Noutotreenit Jyväskylässä

Tänään käytiin Emman ja Kempuksen kanssa Jyväskylässä noutoa treenaamassa. Paikan päältä löytyivät myös Ria-äitsykkä, Bono ja Ronja. Ria ja Vili nähtiin eilen myös koirapuistossa. Saareen oli tehty hakuruutu, johon kaislikosta lähetettiin koira hieman lähetyspaikkaa vaihdellen. Hakuruudun idea on Kempuksella hanskassa. Tietää mitä pitää tehdä, vaikkei olla hakuruutua aikoihin harjoiteltukaan. Ensimmäinen haku sujui palautusta lukuunottamatta hyvin. Damia palauttaessa jätti kyllä damin lähelle, mutta vauhti oli kova, kun jatkoi juoksua häiriökoiran luo. Ehdin kieltää ennen kuin aloittivat leikkimisen. Pari seuraavat hakua onnistuivat nappiin. Viimeisen haun kohdalla lähimmät damit oli jo löytänyt, joten kun oli aikansa nuuhkinut eikä löytänyt mitään tuli luokseni hakemaan apuja. Uusi lähetys ja lopulta damikin löytyi ja palautui hyvin.

Ohjaajan palaute oli, että meillä ei ole suurempia ongelmia haun kanssa. Ihan perustokoa lisää – lähinnä seuraamista – mukaan enemmän. Metsästysseuraamista voi opettaa esim.  laittamalla hihnan selän takaa ja pitämällä oikealla kädellä hihnasta. Tällöin koira pysyy suhteellisen lähellä ilman jatkuvaa kontaktia. Samoin muistiharjoituksia voi tehdä siten, että jättää damin lenkkimatkan varrelle motivoidusti  ja lähettää noutamaan pidemmästä matkasta. Koska perusjuttu on nyt hallussa suht hyvin, voi alkaa opettaa linjaa. Dameja jonoon ja eteen-käsky. Turhaa kuumenemista voi välttää jättämällä heittonoudot väliin. Hakuruutu kannattaa suunnitella kolmion muotoon kärki itseen päin. Tärkeää on laittaa dameja syvemmällekin metsään. Vaihtelevien maastojen käyttö olisi hyvä.

Hakuruudun jälkeen tehtiin noutoja riistalla eli vaakulla, lokilla ja pupulla. Tässä kohtaa tulee meidän kompastuskivi eli Kempus haluaa omia riistan. Lokin ja pupun kanssa Kempus ei heti ottanut ylös, mutta Kirsin lähestyttyä omimishalu tuli esiin. Positiivista lienee, että Kempus lähtee tuomaan riistaa kuitenkin oikeaan suuntaan… Paikat pitää vain suunnitella hyvin etukäteen, ettei tule mahdollisuutta ohittaa. Toisaalta luoksetulo-käsky pitäisi saada ehdottomaksi.

Noutotreeneistä oli paljon hyötyä erityisesti tuon hakuruudun suhteen. Oman vuoron odottelu vei Kempuksen voimat jopa paremmin kuin koirapuiston vilinä.

Hakuruudun harjoittelu

Emman omistajan kanssa oltiin eilen Suskan luona harjoittelemassa hakuruutua. Mitä siitä sitten jäi mieleen… No, luoksetulossa pitäisi muistaa käyttää pilliä… (ai mikä pilli). Ruutuun min. 5 damia. Harjoitus tehdään motivoituna siten, että koiraa innostetaan (ääntely sallittu), kun dami laitetaan paikalleen – koiran on siis huomattava damin paikka. Damien sijoittelussa on hyvä huomioida, ettei koiralle alussa tulisi mahdollisuutta vaihtaa damia eli dami puun/kiven eteen, joten takaa juostessa ei törmää dameihin. Helpottaa, jos tekee vaihtelevassa maastossa. Damien sijoittelu myös syvyyssuunnassa. Olisko ruutu ollu n. 15×10 m. Taippareissa pisin etäisyys on vähintään 50 m. Viimeinen dami heitetään, kun koira on jo lähetyspaikalla. Harjoittelua voi vaikeuttaa samassa paikassa seuraavana päivänä siten, ettei tehdä motivoituna. Hakuruutua treenataan vähän eli n. kerran kuukaudessa tai vähemmänkin. Luoksetulossa tärkeintä, että koira tuo damin lähelle – käteen palautus ei tässä vaiheessa ole välttämötöntä.

Kempus pääsi maiskuttamaan muovista damia ja eipä koiralla näyttänyt olevan ongelmia sen kanssa. Jäisen kanin kimppuun hyökkäsi myös mielellään. Pikkumurahduskin taisi päästä, kun otin kanin pois.

Tänään harjoitellaan Kempuksen kanssa lukuvuoden avajaisissa yleisötapahtumissa olemista.

Osa kuvista on nyt skannattu katseltaviksi.

Tolleritreffit 9. – 10.8.

Ensimmäiset tolleritreffit on nyt takana. Uusia juttuja sekä emännelle että koiralle tuli eli mukavan yhdessäolon lisäksi tuli myös opittua jotain.

Lauantai aloitettiin perustottelevaisuudella. Pujottelua, kohtaamista, maahanmenoa, sivulletuloa ja luoksetuloa. Kontaktin saaminen etusijalla. Kempuksen kanssa ei ole ennen harjoiteltu noista kuin maahanmeno ja luoksetulo. Sivulletulo onkin seuraavana tehtävälistalla. Tarkoitus olisi myös viikon päästä mennä Mikkelin seudun nuuskujen perustottelevaisuuskurssille.

Seuraavaksi siirryttiin rantaan ja damin ja lokin noutoon vedestä. Kempus nouti damin ja lokin onnistuneesti. Yllättävää kyllä Kempus ei epäröinyt uimista kuin viimeisellä hakukerralla. Tässä täytyy petrata tuota luoksetuloa. Damin Kempus kyllä tuo luokse, mutta lokin tahtoi omia ja muut ympärillä olevat kiinnostivat enemmän, joten nopeutta vaaditaan, että riistan saa pois heti, kun tulee vedestä.

Metsässä oli kaksi rastia. Kanin kanssa Kempus epäröi hieman, mutta kuljetti sitä kuitenkin. Tehtävä tehtiin siten, että koiran kanssa käytiin viemässä kani ja heitettiin vähän matkan päähän, jonka jälkeen tultiin takaisin ja päästettiin koira irti ilman käskysanaa. Variksen ja damin kanssa puolestaan ei ollut mitään ongelmia. Kempus toi hienosti käteen saakka. Tähän on kyllä panostettukin eniten. Susanna kehoitti jatkossa tekemään harjoituksista vaikeampia eli käydään koiran kanssa viemässä esim. 3 damia hakuruutuun, joista vain 1 tai maksimissaan 2 noudetaan. Käskysanoihin on kiinnitettävä huomiota. On tullut kirjoista kerrattua asiaa ja yksi muistiharjoitus voisi olla sellainen, että koira kulkee hihnassa ja dami heitetään, mutta koiran kanssa jatketaan vielä matkaa ja päästetään vasta jonkin matkan päästä noutamaan.

Uutta oli itselle koiran trimmaaminen. Tämä olikin hyvä tietää, koska Kempuksella on jo tahtonut olla takkuja korvan takana, nyt tietää miten tulee toimia. Korvasta ja korvan takaa poistetaan krepittynyt ja ylimääräinen karva ohennussaksilla, korvan päältä voi nyppiä sormin ylimääräiset haituvat. Tassuista leikataan saksilla ylimääräinen karva ja kynnet leikataan. Muuten oikeastaan ei tarvitsekaan tehdä muuta kuin harjata koira. Erityisen pitkiä ja erottuvia karvoja voi leikata esim. hännästä, mutta se ei ole välttämätöntä. Trimmaus tulisi tehdä ainakin n. pari viikkoa ennen näyttelyä, että mahdolliset saksenjäljet ehtivät häipymään turkista.

Suunnitteilla onkin viikonlopulle Rantakylässä Match Show eli leikkimielinen koiranäyttely. Totutetaan Kempusta tilanteeseen. Ainakin Emma ja Eros ovat tulossa näyttelyyn.

Treffeillä Take-pennuista olivat Kempuksen lisäksi Emma (tuttu räyhähenki), Vili, Bono ja Ronja. Emma onnistui mukiloimaan Kempusta niin, että siltä vuoti nenän haavasta verta… Vilin ja Mimmin kanssa Kempus leikki nätistä. Emman kanssa ottavat välillä matsia. Yllätys oli, että Kempus oli mustis. Ei tykännyt ollenkaan, jos rapsuttelin Bonoa. Yleensä Kempus ei itse tee aloitteita räyhäämällä, mutta Bono oli jostain syystä sille liikaa. Kempus ja Vili ovat ehkä eniten toistensa näköiset, mutta Emma ja Bono ovat taas hieman erityyppisiä. Kaikilla turkin vaihtuminen oli hieman eri vaiheessa.

Etukäteen olin hieman huolissani, kuinka Kempus malttaa nukkua häkissä, mutta päivän aherruksen jälkeen väsymys oli sen verran suuri, että ihan rauhassa nukkui.

Kaiken kaikkiaan mukava reissu.

Loma ohi

Kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle loman aikana. Paluu arkeen on kuitenkin jo tapahtunut, joten tässä viimeisimmät päivitykset.

Kempuksen elämään on kuulunut jonkin verran reissaamista. Turussa käytiin sisustamassa pikkuveljen uutta ja ensimmäistä kämppää ja sen jälkeen siirryttiinkin jo mökille rauhallisempaan Kolin ympäristöön. Toisellakin mökillä käytiin kunhan ensin oltiin piipahdettu hetken aikaa kotona. Metsälenkkejä ollaan jonkun verran tehty, vähintään nyt kerran viikkoon.

Noutoharjoittelua on lähes joka päivä damilla. Pari kertaa on riistaa näytetty. Ei ole epäilystäkään etteikö koiralla olisi riistaviettiä – alkuun omi riistan, mutta nakit ovat olleet kova sana ja silloin vaakutkin ovat tulleet perille saakka. Edistystä noudossa on tapahtunut, antaa damit nykyään käteen, eikä enää tiputtele niitä jalkoihin – mitä nyt joskus. Pari jälkeä on myös tehty ja löysi etsittävän. Lisäksi on sitten satunnaiset siilin ja fasaanin jäljet, jotka onnistuneesti paikansi. Fasaanitapaus olikin ihan huvittava. Koira ei heti nähnyt lintua, mutta otti jäljen siitä ja sitä lähti seuraamaan. Yllätys olikin suuri kun parin metrin päästä kuuluu rääkäisy ja fasaani varoitti itsestään. Kempus hölmistyneenä siinä sitten hetken katsoo faraania ja välillä meitä ja päättää, että tää olikin pelottava tapaus eli lopulta sekä lintu että koira lähtevät samaan aikaan juoksemaan – tosin eri suuntiin. Kempus haki meistä turvaa. Käskettiin sitä kuitenkin etsimään lintu ja niinhän se otti jäljen uudelleen ja karkotti linnun vähän matkan päästä eli toimi niin kuin karkoittavan koiran kuuluukin. Alkujärkytys vain taisi olla pienoinen.

Ampumiseen on Kempusta totutettu. Tänään olisi tarkoitus ottaa se mukaan haulikkoampumaradalle. Ajateltiin jäädä kauemmas ja lähestyä pikkuhiljaa paikkaa. Saas nähdä kuinka käy.

Edistystä on tapahtumut peruskoulutuksessakin. Kempus osaa mennä maahan käskystä, enää ei tarvitse sormella näyttää minne pitäisi mennä. Seuraavaksi varmaan harjoitellaan sivulletuloa ja hihnassa kävelyä. Lisäksi pitäisi enemmän kiinnittää huomiota miten käyttäydytään, kun vieraita ihmisiä tulee paikalle.

Toinen rokotuskertakin meni hyvin. Madotus on myös hoidettu, kuten myös uusi punkkikarkoite laitettu.

Uiminen on ihmisiltä jäänyt vähiin tänä kesänä, mutta Kempus suhtautuu jo hieman rohkeammin veteen. Uimaan on vain kerran mennyt omasta tahdostaan, mutta kahlailee kyllä ihan mielellään ja näyttää ne kuplat siellä kyllä kiinnostavan. Rantavedestä noutaa jos jonkinlaista keppiä ja kasvustoa. Noutoharjoittelua on tehty myös vedessä ja niin kauan kuin Kempuksen ei tarvitse uida, niin noutaa vedestä hyvin.

Tällä viikolla onkin tiedossa tollerien pentutreffit, joita odotellaan mielenkiinnolla.

%d bloggaajaa tykkää tästä: