositteli Frontlineä.

Elämään on kuulunut muita koiria. Toki sisko Seraa on nähty, mutta sen lisäksi myös Veetiä ja Kamua ja tietysti naapurinhoitotäti Lyytiä. Veetin luona olikin ihmettelemistä kanoissa ja kaneissa. Muiden koirien lisäksi reissuttiin Vihdissä ja Turussa. Pitkät matkat sujuivat suhteellisen hyvin ilman oksennusta, selvittiin lähinnä kuolaamisella, mitä nyt työmaa-alueella piti oksennella heti alkumatkasta.

Kikin kuuliaisuus on viime aikoina kehittynyt. Erityisesti kehitystä on vapaa-käskyn noudattamisessa. Toki kehitettävää vielä on, mutta jaksaa hieman pidempään jo odottaa vapautusta. Kikin olen ilmoittanut KooKoo99n pentukurssille ja noutajakoirayhdistyksen peruskoulutukseen, jonne myös Sera ja Miina ovat tulossa. Lähinnä tarkoitus on totuttaa häiriöihin muiden kanssa.

Tänään kävinkin katsomassa Mikkelin ryhmänäyttelyssä esiintyneitä Emmaa ja Miinaa. Miina oli ROP-pentu ja Emma sai ERIn. Tutustuttiin myös Fridaan (Tollerbay Frida von Tistel), joka sai VASERTin. Naapuriin on myös muuttanut tolleri Fireheartin I-pentueesta.

Aikuistumista

Viime viikkojen elämään Kikin kanssa on kuulunut kaikenlaista. Päällimmäisenä mielessä on aikuistumisen merkit – tai no ainakin pentuvaiheesta toiseen siirtymiset. Pentuturkki on alkanut karisemaan ja jäsenet venymään. Pentumaisuus on siis huvennut jo melkoisesti ja alkaa näyttää oikealta koiralta. Tällä viikolla ovat lähteneet myös ensimmäiset hampaat, kaksi alaetuhammasta ja ylhäältä yksi etuhammas – neljäs ylhäällä heiluu myös kovaa vauhtia. Kempus on ollut viime päivät ja Kiki onkin joutunut harjoittamaan kärsivällisyyttä vältellessään Kempusta. Etukäteen olin ajatellut, että hampaiden lähtö vielä pahentaa puruintoa, mutta näyttää siltä, että pureminen on vähenemään päin (vihdoinkin) tai Kempuksen läsnäolo vie energiat. Kempuksen kurinpito on ihan tervetullutta Kikille, jolla on hyvin suuret luulot itsestään ja siitä, että saa tehdä mitä huvittaa.

Aamuisin Kiki on hieman unelias ja eteneminen on lähinnä laahautumista – varsinkin rappusissa. Hyvin on kuitenkin alkanut ottamaan kontaktia entisestään ja nykyään aika usein jo ovilla tarjoaa toivottua käyttäytymistä eli katsekontaktia ja luvan odottamista. Tässä asiassa on vielä opettamista, mutta hyvältä vaikuttaa tässä vaiheessa. Kyllä siitä ehkä sittenkin saadaan ihan tottelevainen koira 🙂 Itse olen opettanut koirat siihen, että lähtökohtaisesti käsky on voimassa niin kauan kunnes tulee toinen käsky tai vapautus. Ihan täydelliseen tarkkuuteen en ole vielä päässyt huolimattomuuttani, mutta yritystä on. Paikka-käskyn otan käyttöön, jos tulee tarve jossain vaiheessa vahvistaa paikallaoloa eli sitä liikettä joka on pyydetty. Toisaalta sehän kertoo aiempien käskyjen ehtottomuuden epäonnistumisesta, mutta voi tulla kuitenkin tarpeeseen.

Muuten elämään on kuulunut muita koiria, päällimmäisinä sisko Sera ja siskopuoli Miina 7 kk (sama isä). Mökillä on käyty, mikä on tarkoittanut myös matkustamista. Matkapahoinvointia on, mutta näyttäisi, että matkat menevät suhteellisen hyvin, mikäli ei ole mutkia ja monttuja eli pitkänmatkan ajossa ei ole nyt pahemmin oksennellut. Uusia käskyjä ei nyt olla otettu lisää eikä vähään aikaan ole tarkoituskaan. Seuraavana harjoittelun alle ehkä otetaan joko maahan-käsky tai sivulletulo. Eroahdistus on mennyttä elämää ja nykyään pärjää mainiosti asunnossa itsekseen. Vielä harjoiteltavaa olisi ulkona tilanteessa, jossa näkee meidät. Tällä viikolla annoin myös matokuurin ensi viikon rokotusta silmällä pitäen. Punkkien määrä on myös lisääntynyt, joten täytyy harkita laittaako kohta jo jotain ainetta koiraan. Uiminen sujuu hienosti. Muiden koirien kanssa ei välitä ollenkaan syvyydestä tai vauhdista, mutta itsekseen on varovaisempi. Ruokailun osalta on ollut vaihtelevaa, mutta pitkästä aikaa näyttäisi, että on edes vähän ylimääräistä nahkaa luiden päällä.

Loma ohi

Kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle loman aikana. Paluu arkeen on kuitenkin jo tapahtunut, joten tässä viimeisimmät päivitykset.

Kempuksen elämään on kuulunut jonkin verran reissaamista. Turussa käytiin sisustamassa pikkuveljen uutta ja ensimmäistä kämppää ja sen jälkeen siirryttiinkin jo mökille rauhallisempaan Kolin ympäristöön. Toisellakin mökillä käytiin kunhan ensin oltiin piipahdettu hetken aikaa kotona. Metsälenkkejä ollaan jonkun verran tehty, vähintään nyt kerran viikkoon.

Noutoharjoittelua on lähes joka päivä damilla. Pari kertaa on riistaa näytetty. Ei ole epäilystäkään etteikö koiralla olisi riistaviettiä – alkuun omi riistan, mutta nakit ovat olleet kova sana ja silloin vaakutkin ovat tulleet perille saakka. Edistystä noudossa on tapahtunut, antaa damit nykyään käteen, eikä enää tiputtele niitä jalkoihin – mitä nyt joskus. Pari jälkeä on myös tehty ja löysi etsittävän. Lisäksi on sitten satunnaiset siilin ja fasaanin jäljet, jotka onnistuneesti paikansi. Fasaanitapaus olikin ihan huvittava. Koira ei heti nähnyt lintua, mutta otti jäljen siitä ja sitä lähti seuraamaan. Yllätys olikin suuri kun parin metrin päästä kuuluu rääkäisy ja fasaani varoitti itsestään. Kempus hölmistyneenä siinä sitten hetken katsoo faraania ja välillä meitä ja päättää, että tää olikin pelottava tapaus eli lopulta sekä lintu että koira lähtevät samaan aikaan juoksemaan – tosin eri suuntiin. Kempus haki meistä turvaa. Käskettiin sitä kuitenkin etsimään lintu ja niinhän se otti jäljen uudelleen ja karkotti linnun vähän matkan päästä eli toimi niin kuin karkoittavan koiran kuuluukin. Alkujärkytys vain taisi olla pienoinen.

Ampumiseen on Kempusta totutettu. Tänään olisi tarkoitus ottaa se mukaan haulikkoampumaradalle. Ajateltiin jäädä kauemmas ja lähestyä pikkuhiljaa paikkaa. Saas nähdä kuinka käy.

Edistystä on tapahtumut peruskoulutuksessakin. Kempus osaa mennä maahan käskystä, enää ei tarvitse sormella näyttää minne pitäisi mennä. Seuraavaksi varmaan harjoitellaan sivulletuloa ja hihnassa kävelyä. Lisäksi pitäisi enemmän kiinnittää huomiota miten käyttäydytään, kun vieraita ihmisiä tulee paikalle.

Toinen rokotuskertakin meni hyvin. Madotus on myös hoidettu, kuten myös uusi punkkikarkoite laitettu.

Uiminen on ihmisiltä jäänyt vähiin tänä kesänä, mutta Kempus suhtautuu jo hieman rohkeammin veteen. Uimaan on vain kerran mennyt omasta tahdostaan, mutta kahlailee kyllä ihan mielellään ja näyttää ne kuplat siellä kyllä kiinnostavan. Rantavedestä noutaa jos jonkinlaista keppiä ja kasvustoa. Noutoharjoittelua on tehty myös vedessä ja niin kauan kuin Kempuksen ei tarvitse uida, niin noutaa vedestä hyvin.

Tällä viikolla onkin tiedossa tollerien pentutreffit, joita odotellaan mielenkiinnolla.

Punkeista ja vähän muustakin

Nyt sitten vihdoin saimme hankittua punkkipinsetit. Punkkeja on saatu olla irrottelemassa jo pariin kertaan. Ensimmäisen kerran on laitettu myös Exspot-lääkettä ehkäisemään punkkien tarttumista. Madotuskin on hoidettu. Rokotusaika myös varattu. Koiran käsittely on hieman vielä takkuista. Harjaus onnistuu, jos on Kongissa ruokaa tarjolla, mutta muuten on taistelua. Samoin kynsienleikkuu on muuttunut vain hankalammaksi. Purukalustossa alkaa olla voimaa sen verran, että vähempikin pureminen koskee.

Viiden päivän Helsingin reissun aikana Kempus oli kasvanut isosta rusakosta ohi ja purukalusto oli kyllä kovassa käytössä illalla. Valitettavasti en päässyt Mikkelin koirien yhteiseen tapaamiseen, mutta onneksi Kempus pääsi. Hyviä vinkkejä kuitenkin kantautui minulle asti. Kempus oli reissun ollut autossa ihan hyvin, vaikka en ollutkaan pelkääjän paikalla sitä vahtimassa.

Kempus oli tajunnut myös miten tulee toimia, kun pissaa lattialle. Käydään siis vessasta vessapaperia ja levitetään sitä lattialle. Kuva todisteena Kuvat-sivulla.

Tutustumista…

Viikonloppu vietettiin maalla ja Kempus pääsi tutustumaan uusiin paikkoihin, ihmisiin ja eläimiin. Mikä tärkeintä Kempusta pystyi pitämään lähes koko ajan irti. Hevosta katseli vain kaukaa, mutta samanikäisen karjalankarhukoiran pennun kanssa alkoi olla jo leikintynkää ja sekarotuisen Vilman kanssa leikki pitkän aikaa. Joutsenen sulosointuja kuunteli hieman ihmetellen ja ei tainnut osua oikein musiikkimakuun vaan päätti poistua paikalta. Hälytysajoneuvot ja palosireeni saivat tarkkaavaiseksi.

Kylässä käydessä käyttäytyi hyvin. On myös opetettu, että keittiössä ei Kempusta huomioida, joten kylässäkin meni ruokailun aikana itse eteiseen puuhailemaan omiaan. Kotonakin suurimman osan ajasta menee eteiseen katsomaan, kun ollaan keittiössä. Vieraillessa täytyy vain isännille ja emännille kertoa, ettei keittiössä huomioida. Istuminen sujuu nyt hyvin ja ei-sanakin on mennyt tajuntaan paremmin.

Matkustaminen on kyllä todella helppoa Kempuksen kanssa. Viikonloppunakin oltiin autossa n. kahdeksan tuntia ja Kempus joko nukkuu lattialla tai sitten tapittaa meitä. Mietittiin seuraavan koiran nimeksi Tapitus 🙂

Tänään on sitten ensimmäinen punkki kuljetettu sisälle. Irtonaisena löysin lattialta, kun tultiin aamupissitykseltä. Ei ole ennen tarvinnut niihin törmätä. Olipa aika ällöttävää, varsinkin kun en heti tajunnut mikä oli. Punkkipinsetit on siis hankintalistalla seuraavaksi.

%d bloggers like this: