ALO1 ja AVOn treenisuunnitelma

Pieksämäeltä saavutettiin tokokisojen tavoite eli ALO1-tulos.

luoksepäästävyys 10
paikalla makaaminen 8
seuraaminen kytkettynä 9
seuraaminen taluttimetta 8,5
maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
luoksetulo 10
seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5
estehyppy 9,5
kokonaisvaikutus 10
yht. 162 pistettä

Pienestä jäi tälläkin kertaa kiinni, kun yhteistulokset 162 pistettä. Tyytyväinen olin seuraamisiin ja hyppyyn. Menivät edellistä kertaa paremmin. Itse jännitin kyllä tällä kertaa enemmän, osittain varmaan siksi, että yleensä varma paikkamakuu vaati kaksoiskäskyn – Kiki oli kiinnostunut liikkurista eikä ollut kontaktissa kunnolla.  Yhteistuloksiin olin kuitenkin todella tyytyväinen. Alkukesän tavoitteena siis TK1-tunnus. Alunperin ei ollut varmaan suurempia kisasuunnitelmia tälle vuodelle, mutta nyt näyttää siltä, että tässähän ollaan jo AVOon tähtäämässä tämän vuoden puolella, mikä tarkoittaa treenisuunnitelman tekoa (ja ylipäätään liikkeiden tietämistä)

Avoin luokka (kerroin)

Paikalla makaaminen (3)

  • näkösuojassa ollaan tehty aiemmin paikkamakuita, mutta ei varmaan noin pitkää aikaa, joten vähän lisää treeniä, mutta tämä ei pitäisi olla mahdoton

Seuraaminen taluttimetta (2)

  • treenattava suoraa asentoa ja perusasentoa eli samat ongelmat kuin ennenkin

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä (2)

  • taaksemenoja ei olla tehty, mutten usko sen kovin paljon tätä vaikeuttavan, palattava maahanmenoissa taaksepäin ja otettava lähempää varmoja maahanmenoja ja kiinnitettävä huomiota äänenpainoihin ja ääntämiseen

Luoksetulo (3)

  • Pysäytyksessä onkin meille haastetta, aiemmin oltiin tässä jo jollain tavalla edistytty, mutta nyt on aloitettu taas ihan alusta, kun ei ole tätä välillä treenattu. Kiki ennakoi melko herkästi, joten tehtävä paljon pelkkiä luoksetuloja, ettei ennakoisi liikaa. Samoin oltava tarkkana pallolla palkatessa, että ei liikuta kättä ennenkuin on sanonut käskyn. Välillä voi tehdä hämäysheittoinakin. Muistettava palkata vain nopeista ja täsmällisistä suorituksista, kun alku saadaan menemään. Loppuluoksetulossa poistettava käteen tökkääminen.

Seisominen seuraamisen yhteydessä (2)

  • sama kuin maahanmenon kanssa

Noutaminen (2)

  • Noh, se pureskelu pitää karsia eli enemmän sisällä pitotreeniä. Irti-käskyn treenaamista lisää. Samoin perusasentoon tulon treenausta.

Kauko-ohjaus (3)

  • Tässä suurin ongelma lienee matka eli aletaan kasvattamaan matkaa vähitellen. Muuten tekee melko hyvin ja napakasti liikkeiden vaihdot. Kiinnitettävä huomiota kuitenkin liikkumiseen, ettei matkan lisääminen pilaa hyvää suoritusta.

Estehyppy (2)

  • Tätä ei olla myöskään treenattu istu-käskyn kanssa eikä takaisin hyppynä. Aionkin jättää tämän vielä treenaamatta, kunnes saadaan ALOsta se viimeinen 1-tulos, ettei ala tarjoamaan tässä vaiheessa.

Kokonaisvaikutus (1)

  • Kiinnitettävä huomiota palkkaustapaan liikkeiden välillä siten että motivoisi koiraa oikeasti. Samoin kertominen mitä seuraavaksi tehdään.

Kati kouluttaa, osa 1

Kolme tärkeintä koulutusta tällä hetkellä vaativaa asiaa ovat maltti, johtajuus ja damin kantaminen.

Muistettava oma mielentila harjoitushetkellä eli työintoisen koiran kanssa rauhallisuus kehumisissakin. Malttiharjoituksia esim. koira sivulle, pari tiputtaa damin eteensä, koiralle paikka ja käyn itse damin, jonka annan parille, palaan takaisin koiran luo ja kehun. Pari tarvittaessa varmistaa, ettei koira saa damia, jos karkaa. Ei damin heittämisiä ollenkaan. Paljonpaljon malttiharjoituksia. Damien kantamista myös paljon, mutta tässä vaiheessa hihnassa kiinni. Välillä kyykistytään ja odotetaan, että koira tulee luo, jos ei tule, hihnalla autetaan ja kehutaan kun tulossa oikeaan suuntaan. Palkaksi dami ja kun viimeisen kerran ottaa damin pois – huippupalkka. Tätä vaihetta tehdään pitkään, että saadaan yhteistyö sujumaan ja koiran luottamus, että dami ei lähde aina pois. Taputuspalkat. Ei riistaa ennen kuin dameilla sujuu.

Perusjuttuja jatketaan eli paikallaanoloa, luoksetuloja. Kotona ovesta kulkemiset ja muut johtajuutta vahvistavat asiat. Käsky vain jos tietää koiran onnistuvan, mutta käskettäessä pidettävä huoli, että käskyä myös noudatetaan. Ei palkkaa korjauskerralla.  Selkeästi osoitettava, ettei käskyn noudattamattomuus ole suotavaa. Käsien puremiseen ja pomppimiseen ensisijaisena huomioimattomuus.

Tulevaisuudessa häiriönoutoja, luoksetulo ensin, jonka jälkeen palkataan noudolla. Myöhemmin motivoituina paikalleenviemisinä ja noutoina.

– edit -Katin koulutusvinkit (http://kotisivu.dnainternet.net/tellervo/Evessin/):

”Tässä vaiheessa treenit keskittyvät malttiin, damin kantamisen yhteydessä tapahtuviin luovutuksiin sekä siihen, että ohjaajalla on aina treenitila(nne) hallussaan ja koira toimii, kuten ohjaaja sen haluaa toimivan. Koska kyseessä ovat hyvin energiset koirat, kannattaa tehdä lähes päivittäin pieniä treenejä, esim. 10-30 minuutin pituisia ja tehdä treenihetkistä myös arkisia tapahtumia, etteivät koiran kierrokset ja odotusarvo tilanteelle nouse heti, kun se näkee treenivälineet otettavan esille.Treenivälineet (damit, treeniliivi jne) ovat samalla kuitenkin viesti koiralle, että nyt mennään tekemään töitä. Pienten treenien lisäksi voi viikon-kahden välein olla ns. pidempiä treenejä ja yhteistreenejä, joissa tässä vaiheessa on aina vain yksi koira kerrallaan tekemässä muiden odottaessa autoissa hieman kauempana, jotta kuumumiselta ja vinkumisongelmilta vältyttäisiin.”

Viimesiä viedään tälle syksyä

Pentukoulutukset alkavat käydä vähiin. Noutajapuolella enää pari kertaa jäljellä.

Lauantain koulutuksessa kerrattiin opittua. Malttiharjoitukset ovat tuottaneet tulosta ja Kiki pysyy melko hyvin paikallaan, vielä on hiomista, mutta nyt uskaltaa jo jättää pidempäänkin matkaan paikalleen. Häiriöitä vaan lähellä lisää ja sitten pidempää matkaa ja esteiden taa. Seuraamiseen saatiin taas yksi vaihtoehtoinen tapa toimia eli klikkerillä kouluttaminen. Alkuun naksutellaan, kun itse pakittaa ja koira seuraa. Siitä edetään sivuttain kävelemiseen ja lopulta vierellä seuraamiseen. Vinkkinä myös, että voi miettiä onko katsekontakti välttämätön, kun hakeutuu silloin liian kauas. Naksun voi siis antaa esim. lapakosketuksesta jalkaan.

Muutenkin olen nyt lähinnä älynystyröiden aktivoimisen takia ottanut klikkerin käyttöön. Ollaan aloitettu hiirimattoharjoitukset (target), jotka ovatkin lähteneet hyvin käyntiin. Ekalla kerralla toki sai odottaa melko pitkään, että tajusi mistä ne nakkipalat saa, mutta sen jälkeen onkin sujunut huomattavasti helpommin. Häkkiin ajattelin tuolla nyt alkuun opettaa ja sitten varmaan aletaan sitä seuraamista myös harjoittelemaan.

Maahanmenoissa on tapahtunut edistystä eli lähes tajuaa sanan, mutta vaatii kyllä vielä käsimerkkiä. Sivu-käsky toimii muuten hienosti ilman eleitä, mutta makupalojen häivyttäminen on yllättävän vaikeaa. Ei tahdo millään tehdä, jos jättää nakin pois.

Noutopuolella on hieman vaihtelevampaa. Joskus tuo joskus ei. Sisällä lelut toimii. Dameilla hieman heikompaa, mutta mahdollista. Riista on edelleen suurta herkkua…

Paukkuarkuutta ei Kikissä ole huomattavissa. Aloitettiin aikaa sitten starttipistoolilla ja nyt on haulikotkin kuunneltu.

Pureminen on hieman vähentynyt ja nyt ainakin tajuaa ei-käskyn, mutta edelleen saa varoa pomppivia hampaita.

 

Training

Maanantaina käytiin noutajapuolen koulutuksessa, lähinnä luoksetuloja ja luoksepäästävyyttä käytiin läpi. Sieltä ei irronnut mitään uutta. Tänään vuorossa oli KK99 puolella pujotteluja ja hihnaharjoituksia. Totesin, että itsellä ihan perusjutut kunnossa, mitkä ei välttämättä itsestäänselvyyksiä (näin sain huomata) jo ihan tekniikan suhteen. Namit aina vasemmassa taskussa ja vasemmalla kädellä palkataan koiraa vasemmalla puolella, hihna oikeassa kädessä. Luoksepäästävyydessä ei Kikin kanssa ole vielä ollut ongelmia, niin kiinnostunut on nakeista. Varsinaisestihan en ole opettanut seuraamista, mutta olen kyllä huomannut, että koira tuppaa olemaan hieman vinossa vieressä kulkiessaan, kun odottaa nameja. Tähän sain toimivan vinkin seuruutta koiraa alkuun pelkästään suoria pätkiä ja toisekseen pitämään makupalat kuonon vasemmalla puolella, mikä oikaisee koiran suoremmaksi. Kotosalla olen toteuttanut jonkin verran myös Cesar Millan vinkkejä eli seuruuttamista (”mennään”) lyhyessä hihnassa, hihna ylhäällä kaulalla. Aloitin hyvin lyhyillä matkoilla ja nyt homma alkaa toimia, ettei yritä nuuhkia mitään tai edistää. Tämä on hyvin mukava ulkoilutapa kaupunkialueella, kun koira pysyy lähellä ja ei opi vetämään. Pissalenkit on sitten erikseen vapautuksen kanssa. Tällä tyylillä pystyy menemään omaa vauhtiaan huoletta ja rauhallisena, kun koira kulkee rauhallisen alistuvana vierellä. Millanilta on muuten juuri ilmestynyt pentuja varten tarkoitettu kirja: Koirakuiskaajan pentukoulu : opas tasapainoiseen koiraelämään (Karisto 2011). Vielä en ole tuota käsiini saanut, mutta kiinnostaisi kyllä lukea, vaikka Millanin näkemykset poikkeavat hyvin paljon monista muista vallalla olevista. Toisaalta yleensä ei olekaan kyse temppujen oppimisesta vaan enemmän koirien käyttäytymisestä ja ihmisten kouluttamisesta.

Hampaidenlähtö taitaa nyt olla viimeisillään, kun molemmat kulmurit on jo tippunut pois. Enää odotellaan puremisen poistumista…

Perjantaina käytiin kiertämässä Valkeajärvi (n. 4 km) ja jälkeen syötiin nuotiolla tehtyä ruokaa. Huomiselle luvassa Urpolanlammen kierto (n. 2 km).

Ensimmäiset viralliset koulutukset takana

Kesä on loppunut ja sitä myöten Kikillä on alkanut koulu. Pari kertaa Kiki on nyt käynyt KooKoo99:n koulutuksessa ja viikon päästä alkaa myös noutajakoirapuolen koulutus. Yllättäen kentällä on mennyt hyvin. Nakeilla saa koiran kontaktin hyvin pysymään, kun haluaa. Hieman on kotona kokeiltu maahanmenoa ja sivulletuloa ja molemmat onnistuivat kentällä odotettua paremmin. Tähän mennessä olen maahanmenoa opettanut istumisen kautta, mutta tästä eteenpäin teen maahanmenoa suoraan seisonta-asennosta. Sivulletulossa täytyy kiinnittää myös huomiota oikeaan paikkaan tarkemmin. Mielestäni koiran kuuliaisuus lisääntyy koulutuksen myötä. Käsienpurennan kieltämisen lisäksi saadaan siis positiivistakin yhteistä aikaa. Hampaidenlähtö ei tunnu loppuvan tai no ainakaan se pureskelu.

Tähän mennessä olen hyvin harvakseltaan näyttänyt Kikille sorsan siipeä, mutta vasta nyt viikonloppuna tein ensimmäisen lyhyen jäljen jäistä varista raahaamalla. Hitaasti mutta varmasti Kiki vaakun löysi ja kun otin vaakun omaan käteeni, löytyi myös into sitä kantaa. Napakalla otteella ylpeänä vaakkua kantoi. Ei siis ainakaan mitään ongelmaan vaakun suussapidon suhteen, vaikka alkuun joutui hieman hakemaan kunnollista otetta, mutta lopulta hyvällä otteella jatkoi kantoa. Tästä on hyvä jatkaa. Edelleen tosin Kiki on hyvin omistushaluinen riistan ja damien ja vähän kaiken suhteen, joten sisätiloissa on pääasiassa dameilla treenattu. Sisätreenejä jatketaan. Tämän viikon oivallus Kikiltä onkin ollut, että damin tuominen on kannattavaa, mutta aivan ei ihan joka kerta tuo oivallus palaudu mieleen.

Kokoa ja massaa on tullut entiseen nähden huomattavasti. Enää ei ole laiha ruipelo, vaan nahan lisäksi on hieman  rasvaakin. Koira näyttää huomattavasti terveemmältä.

Aikuistumista

Viime viikkojen elämään Kikin kanssa on kuulunut kaikenlaista. Päällimmäisenä mielessä on aikuistumisen merkit – tai no ainakin pentuvaiheesta toiseen siirtymiset. Pentuturkki on alkanut karisemaan ja jäsenet venymään. Pentumaisuus on siis huvennut jo melkoisesti ja alkaa näyttää oikealta koiralta. Tällä viikolla ovat lähteneet myös ensimmäiset hampaat, kaksi alaetuhammasta ja ylhäältä yksi etuhammas – neljäs ylhäällä heiluu myös kovaa vauhtia. Kempus on ollut viime päivät ja Kiki onkin joutunut harjoittamaan kärsivällisyyttä vältellessään Kempusta. Etukäteen olin ajatellut, että hampaiden lähtö vielä pahentaa puruintoa, mutta näyttää siltä, että pureminen on vähenemään päin (vihdoinkin) tai Kempuksen läsnäolo vie energiat. Kempuksen kurinpito on ihan tervetullutta Kikille, jolla on hyvin suuret luulot itsestään ja siitä, että saa tehdä mitä huvittaa.

Aamuisin Kiki on hieman unelias ja eteneminen on lähinnä laahautumista – varsinkin rappusissa. Hyvin on kuitenkin alkanut ottamaan kontaktia entisestään ja nykyään aika usein jo ovilla tarjoaa toivottua käyttäytymistä eli katsekontaktia ja luvan odottamista. Tässä asiassa on vielä opettamista, mutta hyvältä vaikuttaa tässä vaiheessa. Kyllä siitä ehkä sittenkin saadaan ihan tottelevainen koira 🙂 Itse olen opettanut koirat siihen, että lähtökohtaisesti käsky on voimassa niin kauan kunnes tulee toinen käsky tai vapautus. Ihan täydelliseen tarkkuuteen en ole vielä päässyt huolimattomuuttani, mutta yritystä on. Paikka-käskyn otan käyttöön, jos tulee tarve jossain vaiheessa vahvistaa paikallaoloa eli sitä liikettä joka on pyydetty. Toisaalta sehän kertoo aiempien käskyjen ehtottomuuden epäonnistumisesta, mutta voi tulla kuitenkin tarpeeseen.

Muuten elämään on kuulunut muita koiria, päällimmäisinä sisko Sera ja siskopuoli Miina 7 kk (sama isä). Mökillä on käyty, mikä on tarkoittanut myös matkustamista. Matkapahoinvointia on, mutta näyttäisi, että matkat menevät suhteellisen hyvin, mikäli ei ole mutkia ja monttuja eli pitkänmatkan ajossa ei ole nyt pahemmin oksennellut. Uusia käskyjä ei nyt olla otettu lisää eikä vähään aikaan ole tarkoituskaan. Seuraavana harjoittelun alle ehkä otetaan joko maahan-käsky tai sivulletulo. Eroahdistus on mennyttä elämää ja nykyään pärjää mainiosti asunnossa itsekseen. Vielä harjoiteltavaa olisi ulkona tilanteessa, jossa näkee meidät. Tällä viikolla annoin myös matokuurin ensi viikon rokotusta silmällä pitäen. Punkkien määrä on myös lisääntynyt, joten täytyy harkita laittaako kohta jo jotain ainetta koiraan. Uiminen sujuu hienosti. Muiden koirien kanssa ei välitä ollenkaan syvyydestä tai vauhdista, mutta itsekseen on varovaisempi. Ruokailun osalta on ollut vaihtelevaa, mutta pitkästä aikaa näyttäisi, että on edes vähän ylimääräistä nahkaa luiden päällä.

Asunnostani löytyi tuholainen!

Kiki on tällä viikolla kunnostautunut tuhotöissä. Sohvapöydän pari kulmaa ovat saaneet kyytiä ja tapettikin on kummasti alkanut irtoamaan seinästä (mistä omistaja ei tosin ole kyllä kovin pahoillaan, rumahan se tapetti on, joutaa vaihtoon). Ei pitäisi olla kyse siitä, etteikö olisi luvallista nakerreltavaa – possunkorvat ja luut pitävät kyllä seuraa hetken aikaa. Virtaa tuntuu vain riittävän muille jakaa. Iltaisin tuppaa olemaan villityskohtauksia, mikäli kunnon tekemistä ei ole tarpeeksi tarjolla. Tähän mennessä ei olla käyty kovin pitkillä kävelyillä, mutta nyt olen ajatellut, että täytyy tehdä metsälenkkejä kerran pari viikkoon. Pääasiassa ulkoilutus on hoidettu muiden koirien avulla, mikä onkin helppoa, kun naapurustossa on tarpeeksi koiria leikittämään, eikä tarvitse mennä koirapuistoon asti, kun omassa pihassa on oma koirapuistonsa.Virtapiikkejä on katkaistu jonkin verran myös rauhoittumisharjoituksilla, mitkä välillä toimivat ja välillä eivät.

Parin viime viikon aikana Kiki on kunnostautunut uinninopettelun saralla. Ensimmäinen oikea uintikerta oli veneestä käsin, kun halusi välttämättä sieltä hypätä. Sera kävi myös moikkaamassa viime viikolla ja siskokset ravasivat matalassa vedessä ihan innoissaan. Nyt menee veteen jo ihan itsenäisesti ja pari oikeaa uintikertaakin on takana, vaikka äkkiä sieltä maalle pyrähtääkin. Pari kertaa olen tehnyt vesinoutoja ja tuntuvat toimivan hyvin. Joessa vesi virtaa ja vie damia sen verran, että on varmasti mielenkiintoinen. Valitettavasti itikat ovat valinneet saman paikan, joten pitkään ei viihdytä rannalla.

Kempus oli viikonloppuvieraana ja eihän niillä natsannut. Kempus ei erityisemmin välitä naperoista eli valtakunnassa kaikki hyvin, jos toinen vain malttaa pysyä sopivan matkan päässä. Toisaalta Kikille tekee hyvää, kun joku pitää kuria. Kempus onkin huomattavasti selkeämpi johtaja kuin itse omistajat. Kikikin mielestäni hyvin kunnioitti Kempusta, vaikka välillä pitikin vähän lähestyä. Hihnalenkeillä puolestaan ei ollut mitään ongelmia olla vierekkäin, kunhan korvat jätettiin rauhaan.

Luoksetuloja ollaan aika hyvin saatu vahvistettua. Flexin avulla ovat jääneet pois enimmät tulemattomuudet, joten kokee luoksetulon positiivisena ja toisaalta sellaisena, mikä kannattaa tehdä. Hihnassa kävelyn kannalta flexihän on huono, mutta noutajatalutinta pidän joka päivä käytössä ja siinä kulkeekin aika mallikkaasti noin pieneksi koiraksi.

Ensimmäinen rokotuskertakin on nyt pois alta. Mallikkaasti käyttäytyi eläinlääkärissä eikä edes huomannut koko pistosta. Todettiin terveeksi ja reippaaksi koiraksi. Kiki painoi 6,3 kg.

Kolmas viikko pahoinvointeineen

Aloitetaan ruokailusta. Kikin ruokahalut paranivat huomattavasti, kun yökyläili naapurissa. Nähtävästi englanninspringerspanieli väsytti sen verran, että ruokakin alkoi maittamaan. Toisaalta onhan koirakin kyllä kasvanut, joten varmaan siinäkin mielessä kulutus on suurempi ja ruokahalu parempi. Harvemmin enää siis jättää suuria määriä ruokaa kuppiin. Toisaalta olen itsekin lopettanut syöminen auttamisen, vaan syö minkä syö. Ruoan sisällä pysyminen onkin sitten oma lukunsa. Autoilu on nimittäin aiheuttanut viime matkoilla sen, että on oksentanut ruoat. Joko johtuu vain siitä, että on lähdetty liikenteeseen liian nopeasti ruokailun jälkeen tai sitten kokee oikeasti (aina) matkapahoinvointia. Tällä viikolla madotin myös Kikin.

Eroahdistuksen osalta pientä kehitystä on huomattavissa, tosin olen ollut kotona enemmän. Vinkumisen laantuminen on kuitenkin selkeää.

Hihnassa meno sujuu edelleen loistavasti, vaikka tilanteiden lisääntyessä välillä olisikin mielenkiintoa muita kulkijoita kohtaan enemmän kuin on tarpeen. Suhteellisen vähän kuitenkin reagoi muihin. Vierellä kulkee enenevissä määrin, vaikken siltä sitä vaadikaan. Tässä vaiheessa tavoitteena on vain, että ei vedä hihnassa ja pyrkisi kulkemaan vasemmalla puolella. Luoksetuloon on otettu nyt pilli mukaan. Luoksetulot ovatkin iloisia ja vauhdikkaita. Edetä tässä asiassa ei voi kuitenkaan pitkään aikaan, olettaisin. Sen verran itsenäinen viipottaja on, että sen saaminen keskeyttämään omat puuhansa on varmasti vaikeaa eli kutsu täytyy hioa aika hyvin ennen kuin nostetaan vaikeusastetta.

On alkanut ymmärtämään, että kaikkea ei saa purra ja toisaalta malttaa olla purematta kaiken aikaa. Kokonaanhan pureminen ei ole loppunut, mutta vähentynyt ja muuttunut kontrolloitavammaksi. Käsittely on siis helpottunut. Harjaukset ja kynsienleikkuu ovat nyt joka viikkoista rutiinia.

Kaiken kaikkiaan elo on muuttunut hieman helpommaksi Kikin kanssa, vaikka paljon harjoiteltavaa on edessä. Noutamisen osalta harjoittelu on ollut aika minimaalista. Lähinnä pitäisi keksiä miten koiran saisi kiinnostumaan itsestä tarpeeksi, kun tahtoo omia kaikki mahdolliset aarteet itselleen. Joitain hyviä kantoja olen saanut kehuttua, mutta aika vähäisiksi on jäänyt. Lelujen osalta olen pyrkinyt siedättämään läsnäoloon. Pitänee kokeilla hihnassa kuljettamista, kun näyttää mielellään kantelevan esineitä. Ei siis varsinaisesti yritä enemmälti luoksetuloja damien kanssa.

Tänään Kiki jouduttiin pesemään pesuaineiden kera, kun Kiki kävi korjaamassa autoa eli öljyä ja vaseliinia turkista pyrittiin irrottamaan.

Päivät 2 ja 3

Viimeiset kaksi päivää ovat Kikillä menneet purukaluston ja äänialan esittelyyn. Kiki kohtaa maailman hampaat edellä. Jonkun verran nähtävästi kaipailee äiskää ja sisaruksia ulinoista päätellen. Juteltavaa riittää siis pitkin päivää. Jonkin verran on harjoiteltu rauhoittumista ja yksinoloa. Ei näyttäisi ainakaan kerrasta menevän perille hiljaisuuden ja rauhoittumisen tarkoitus. Sydäntäraastavaahan se on kuunnella toisen ulinoita. Toivottavasti kuitenkin ajan kanssa tässäkin asiassa edistytään. Onhan nyt vasta ensimmäiset kerrat menossa.

Positiivisiakin asioita päiviin mahtuu 🙂 Toisen päivän aamuna aamupissityksellä otti kepin ja toi sen suoraan käteen kolmen metrin päästä. Vähänkö olin ylpeä noutajanalun omistaja! Vaikuttaa myös melko siistiltä pennulta. Yhden kerran on tähän mennessä tehnyt kakat sisälle, eikä pissejäkään kovin monesti. Tosin ulkona on kyllä ravattu aika tiheään. Yllättynein olen ollut siitä miten hyvin yöt ovat menneet. Molempina öinä on ollut ihan rauhassa, eikä ole inissyt ollenkaan. Mielestäni ei ole myöskään öisin pissinyt sisälle, vaan aamupissityksellä on sitten tehnyt tarpeensa.

Pikkuhiljaa näyttäisi tottuvan kotona oloon. Uskaltaa jo vähän reippaammin kulkea huoneesta toiseen. Keittiössä ei ole kovin paljon viihtynyt jostain syystä,  vaan vonkuu olohuoneessa kun ”joutuu” olemaan yksin. Ulkona myös löytyy vauhtia. Yllättävän paljon ottaa etäisyyttä noinkin pieneksi pennuksi. Toisaalta tulee kyllä luokse supervauhtia loikkien. Loikkimista tapahtuu myös kävelyn lomassa ja housunlahkeet meinaavat saada kyytiä. Oksat jos jonkinmoiset saavat oman osansa purukalustosta. Samoin on yrittänyt pihalla nakertaa kiviä, mikä tarkoittaa, että saa aika tarkkaan vahtia, ettei niitä syö. Pari kertaa olen käyttänyt ulkona hihnaa ja ei tässä vaiheessa ole suurempia ongelmia. Muutaman kerran on yrittänyt ottaa hihnan suuhun, muttei ole jäänyt pidemmäksi aikaa kiinnostamaan, kun on poistanut suusta.

Kauniin päivän kunniaksi teimme muutaman sadan metrin reissun lammen rantaan. Kahlailtiin matalassa vedessä auringon paistaessa. Rokotusajatkin sain valmiiksi varauttua.

Tollerileiri 2009 + taipparit

Taippareissa käytiin kokeilemassa ennen Tollerileirille lähtöä ja valitettavasti sitä ykköstulosta ei tullut. Vesinouto meni mallikkaasti, mutta hakuruudussa ei tuonut takimmaisia vaakkuja. Hakua teki kyllä hyvin ja löysi vaakut, mutta kauempaa ei ottanut mukaansa. Treeneissä keskityttäneen hakuruudun tekoon siten, että viedään vaakut tai damit motivoidusti siten, että noudettavat ovat näkymättömissä eli Kempus ei saa tukea ohjaajasta. Myös spontaania ylösottamista voisi tehdä eli kehut, jos koira tuo oma-aloitteisesti itsekseen löytämänsä vaakun.

Eka Tollerileiri takana ja hyvin fiiliksin. Johanna Lumpeen aloitteleville tokoilijoille järjestämä koulutus antoi lisäpotkua ja kisatavoitetta lähdetään jahtaamaan nyt uudella innolla. Kesäksi ei ole suurempia suunnitelmia, joten nyt alkoi suunnitelmallinen treenaus ja ehkä Kempuksen saisi kisakuntoon ennen metsästyskauden alkua. Leirillä oli kiva nähdä tuttuja ja moikata uusiakin tuttavuuksia mm. Kempuksen veljen Bamsen näin ensimmäistä kertaa sitten pentuajan. Kempuksen ja Mortti-iskän suhde oli hieman vaihteleva, ensin ei tykätty, sitten leikittiin ja sitten taas muristiin. Kempuksessa on kyllä paljon Mortin näköä.

Parin kuukauden tauko tokosta on tehnyt Kempukselle hyvää ja vauhtia ja intoa on ihan uuteen malliin. Treeneistä täytyykin nyt tehdä mielenkiintoisempia ja hakea sitä intoa yhteistyöhön. Ja saada itseni innostumaan seuraamisen opettamisesta, kun on jäänyt treenaaminen ihan omasta mielenkiinnon puutteesta seuraa käskyä kohtaan. Boring… mutta nyt asennemuutos.

Yleisluontoisena juttuna voi kiinnittää enemmän huomiota koiran mielentilaan eli esim. maahanmenossa palkita rauhallisuudesta. Suunnitelmallisuuden voisi muistaa ja palkata siitä mitä treenaa. Mielenkiinnon säilymisessä voi tehdä treenit siten, ettei anna koiran haistella ollenkaan treenialueella, että tietää, että on tosi kyseessä ja että nyt keskityttävä täysin ohjaajaan.

Nopeutta olen aiemmin lähtenyt hakemaan leluilla, mutta makupalat näyttivät toimivan tosi hyvin. Esim. maahanmenossa itse peruutetaan ja käskystä koira maahan ja palkka heitetään etujalkojen väliin. Palkkaus vain nopeista suorituksista. Maahanmenossa treeneissä apuna voi käyttää kroppaa, mutta muistettava kisoihin tähdätessä häivyttää pois. Nopeuden hakeminen leluilla esim. luoksetuloissa/läpijuoksussa toiminee paremmin.

Nopeuden lisäksi toinen ongelmakohta on ollut seuraaminen. Muistettava pitää matka parin askeleen pituisena ja kun ne sujuvat lähdetään kasvattamaan matkaa. Ongelmana ollut etääntyminen vasemmalle ja/tai mielenkiinnon siirtyminen hajuihin. Kääntymisellä tarkkuutta seuraamiseen eli askel eteen, toinen oikealle, perusasento ja palkka.  Alkuun homma koko ajan makupalalla, mutta melko nopeasti siirrytään palkkaukseen vain lopussa. Seuraamisessa myös muistettava itsellä kädet rentoina sivulla. Kilpailuissa käsien pitäisi kuitenkin liikkua, joten käsien normaalit liikkeet mukaan vähitellen. Koira totutettava molempiin.

Hypyssä otettava treeneihin seiso käsky. Luoksetulossa kiinnitettävä huomiota omiin käsiin. Koiran tulisi kilpailuissa ottaa kokoajan kontaktia eli esim. peilin avulla voi treenata kontaktia ilman, että itse täytyy kääntyä koiran suuntaan.

Kempus tuppaa pureksimaan puukapuloita, joten se tulisi kitkeä pois. Tähän en kuitenkaan käytä nyt aikaa, koska avoin luokka ei ole tavoitteena. Periaatteessa ota-käsky pitäisi opettaa alusta asti uusiksi. Ensin kapulasta pitää kahdella kädellä kiinni, sitten vain toisella ja kokonaan pois. Lattialta nostossa alkuun myös kahdella kädellä kiinni ja tämän jälkeen vain yhdellä ja lopulta kokonaan pois. Sama homma perusasennosta uusiksi. Aluksi voi pitää varovasti kiinni koiran alaleuasta ja kuonosta, että koira oppii, ettei saa mutustaa kapulaa. Alkuun opettaminen sellaisella kapulalla, jota ei saa rikki. Kempus ottaa kyllä metalliesineitä suuhun, mutta hieman vierastaa niitä. Leirillä alkoi haukkua, kun koki tilanteen epämiellyttäväksi.

Kilpailuihin tähdätessä pitäisi muistaa harjoitella sarjoja eli palkkaus vasta parin kolmen liikkeen jälkeen, että koira tottuu, ettei kisoissa saa palkkaa kuin vasta lopussa. 

Ensi lauantaina on tiedossa ryhmänäyttely Mikkelissä…

%d bloggaajaa tykkää tästä: