Tollerileiri 2013

Maltti

– ole ovelampi kuin koirasi, tee yllättäviä juttuja, älä ole putkiaivo

– kävelyä ennen harjoitusta, jos vetää, käänny toiseen suuntaan ja herkulla palkkaus, kun eroaa kiinnostavasta asiasta

– harjoitusalueelle tultaessa voi antaa damin kannettavaksi

– noutoja yms. veden läheisyydessä ja vedestä poispäin, ettei vesi olisi ylikivaa

Markkeeraukset

– sujuivat mainiosti

– kävellessä heittoja sivulle

– muisteja lisänä

Muistit

– siinä-käskyn käyttö, kun jättää damin ja voi lähetettäessä muistuttaa siinä-sanalla, että mitä oltiin tekemässä. Erityisesti hyötyä, jos tekee välillä muuta, niin muistutella.

Hakuruutu

– hienosti kävi hakemassa, lähes virheetön suoritus

– välillä voi viedä paljonkin dameja ja noudattaa vain vaikka yhden

– ei voi tehdä loputtomiin motivoituna

– innostusta viemällä alueelle dameja/riistaa ja vain kävellään alueella ja kehut jos löytää ja palauttaa

– Kiki irtoaa hyvin, mutta voi harjoitella viemällä takakautta dameja jonoon ja haetuttamalla lähtöalueelta eli kaikki pitkässä matkassa motivoituina. Toimii myös hyvänä aloituksena hakuruudulle yhden vieminen.

 

 

 

 

Tollerileiri 2012

Näin se vaan tämäkin viikonloppu on ohi ja huomenna koittaa arki. Viikonloppuaan ei tosin voi paremmin käyttää kuin Tollerileirillä! Suuri kiitos tästä kuuluu Samulille, joka kouluttajan ominaisuudessa hienosti ohjasi koirakkoja nou-uralla eteenpäin. Asioita tuli taas kolmen päivän aikana enemmän kuin aivot kykenevät käsittelemään, mutta tässä päällimmäiseksi jääneet asiat, ja tarpeen mukaan päivitän tätä artikkelia.

Meillä on Kikin kanssa positiivinen ongelma, kun riista kiinnostaa turhankin paljon. Ilmenee erityisesti ennen harjoituspaikalle menoa lämpenemisenä, mikä vaatii vain paljon tottelevaisuusharjoitteita, jolloin pysyy myös hiljaisena ja saa enimpiä energioita purettua. Lähetyspaikalla oltava oikea mielentila ennen kuin päästää noutoon. Tehtävä myös lähetyspaikalle menoja ilman hakuja. Aikailua on edelleen olemassa riistan ottamisessa, mutta lähtee kuitenkin tuomaan luokse, joskin välillä tiputtaa ja jää haistelemaan. Tähän täsmälääkkeeksi saimme paljon riistan kannattamista hihnassa ja riistan nostoja läheltä. Pitäisi vain muistaa vielä itse se Superpalkka riistan kanssa. Muistettava myös ottaa se koira vastaan, eikä sitä riistaa. Hihnassa ollessa voi silitellä ja kehua. Kulkemisen tulisi olla suhteellisen hidasta ja rauhallista, jolloin suu käy vähemmän. Vaihdettava suuntaa, jos vetää, ja pyrittävä käännöksillä saamaan välillä tulemaan luokse, jolloin vaakun luovutuksia. Kannattamisella harjoitellaan siis luovuttamista ja hyvää otetta riistasta sekä kantomatkaa. Nostoilla pyritään nopeuttamaan myös riistan ylösottoa. Itse opittava vielä seuraamaan milloin on kyse siitä, että koira ottaa riistasta vain parempaa otetta pakkaamalla ja milloin se suu käy liikaa ja menee rikkomisen puolelle.

Perusnoudot dameilla sujuvat. Samoin vesityöskentely lokilla meni hienosti. Lauantai-iltapäivästä alkoi näkyä jo väsymistä hakuruudussa. Ilmeni hitautena. Ehkä olisi pitänyt motivoida myös enemmän. Vaakut tulevat kuitenkin luo jollain vauhdilla. Kanin kanssa oli enemmän ongelmia, mutta kantoi lopuksi pienen matkan hihnassa. Ylipäätään kannattaa saada palautukset ja luovutukset kuntoon vaakuilla ennen kanitreenejä.

Tähän mennessä olen tehnyt muisteja yhdellä damilla, nyt olisi aika lisätä dameja aika nopeastikin. Helppoihin muisteihin vaikeutta matkalla ja ajalla, jonka jälkeen lähettää. Samoin linjaa voisi alkaa opettamaan. Polkujen hyödyntäminen ja jossain vaiheessa kellotreenillä lyhyitä matkoja.

Luoksetuloissa pitää luoksetulokutsusta tehdä ehdottomampaa ja käydä hakemassa koira, jos ei reagoi heti käskyyn.

Nome-seuraamisessa on tapahtunut paljon muutosta entiseen. Aiemmin oli vaikeuksia saada ottamaan mitään kontaktia, mutta nyt kuuntelee ja tietää, että ei pääse eteenpäin vetämällä. Hakeutuu paremmin arjessakin vierelle.

Kati kouluttaa vol 3

Päivän ohjelmassa oli ryhmätreenit Katin opetuksessa. Alkuun otettiin ihan perustottelevaisuutta. Luoksetulo ja paikallaanoloa häiriössä eli dameja heitellen.

Ekana jätettiin motivoidusti muisti mäen taakse ja lähetettiin noutoon. Hienosti meni. Tällaiset perusnoudot ovatkin menneet viime aikoina hyvin.

Seuraavaksi hakuruutu, jota ei olla ollenkaan tehty. Tässä oli hidastelua, eikä selkeästi luottanut, että sieltä jotain löytyisi. Lopulta kuitenkin pyydetyt damit tulivat hienosti käteen. Luoksetuloa joutui vahvistamaan. Tehtiin myös vapautettuna kuljeskelua paikassa, jossa oli aiemmin jätetty dameja, että sai löytää dameja yllättäen. Lopuksi markkeerauksia puskan ja pikkumäen taakse. Näissä löytyi taas vauhtia ja palautukset hyvin, vaikka hieman mietti mistä löytyy.

Vaakkujen kanssa aloitettiin samaisella muistilla. Jäi haistelemaan. Lopulta tehtiin pari niin, että jätettiin vaakku koiran ja minun väliin ja nouda-käskyllä luokse. Pientä haparointia ja sai muistuttaa jälleen luoksetulosta. Vaakut kuitenkin tulivat käteen asti hienosti, vaikka pienoista hakemista olikin.

Muisteja voi harjoitella myös pareittain eli jätetään kaksi muistia, jotka koirat voivat peräkkäin hakea.

Tollerileiriä odotellessa 😀

Ensimmäiset viralliset koulutukset takana

Kesä on loppunut ja sitä myöten Kikillä on alkanut koulu. Pari kertaa Kiki on nyt käynyt KooKoo99:n koulutuksessa ja viikon päästä alkaa myös noutajakoirapuolen koulutus. Yllättäen kentällä on mennyt hyvin. Nakeilla saa koiran kontaktin hyvin pysymään, kun haluaa. Hieman on kotona kokeiltu maahanmenoa ja sivulletuloa ja molemmat onnistuivat kentällä odotettua paremmin. Tähän mennessä olen maahanmenoa opettanut istumisen kautta, mutta tästä eteenpäin teen maahanmenoa suoraan seisonta-asennosta. Sivulletulossa täytyy kiinnittää myös huomiota oikeaan paikkaan tarkemmin. Mielestäni koiran kuuliaisuus lisääntyy koulutuksen myötä. Käsienpurennan kieltämisen lisäksi saadaan siis positiivistakin yhteistä aikaa. Hampaidenlähtö ei tunnu loppuvan tai no ainakaan se pureskelu.

Tähän mennessä olen hyvin harvakseltaan näyttänyt Kikille sorsan siipeä, mutta vasta nyt viikonloppuna tein ensimmäisen lyhyen jäljen jäistä varista raahaamalla. Hitaasti mutta varmasti Kiki vaakun löysi ja kun otin vaakun omaan käteeni, löytyi myös into sitä kantaa. Napakalla otteella ylpeänä vaakkua kantoi. Ei siis ainakaan mitään ongelmaan vaakun suussapidon suhteen, vaikka alkuun joutui hieman hakemaan kunnollista otetta, mutta lopulta hyvällä otteella jatkoi kantoa. Tästä on hyvä jatkaa. Edelleen tosin Kiki on hyvin omistushaluinen riistan ja damien ja vähän kaiken suhteen, joten sisätiloissa on pääasiassa dameilla treenattu. Sisätreenejä jatketaan. Tämän viikon oivallus Kikiltä onkin ollut, että damin tuominen on kannattavaa, mutta aivan ei ihan joka kerta tuo oivallus palaudu mieleen.

Kokoa ja massaa on tullut entiseen nähden huomattavasti. Enää ei ole laiha ruipelo, vaan nahan lisäksi on hieman  rasvaakin. Koira näyttää huomattavasti terveemmältä.

Silmätulehdus, ruokailua ja vähän muutakin

Päätin sitten lopulta käyttää Kikin eläinlääkärillä silmätulehduksen vuoksi, koska alkoi mennä huonompaan suuntaan keittosuolaliuoshuuhteluista huolimatta. Lääkkeet sai ja nyt silmä näyttää jo paljon paremmalta. Viikossa tuli siis tehtyä kaksi eläinlääkärikäyntiä. Saa nähdä onko tuosta vakuutuksesta hyötyä tässä tapauksessa.

Ruokailun osalta on tehty mielestäni aika radikaali muutos. Liotettujen napujen syönti oli välillä sen verran huonoa, että olemme nyt antaneet ruoan ilman liotusta kokeiluluontoisesti. Syö naput nimittäin ihan rauhassa pureskellen ja selkeästi juo vettä enemmän, joten en olisi huolissani tuosta. Joka tapauksessa nyt on alkanut ruoka kelpaamaan ihan eri tavalla ja syö koko kipollisen. Kokeiltiin kyllä sitäkin, että raksuihin olisi laittanut vettä ja samantein antanut ruoan, mutta ei suostunut noihin pahemmin koskemaan. Katsotaan jos näin saisi vähän tuota painoa nousemaan, niin ei olisi ihan niin luiseva.

Täytyy kyllä sanoa, että tytön nenä käy kyllä hyvin. Tänäänkin aamulenkillä otti heti ilmavainun toisesta koirasta, jota ei siis nähnyt koko lenkin aikana. Tosi tarkkaan kyllä haistoi mistä toinen oli mennyt ja hihnassaolosta ei tahtonut tulla mitään. Muutenkin lähistöltä on löytynyt yllättävän paljon lintujen raatoja. Liekkö sattumaa vai pikkuneitin seurasta johtuvaa… Joka tapauksessa neiti on ihan itse pitänyt huolen, että ”riistaa” tulee haisteltua säännöllisin väliajoin.

Vapaa-käskyn opettelua on nyt tehostettu ja treenattu muutenkin katsekontaktin ottamista. Selkeää parannusta on huomattavissa. Vähän olen alkanut kokeilla myös maahanmenoja ihan vain sen takia, että saa jotain pähkäiltävää.

Eroahdituksen voisi sanoa nyt olevan jo mennyttä. Jotenkin se sitten vain loppui, vaikka tuntui aika epätoivoiselta välillä. Eilen jäi ulos yksin, niin sitä naukui jonkin aikaa, mutta muuten on kyllä mennyt hienosti. Aiemminhan kaikenlainen ääntely oli tavallista, niin nyt on rajoittanut sen lähinnä silloin tällöin haukkukäskyttämiseen ja pissahätävinkumiseen.

Kiki pääsee nykyään hyppäämään sohvalle. Uskomattoman kevyesti se paikaltaan ponnistaa. Muutama ensimmäinen kerta meni niin, ettei se oikein itsekään sitä varmaan tajunnut päässeensä sinne. Nyt on huomattavissa, että tulevaisuudessa voi tulla tämän asian kanssa ongelmia, kun tavoitteena on edelleen saada Kiki pysymään poissa sohvilta.

Itsellä on vielä viikko töitä ja sitten alkaakin kesäloma 🙂

Näyttelymenoa Tampereella 15.3.2009

Pari viikkoa sitten reissattiin Tampereen kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Novascotiannoutajien tuomarina toimi saksalainen Peter Beyersdorf. Kempus sai arvostelusta EH:n eli jatkokehiin ei ollut asiaa. Muuten Hulivilit menestyivät mainiosti – mukaanlukien Suomen muotovalion arvo. Itselle näyttely oli arvokasta kokemusta koiran esittämiseen. En ollut valmistautunut tarpeeksi, mikä kyllä näkyi esittämisessä. Kempus pitäisi totuttaa tuohon jalkojen siirtelyyn. Ei ole ehkä prioriteettilistalla ensimmäisenä, mutta hieman enemmän voisi kyllä panostaa seuraavaan näyttelyyn. Vaikka saksaa on tullut luettua, näyttelyarvostelun lukeminen tuotti vaikeuksia, mutta kiitos käännöspalvelun arvostelu löytyy suomennettuna Harrastuksen-sivuilta.

Muuten on tehty Kempuksen kanssa riistaharjoituksia. Talven mittaan olen hionut vaakun palautusta sisätiloissa ja eilen mentiin ulos vaakun kanssa. Hyvin homma toimi. Ei ollut edes kaikilla kerroilla yritystä ohitella vaan tiesi minne vaakku pitää tuoda. Tein vaakulla myös muistiharjoituksia ja olin ihan yllättynyt miten pitkästä matkasta nouti onnistuneesti.

Nyt Kempus on Pyhäjärvellä lomailemassa ja pikkulintuja hätistelemässä.

Tokoa, tokoa ja hieman noutoharjoitteluakin

Tokon kevätkausi alkoi kuukausi sitten. Ensimmäisellä koulutuskerralla paikallaanolo meni hyvin. Palkitsin pari kertaa odottelun aikana, koska ympärillä oli melko levotonta. En ollut kovin kaukana. Kempus kuitenkin pysyi hienosti koko ajan paikallaan. Hyppääminen meni ohjaajasta johtuen jonnekin sinne päin. Tässä vaiheessa vahvistetaan pelkkää hyppyä. Kun Seiso-käsky otetaan mukaan, käsky annetaan kun koira on esteen päällä. Tällöin on hyvä olla jo hieman kauempana esteestä. Estettä täytyy harjoitella avustajan kanssa, ettei Kempus kuuntele ns. tuomarin lupaan vaan reagoi ainoastaan omaan käskyyni. Toisella kerralla kaikki sujui melko mallikkaasti. Seiso-käskyt meni nappiin. Aletaan ottaa enemmän etäisyyttä tästä lähtien. Kempus pysyi vaaditun minuutin paikallaan hyvin. Koska harjoitus tehtiin heti alkuun, en ottanut tälläkään kertaa paljoa etäisyyttä. Hyppyjä ei olla treenattu tässä välillä, minkä kyllä myös huomasi – sekä ohjaa että koira olivat hieman hukassa ajoituksen suhteen. Ihan perusjuttua jatketaan ja aletaan pikkuhiljaa ottaa seiso-käsky mukaan.

Mikkelin lähellä kokoonnuttiin Vilin, Emman ja Rian kanssa noutotreeneihin. Hakuruutua harjoiteltiin ja riistan noutoa. Hakuruutu meni melko hyvin. Kotona olen harjoitellut riistan kanssa kellarin käytävällä ja näyttää tuottaneen tulosta. Huomattavasti paremmin meni riistan palautus. Toisella kertaa suoraan käteen, ensimmäisellä kerralla oli hieman esittelyn makua. Täytyy vain jatkaa ja näyttää Kempukselle useammin riistaa ja hioa riistalla palautukset kuntoon.

Noutajien jatkokoulutuksessa valmistaudutaan taippareihin eli hiotaan perusjuttuja kuntoon. Viimeksi keskityttiin seuraamiseen. Kempuksen kanssa meni melko hyvin. Hihnassa meni tosi nätisti. Irti hieman otti etäisyyttä, mutta pysyi kuitenkin melko lähellä ja sain houkuteltua takaisin seuraamaan.  Noutamista on pilkottu osiin. Tähän mennessä on opeteltu pidä/ota-käsky eli koiran tulee ottaa dami maasta tai kädestä. Luovutuksessa ei alkuun vaadita irti-käskyä eikä kiinnitetä huomiota, vaikka koira tiputtaisi damin. Tarkoitus on siis saada koira ymmärtämään ota-sana. Seuraavassa vaiheessa kiinnitetään huomiota luovutukseen. Tätä v oi harjoitella esim. siten, että koira jätetään paikoillan ja lasketaan dami vähän matkan päähän maahan ja kävellään itse vielä hieman ja käsketään koiraa ota-käskyllä, jolloin koiran tulisi poimia dami maasta ja luovuttaa se. Harjoitus voidaan tehdä myös siten, että koiran jätetään paikoillen ja annetaan ota-käskyllä dami suuhun ja mennään itse jonkin matkan päähän ja kutsutaan luokse. Tässä vaiheessa voidaan ottaa mukaan irti-käsky. Koira saisi irroittaa damin, kun irti käsky sanotaan. Eli ei palkita, jos koira tiputtaa damin esim. kun damia koskee. Kempuksen kanssa ei oikeastaan muita ongelmia pitämisessä ja luovuttamisessa ole kuin irti-käsky ei ole aivan täysin varma eli tiputtelee välillä ilman lupaa. Tätä tulisi siis treenata ja Kempusta hieman härnätä luovutuksissa, että oppii pitämään kunnon otteella damista, kunnes toisin käsketään.

Kempus on ollut mukana hiihtolenkeillä jäällä. Hyvin rauhallinen koira on ollut sisätiloissa viime aikoina, kun on saanut tarpeekseen liikuntaa. Kunto on samalla huomattavasti parantunut.

Ilmoittauduin noutajien taipumuskoekurssille, joka alkaa huhtikuun lopulla. Saas nähdä osallistuuko Kempus taippareihin, jotka kesäkuun alussa…

Noutotreenit Jyväskylässä

Tänään käytiin Emman ja Kempuksen kanssa Jyväskylässä noutoa treenaamassa. Paikan päältä löytyivät myös Ria-äitsykkä, Bono ja Ronja. Ria ja Vili nähtiin eilen myös koirapuistossa. Saareen oli tehty hakuruutu, johon kaislikosta lähetettiin koira hieman lähetyspaikkaa vaihdellen. Hakuruudun idea on Kempuksella hanskassa. Tietää mitä pitää tehdä, vaikkei olla hakuruutua aikoihin harjoiteltukaan. Ensimmäinen haku sujui palautusta lukuunottamatta hyvin. Damia palauttaessa jätti kyllä damin lähelle, mutta vauhti oli kova, kun jatkoi juoksua häiriökoiran luo. Ehdin kieltää ennen kuin aloittivat leikkimisen. Pari seuraavat hakua onnistuivat nappiin. Viimeisen haun kohdalla lähimmät damit oli jo löytänyt, joten kun oli aikansa nuuhkinut eikä löytänyt mitään tuli luokseni hakemaan apuja. Uusi lähetys ja lopulta damikin löytyi ja palautui hyvin.

Ohjaajan palaute oli, että meillä ei ole suurempia ongelmia haun kanssa. Ihan perustokoa lisää – lähinnä seuraamista – mukaan enemmän. Metsästysseuraamista voi opettaa esim.  laittamalla hihnan selän takaa ja pitämällä oikealla kädellä hihnasta. Tällöin koira pysyy suhteellisen lähellä ilman jatkuvaa kontaktia. Samoin muistiharjoituksia voi tehdä siten, että jättää damin lenkkimatkan varrelle motivoidusti  ja lähettää noutamaan pidemmästä matkasta. Koska perusjuttu on nyt hallussa suht hyvin, voi alkaa opettaa linjaa. Dameja jonoon ja eteen-käsky. Turhaa kuumenemista voi välttää jättämällä heittonoudot väliin. Hakuruutu kannattaa suunnitella kolmion muotoon kärki itseen päin. Tärkeää on laittaa dameja syvemmällekin metsään. Vaihtelevien maastojen käyttö olisi hyvä.

Hakuruudun jälkeen tehtiin noutoja riistalla eli vaakulla, lokilla ja pupulla. Tässä kohtaa tulee meidän kompastuskivi eli Kempus haluaa omia riistan. Lokin ja pupun kanssa Kempus ei heti ottanut ylös, mutta Kirsin lähestyttyä omimishalu tuli esiin. Positiivista lienee, että Kempus lähtee tuomaan riistaa kuitenkin oikeaan suuntaan… Paikat pitää vain suunnitella hyvin etukäteen, ettei tule mahdollisuutta ohittaa. Toisaalta luoksetulo-käsky pitäisi saada ehdottomaksi.

Noutotreeneistä oli paljon hyötyä erityisesti tuon hakuruudun suhteen. Oman vuoron odottelu vei Kempuksen voimat jopa paremmin kuin koirapuiston vilinä.

Hakuruudun harjoittelu

Emman omistajan kanssa oltiin eilen Suskan luona harjoittelemassa hakuruutua. Mitä siitä sitten jäi mieleen… No, luoksetulossa pitäisi muistaa käyttää pilliä… (ai mikä pilli). Ruutuun min. 5 damia. Harjoitus tehdään motivoituna siten, että koiraa innostetaan (ääntely sallittu), kun dami laitetaan paikalleen – koiran on siis huomattava damin paikka. Damien sijoittelussa on hyvä huomioida, ettei koiralle alussa tulisi mahdollisuutta vaihtaa damia eli dami puun/kiven eteen, joten takaa juostessa ei törmää dameihin. Helpottaa, jos tekee vaihtelevassa maastossa. Damien sijoittelu myös syvyyssuunnassa. Olisko ruutu ollu n. 15×10 m. Taippareissa pisin etäisyys on vähintään 50 m. Viimeinen dami heitetään, kun koira on jo lähetyspaikalla. Harjoittelua voi vaikeuttaa samassa paikassa seuraavana päivänä siten, ettei tehdä motivoituna. Hakuruutua treenataan vähän eli n. kerran kuukaudessa tai vähemmänkin. Luoksetulossa tärkeintä, että koira tuo damin lähelle – käteen palautus ei tässä vaiheessa ole välttämötöntä.

Kempus pääsi maiskuttamaan muovista damia ja eipä koiralla näyttänyt olevan ongelmia sen kanssa. Jäisen kanin kimppuun hyökkäsi myös mielellään. Pikkumurahduskin taisi päästä, kun otin kanin pois.

Tänään harjoitellaan Kempuksen kanssa lukuvuoden avajaisissa yleisötapahtumissa olemista.

Osa kuvista on nyt skannattu katseltaviksi.

Tolleritreffit 9. – 10.8.

Ensimmäiset tolleritreffit on nyt takana. Uusia juttuja sekä emännelle että koiralle tuli eli mukavan yhdessäolon lisäksi tuli myös opittua jotain.

Lauantai aloitettiin perustottelevaisuudella. Pujottelua, kohtaamista, maahanmenoa, sivulletuloa ja luoksetuloa. Kontaktin saaminen etusijalla. Kempuksen kanssa ei ole ennen harjoiteltu noista kuin maahanmeno ja luoksetulo. Sivulletulo onkin seuraavana tehtävälistalla. Tarkoitus olisi myös viikon päästä mennä Mikkelin seudun nuuskujen perustottelevaisuuskurssille.

Seuraavaksi siirryttiin rantaan ja damin ja lokin noutoon vedestä. Kempus nouti damin ja lokin onnistuneesti. Yllättävää kyllä Kempus ei epäröinyt uimista kuin viimeisellä hakukerralla. Tässä täytyy petrata tuota luoksetuloa. Damin Kempus kyllä tuo luokse, mutta lokin tahtoi omia ja muut ympärillä olevat kiinnostivat enemmän, joten nopeutta vaaditaan, että riistan saa pois heti, kun tulee vedestä.

Metsässä oli kaksi rastia. Kanin kanssa Kempus epäröi hieman, mutta kuljetti sitä kuitenkin. Tehtävä tehtiin siten, että koiran kanssa käytiin viemässä kani ja heitettiin vähän matkan päähän, jonka jälkeen tultiin takaisin ja päästettiin koira irti ilman käskysanaa. Variksen ja damin kanssa puolestaan ei ollut mitään ongelmia. Kempus toi hienosti käteen saakka. Tähän on kyllä panostettukin eniten. Susanna kehoitti jatkossa tekemään harjoituksista vaikeampia eli käydään koiran kanssa viemässä esim. 3 damia hakuruutuun, joista vain 1 tai maksimissaan 2 noudetaan. Käskysanoihin on kiinnitettävä huomiota. On tullut kirjoista kerrattua asiaa ja yksi muistiharjoitus voisi olla sellainen, että koira kulkee hihnassa ja dami heitetään, mutta koiran kanssa jatketaan vielä matkaa ja päästetään vasta jonkin matkan päästä noutamaan.

Uutta oli itselle koiran trimmaaminen. Tämä olikin hyvä tietää, koska Kempuksella on jo tahtonut olla takkuja korvan takana, nyt tietää miten tulee toimia. Korvasta ja korvan takaa poistetaan krepittynyt ja ylimääräinen karva ohennussaksilla, korvan päältä voi nyppiä sormin ylimääräiset haituvat. Tassuista leikataan saksilla ylimääräinen karva ja kynnet leikataan. Muuten oikeastaan ei tarvitsekaan tehdä muuta kuin harjata koira. Erityisen pitkiä ja erottuvia karvoja voi leikata esim. hännästä, mutta se ei ole välttämätöntä. Trimmaus tulisi tehdä ainakin n. pari viikkoa ennen näyttelyä, että mahdolliset saksenjäljet ehtivät häipymään turkista.

Suunnitteilla onkin viikonlopulle Rantakylässä Match Show eli leikkimielinen koiranäyttely. Totutetaan Kempusta tilanteeseen. Ainakin Emma ja Eros ovat tulossa näyttelyyn.

Treffeillä Take-pennuista olivat Kempuksen lisäksi Emma (tuttu räyhähenki), Vili, Bono ja Ronja. Emma onnistui mukiloimaan Kempusta niin, että siltä vuoti nenän haavasta verta… Vilin ja Mimmin kanssa Kempus leikki nätistä. Emman kanssa ottavat välillä matsia. Yllätys oli, että Kempus oli mustis. Ei tykännyt ollenkaan, jos rapsuttelin Bonoa. Yleensä Kempus ei itse tee aloitteita räyhäämällä, mutta Bono oli jostain syystä sille liikaa. Kempus ja Vili ovat ehkä eniten toistensa näköiset, mutta Emma ja Bono ovat taas hieman erityyppisiä. Kaikilla turkin vaihtuminen oli hieman eri vaiheessa.

Etukäteen olin hieman huolissani, kuinka Kempus malttaa nukkua häkissä, mutta päivän aherruksen jälkeen väsymys oli sen verran suuri, että ihan rauhassa nukkui.

Kaiken kaikkiaan mukava reissu.

%d bloggaajaa tykkää tästä: