ALO1 ja AVOn treenisuunnitelma

Pieksämäeltä saavutettiin tokokisojen tavoite eli ALO1-tulos.

luoksepäästävyys 10
paikalla makaaminen 8
seuraaminen kytkettynä 9
seuraaminen taluttimetta 8,5
maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
luoksetulo 10
seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5
estehyppy 9,5
kokonaisvaikutus 10
yht. 162 pistettä

Pienestä jäi tälläkin kertaa kiinni, kun yhteistulokset 162 pistettä. Tyytyväinen olin seuraamisiin ja hyppyyn. Menivät edellistä kertaa paremmin. Itse jännitin kyllä tällä kertaa enemmän, osittain varmaan siksi, että yleensä varma paikkamakuu vaati kaksoiskäskyn – Kiki oli kiinnostunut liikkurista eikä ollut kontaktissa kunnolla.  Yhteistuloksiin olin kuitenkin todella tyytyväinen. Alkukesän tavoitteena siis TK1-tunnus. Alunperin ei ollut varmaan suurempia kisasuunnitelmia tälle vuodelle, mutta nyt näyttää siltä, että tässähän ollaan jo AVOon tähtäämässä tämän vuoden puolella, mikä tarkoittaa treenisuunnitelman tekoa (ja ylipäätään liikkeiden tietämistä)

Avoin luokka (kerroin)

Paikalla makaaminen (3)

  • näkösuojassa ollaan tehty aiemmin paikkamakuita, mutta ei varmaan noin pitkää aikaa, joten vähän lisää treeniä, mutta tämä ei pitäisi olla mahdoton

Seuraaminen taluttimetta (2)

  • treenattava suoraa asentoa ja perusasentoa eli samat ongelmat kuin ennenkin

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä (2)

  • taaksemenoja ei olla tehty, mutten usko sen kovin paljon tätä vaikeuttavan, palattava maahanmenoissa taaksepäin ja otettava lähempää varmoja maahanmenoja ja kiinnitettävä huomiota äänenpainoihin ja ääntämiseen

Luoksetulo (3)

  • Pysäytyksessä onkin meille haastetta, aiemmin oltiin tässä jo jollain tavalla edistytty, mutta nyt on aloitettu taas ihan alusta, kun ei ole tätä välillä treenattu. Kiki ennakoi melko herkästi, joten tehtävä paljon pelkkiä luoksetuloja, ettei ennakoisi liikaa. Samoin oltava tarkkana pallolla palkatessa, että ei liikuta kättä ennenkuin on sanonut käskyn. Välillä voi tehdä hämäysheittoinakin. Muistettava palkata vain nopeista ja täsmällisistä suorituksista, kun alku saadaan menemään. Loppuluoksetulossa poistettava käteen tökkääminen.

Seisominen seuraamisen yhteydessä (2)

  • sama kuin maahanmenon kanssa

Noutaminen (2)

  • Noh, se pureskelu pitää karsia eli enemmän sisällä pitotreeniä. Irti-käskyn treenaamista lisää. Samoin perusasentoon tulon treenausta.

Kauko-ohjaus (3)

  • Tässä suurin ongelma lienee matka eli aletaan kasvattamaan matkaa vähitellen. Muuten tekee melko hyvin ja napakasti liikkeiden vaihdot. Kiinnitettävä huomiota kuitenkin liikkumiseen, ettei matkan lisääminen pilaa hyvää suoritusta.

Estehyppy (2)

  • Tätä ei olla myöskään treenattu istu-käskyn kanssa eikä takaisin hyppynä. Aionkin jättää tämän vielä treenaamatta, kunnes saadaan ALOsta se viimeinen 1-tulos, ettei ala tarjoamaan tässä vaiheessa.

Kokonaisvaikutus (1)

  • Kiinnitettävä huomiota palkkaustapaan liikkeiden välillä siten että motivoisi koiraa oikeasti. Samoin kertominen mitä seuraavaksi tehdään.
Mainokset

Kati kouluttaa, osa 1

Kolme tärkeintä koulutusta tällä hetkellä vaativaa asiaa ovat maltti, johtajuus ja damin kantaminen.

Muistettava oma mielentila harjoitushetkellä eli työintoisen koiran kanssa rauhallisuus kehumisissakin. Malttiharjoituksia esim. koira sivulle, pari tiputtaa damin eteensä, koiralle paikka ja käyn itse damin, jonka annan parille, palaan takaisin koiran luo ja kehun. Pari tarvittaessa varmistaa, ettei koira saa damia, jos karkaa. Ei damin heittämisiä ollenkaan. Paljonpaljon malttiharjoituksia. Damien kantamista myös paljon, mutta tässä vaiheessa hihnassa kiinni. Välillä kyykistytään ja odotetaan, että koira tulee luo, jos ei tule, hihnalla autetaan ja kehutaan kun tulossa oikeaan suuntaan. Palkaksi dami ja kun viimeisen kerran ottaa damin pois – huippupalkka. Tätä vaihetta tehdään pitkään, että saadaan yhteistyö sujumaan ja koiran luottamus, että dami ei lähde aina pois. Taputuspalkat. Ei riistaa ennen kuin dameilla sujuu.

Perusjuttuja jatketaan eli paikallaanoloa, luoksetuloja. Kotona ovesta kulkemiset ja muut johtajuutta vahvistavat asiat. Käsky vain jos tietää koiran onnistuvan, mutta käskettäessä pidettävä huoli, että käskyä myös noudatetaan. Ei palkkaa korjauskerralla.  Selkeästi osoitettava, ettei käskyn noudattamattomuus ole suotavaa. Käsien puremiseen ja pomppimiseen ensisijaisena huomioimattomuus.

Tulevaisuudessa häiriönoutoja, luoksetulo ensin, jonka jälkeen palkataan noudolla. Myöhemmin motivoituina paikalleenviemisinä ja noutoina.

– edit -Katin koulutusvinkit (http://kotisivu.dnainternet.net/tellervo/Evessin/):

”Tässä vaiheessa treenit keskittyvät malttiin, damin kantamisen yhteydessä tapahtuviin luovutuksiin sekä siihen, että ohjaajalla on aina treenitila(nne) hallussaan ja koira toimii, kuten ohjaaja sen haluaa toimivan. Koska kyseessä ovat hyvin energiset koirat, kannattaa tehdä lähes päivittäin pieniä treenejä, esim. 10-30 minuutin pituisia ja tehdä treenihetkistä myös arkisia tapahtumia, etteivät koiran kierrokset ja odotusarvo tilanteelle nouse heti, kun se näkee treenivälineet otettavan esille.Treenivälineet (damit, treeniliivi jne) ovat samalla kuitenkin viesti koiralle, että nyt mennään tekemään töitä. Pienten treenien lisäksi voi viikon-kahden välein olla ns. pidempiä treenejä ja yhteistreenejä, joissa tässä vaiheessa on aina vain yksi koira kerrallaan tekemässä muiden odottaessa autoissa hieman kauempana, jotta kuumumiselta ja vinkumisongelmilta vältyttäisiin.”

Viimesiä viedään tälle syksyä

Pentukoulutukset alkavat käydä vähiin. Noutajapuolella enää pari kertaa jäljellä.

Lauantain koulutuksessa kerrattiin opittua. Malttiharjoitukset ovat tuottaneet tulosta ja Kiki pysyy melko hyvin paikallaan, vielä on hiomista, mutta nyt uskaltaa jo jättää pidempäänkin matkaan paikalleen. Häiriöitä vaan lähellä lisää ja sitten pidempää matkaa ja esteiden taa. Seuraamiseen saatiin taas yksi vaihtoehtoinen tapa toimia eli klikkerillä kouluttaminen. Alkuun naksutellaan, kun itse pakittaa ja koira seuraa. Siitä edetään sivuttain kävelemiseen ja lopulta vierellä seuraamiseen. Vinkkinä myös, että voi miettiä onko katsekontakti välttämätön, kun hakeutuu silloin liian kauas. Naksun voi siis antaa esim. lapakosketuksesta jalkaan.

Muutenkin olen nyt lähinnä älynystyröiden aktivoimisen takia ottanut klikkerin käyttöön. Ollaan aloitettu hiirimattoharjoitukset (target), jotka ovatkin lähteneet hyvin käyntiin. Ekalla kerralla toki sai odottaa melko pitkään, että tajusi mistä ne nakkipalat saa, mutta sen jälkeen onkin sujunut huomattavasti helpommin. Häkkiin ajattelin tuolla nyt alkuun opettaa ja sitten varmaan aletaan sitä seuraamista myös harjoittelemaan.

Maahanmenoissa on tapahtunut edistystä eli lähes tajuaa sanan, mutta vaatii kyllä vielä käsimerkkiä. Sivu-käsky toimii muuten hienosti ilman eleitä, mutta makupalojen häivyttäminen on yllättävän vaikeaa. Ei tahdo millään tehdä, jos jättää nakin pois.

Noutopuolella on hieman vaihtelevampaa. Joskus tuo joskus ei. Sisällä lelut toimii. Dameilla hieman heikompaa, mutta mahdollista. Riista on edelleen suurta herkkua…

Paukkuarkuutta ei Kikissä ole huomattavissa. Aloitettiin aikaa sitten starttipistoolilla ja nyt on haulikotkin kuunneltu.

Pureminen on hieman vähentynyt ja nyt ainakin tajuaa ei-käskyn, mutta edelleen saa varoa pomppivia hampaita.

 

Training

Maanantaina käytiin noutajapuolen koulutuksessa, lähinnä luoksetuloja ja luoksepäästävyyttä käytiin läpi. Sieltä ei irronnut mitään uutta. Tänään vuorossa oli KK99 puolella pujotteluja ja hihnaharjoituksia. Totesin, että itsellä ihan perusjutut kunnossa, mitkä ei välttämättä itsestäänselvyyksiä (näin sain huomata) jo ihan tekniikan suhteen. Namit aina vasemmassa taskussa ja vasemmalla kädellä palkataan koiraa vasemmalla puolella, hihna oikeassa kädessä. Luoksepäästävyydessä ei Kikin kanssa ole vielä ollut ongelmia, niin kiinnostunut on nakeista. Varsinaisestihan en ole opettanut seuraamista, mutta olen kyllä huomannut, että koira tuppaa olemaan hieman vinossa vieressä kulkiessaan, kun odottaa nameja. Tähän sain toimivan vinkin seuruutta koiraa alkuun pelkästään suoria pätkiä ja toisekseen pitämään makupalat kuonon vasemmalla puolella, mikä oikaisee koiran suoremmaksi. Kotosalla olen toteuttanut jonkin verran myös Cesar Millan vinkkejä eli seuruuttamista (”mennään”) lyhyessä hihnassa, hihna ylhäällä kaulalla. Aloitin hyvin lyhyillä matkoilla ja nyt homma alkaa toimia, ettei yritä nuuhkia mitään tai edistää. Tämä on hyvin mukava ulkoilutapa kaupunkialueella, kun koira pysyy lähellä ja ei opi vetämään. Pissalenkit on sitten erikseen vapautuksen kanssa. Tällä tyylillä pystyy menemään omaa vauhtiaan huoletta ja rauhallisena, kun koira kulkee rauhallisen alistuvana vierellä. Millanilta on muuten juuri ilmestynyt pentuja varten tarkoitettu kirja: Koirakuiskaajan pentukoulu : opas tasapainoiseen koiraelämään (Karisto 2011). Vielä en ole tuota käsiini saanut, mutta kiinnostaisi kyllä lukea, vaikka Millanin näkemykset poikkeavat hyvin paljon monista muista vallalla olevista. Toisaalta yleensä ei olekaan kyse temppujen oppimisesta vaan enemmän koirien käyttäytymisestä ja ihmisten kouluttamisesta.

Hampaidenlähtö taitaa nyt olla viimeisillään, kun molemmat kulmurit on jo tippunut pois. Enää odotellaan puremisen poistumista…

Perjantaina käytiin kiertämässä Valkeajärvi (n. 4 km) ja jälkeen syötiin nuotiolla tehtyä ruokaa. Huomiselle luvassa Urpolanlammen kierto (n. 2 km).

Ensimmäiset viralliset koulutukset takana

Kesä on loppunut ja sitä myöten Kikillä on alkanut koulu. Pari kertaa Kiki on nyt käynyt KooKoo99:n koulutuksessa ja viikon päästä alkaa myös noutajakoirapuolen koulutus. Yllättäen kentällä on mennyt hyvin. Nakeilla saa koiran kontaktin hyvin pysymään, kun haluaa. Hieman on kotona kokeiltu maahanmenoa ja sivulletuloa ja molemmat onnistuivat kentällä odotettua paremmin. Tähän mennessä olen maahanmenoa opettanut istumisen kautta, mutta tästä eteenpäin teen maahanmenoa suoraan seisonta-asennosta. Sivulletulossa täytyy kiinnittää myös huomiota oikeaan paikkaan tarkemmin. Mielestäni koiran kuuliaisuus lisääntyy koulutuksen myötä. Käsienpurennan kieltämisen lisäksi saadaan siis positiivistakin yhteistä aikaa. Hampaidenlähtö ei tunnu loppuvan tai no ainakaan se pureskelu.

Tähän mennessä olen hyvin harvakseltaan näyttänyt Kikille sorsan siipeä, mutta vasta nyt viikonloppuna tein ensimmäisen lyhyen jäljen jäistä varista raahaamalla. Hitaasti mutta varmasti Kiki vaakun löysi ja kun otin vaakun omaan käteeni, löytyi myös into sitä kantaa. Napakalla otteella ylpeänä vaakkua kantoi. Ei siis ainakaan mitään ongelmaan vaakun suussapidon suhteen, vaikka alkuun joutui hieman hakemaan kunnollista otetta, mutta lopulta hyvällä otteella jatkoi kantoa. Tästä on hyvä jatkaa. Edelleen tosin Kiki on hyvin omistushaluinen riistan ja damien ja vähän kaiken suhteen, joten sisätiloissa on pääasiassa dameilla treenattu. Sisätreenejä jatketaan. Tämän viikon oivallus Kikiltä onkin ollut, että damin tuominen on kannattavaa, mutta aivan ei ihan joka kerta tuo oivallus palaudu mieleen.

Kokoa ja massaa on tullut entiseen nähden huomattavasti. Enää ei ole laiha ruipelo, vaan nahan lisäksi on hieman  rasvaakin. Koira näyttää huomattavasti terveemmältä.

Aikuistumista

Viime viikkojen elämään Kikin kanssa on kuulunut kaikenlaista. Päällimmäisenä mielessä on aikuistumisen merkit – tai no ainakin pentuvaiheesta toiseen siirtymiset. Pentuturkki on alkanut karisemaan ja jäsenet venymään. Pentumaisuus on siis huvennut jo melkoisesti ja alkaa näyttää oikealta koiralta. Tällä viikolla ovat lähteneet myös ensimmäiset hampaat, kaksi alaetuhammasta ja ylhäältä yksi etuhammas – neljäs ylhäällä heiluu myös kovaa vauhtia. Kempus on ollut viime päivät ja Kiki onkin joutunut harjoittamaan kärsivällisyyttä vältellessään Kempusta. Etukäteen olin ajatellut, että hampaiden lähtö vielä pahentaa puruintoa, mutta näyttää siltä, että pureminen on vähenemään päin (vihdoinkin) tai Kempuksen läsnäolo vie energiat. Kempuksen kurinpito on ihan tervetullutta Kikille, jolla on hyvin suuret luulot itsestään ja siitä, että saa tehdä mitä huvittaa.

Aamuisin Kiki on hieman unelias ja eteneminen on lähinnä laahautumista – varsinkin rappusissa. Hyvin on kuitenkin alkanut ottamaan kontaktia entisestään ja nykyään aika usein jo ovilla tarjoaa toivottua käyttäytymistä eli katsekontaktia ja luvan odottamista. Tässä asiassa on vielä opettamista, mutta hyvältä vaikuttaa tässä vaiheessa. Kyllä siitä ehkä sittenkin saadaan ihan tottelevainen koira 🙂 Itse olen opettanut koirat siihen, että lähtökohtaisesti käsky on voimassa niin kauan kunnes tulee toinen käsky tai vapautus. Ihan täydelliseen tarkkuuteen en ole vielä päässyt huolimattomuuttani, mutta yritystä on. Paikka-käskyn otan käyttöön, jos tulee tarve jossain vaiheessa vahvistaa paikallaoloa eli sitä liikettä joka on pyydetty. Toisaalta sehän kertoo aiempien käskyjen ehtottomuuden epäonnistumisesta, mutta voi tulla kuitenkin tarpeeseen.

Muuten elämään on kuulunut muita koiria, päällimmäisinä sisko Sera ja siskopuoli Miina 7 kk (sama isä). Mökillä on käyty, mikä on tarkoittanut myös matkustamista. Matkapahoinvointia on, mutta näyttäisi, että matkat menevät suhteellisen hyvin, mikäli ei ole mutkia ja monttuja eli pitkänmatkan ajossa ei ole nyt pahemmin oksennellut. Uusia käskyjä ei nyt olla otettu lisää eikä vähään aikaan ole tarkoituskaan. Seuraavana harjoittelun alle ehkä otetaan joko maahan-käsky tai sivulletulo. Eroahdistus on mennyttä elämää ja nykyään pärjää mainiosti asunnossa itsekseen. Vielä harjoiteltavaa olisi ulkona tilanteessa, jossa näkee meidät. Tällä viikolla annoin myös matokuurin ensi viikon rokotusta silmällä pitäen. Punkkien määrä on myös lisääntynyt, joten täytyy harkita laittaako kohta jo jotain ainetta koiraan. Uiminen sujuu hienosti. Muiden koirien kanssa ei välitä ollenkaan syvyydestä tai vauhdista, mutta itsekseen on varovaisempi. Ruokailun osalta on ollut vaihtelevaa, mutta pitkästä aikaa näyttäisi, että on edes vähän ylimääräistä nahkaa luiden päällä.

Asunnostani löytyi tuholainen!

Kiki on tällä viikolla kunnostautunut tuhotöissä. Sohvapöydän pari kulmaa ovat saaneet kyytiä ja tapettikin on kummasti alkanut irtoamaan seinästä (mistä omistaja ei tosin ole kyllä kovin pahoillaan, rumahan se tapetti on, joutaa vaihtoon). Ei pitäisi olla kyse siitä, etteikö olisi luvallista nakerreltavaa – possunkorvat ja luut pitävät kyllä seuraa hetken aikaa. Virtaa tuntuu vain riittävän muille jakaa. Iltaisin tuppaa olemaan villityskohtauksia, mikäli kunnon tekemistä ei ole tarpeeksi tarjolla. Tähän mennessä ei olla käyty kovin pitkillä kävelyillä, mutta nyt olen ajatellut, että täytyy tehdä metsälenkkejä kerran pari viikkoon. Pääasiassa ulkoilutus on hoidettu muiden koirien avulla, mikä onkin helppoa, kun naapurustossa on tarpeeksi koiria leikittämään, eikä tarvitse mennä koirapuistoon asti, kun omassa pihassa on oma koirapuistonsa.Virtapiikkejä on katkaistu jonkin verran myös rauhoittumisharjoituksilla, mitkä välillä toimivat ja välillä eivät.

Parin viime viikon aikana Kiki on kunnostautunut uinninopettelun saralla. Ensimmäinen oikea uintikerta oli veneestä käsin, kun halusi välttämättä sieltä hypätä. Sera kävi myös moikkaamassa viime viikolla ja siskokset ravasivat matalassa vedessä ihan innoissaan. Nyt menee veteen jo ihan itsenäisesti ja pari oikeaa uintikertaakin on takana, vaikka äkkiä sieltä maalle pyrähtääkin. Pari kertaa olen tehnyt vesinoutoja ja tuntuvat toimivan hyvin. Joessa vesi virtaa ja vie damia sen verran, että on varmasti mielenkiintoinen. Valitettavasti itikat ovat valinneet saman paikan, joten pitkään ei viihdytä rannalla.

Kempus oli viikonloppuvieraana ja eihän niillä natsannut. Kempus ei erityisemmin välitä naperoista eli valtakunnassa kaikki hyvin, jos toinen vain malttaa pysyä sopivan matkan päässä. Toisaalta Kikille tekee hyvää, kun joku pitää kuria. Kempus onkin huomattavasti selkeämpi johtaja kuin itse omistajat. Kikikin mielestäni hyvin kunnioitti Kempusta, vaikka välillä pitikin vähän lähestyä. Hihnalenkeillä puolestaan ei ollut mitään ongelmia olla vierekkäin, kunhan korvat jätettiin rauhaan.

Luoksetuloja ollaan aika hyvin saatu vahvistettua. Flexin avulla ovat jääneet pois enimmät tulemattomuudet, joten kokee luoksetulon positiivisena ja toisaalta sellaisena, mikä kannattaa tehdä. Hihnassa kävelyn kannalta flexihän on huono, mutta noutajatalutinta pidän joka päivä käytössä ja siinä kulkeekin aika mallikkaasti noin pieneksi koiraksi.

Ensimmäinen rokotuskertakin on nyt pois alta. Mallikkaasti käyttäytyi eläinlääkärissä eikä edes huomannut koko pistosta. Todettiin terveeksi ja reippaaksi koiraksi. Kiki painoi 6,3 kg.

%d bloggers like this: