Kiki on ihana

Kiki on ihana. Piste. Ripuloi. Piste. Ripulia tapeteilla. Piste. Tapetit vaihtoon. Piste. Manataan ihmiset, jotka heittävät metsään kalannahkaa, ja jotka kakkaavat metsään ja kaikki pieneläimet, jotka kuolevat metsään. Piste. Onko tämä koiran hyvä vainuaisti sittenkään hyvä juttu. Piste. Kiki on ihana. Piste. Ihana pikkukone, joka syö kaiken, minkä löytää. Piste. Kiki on ihana, ihana, ihana.

Pari viikkoa sitten käytin Kikin tehosterokotuksessa. Seuraava kerta onkin sitten vuoden päästä ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. Madotuksen annoin viikkoa ennen tehostusta ja tästä eteen päin puolen vuoden välein. Ehkä yllättävääkin oli, että Kiki ohitti painossa siskonsa Seran. Voi osittain johtua siitä, että ruokin Kikin pari tuntia ennen punnitusta, mutta kyllä Kiki oli korkeampi kuin Sera, kun tavattiin. Edelleen tosin laihempi Seraan verrattuna. Tällä viikolla korkeusero oli tasoittunut siskosten välillä. Hampaiden lähtö on jatkunut ja jatkuu edelleen.

Punkkeja on saanut irrotella jonkin verran, mutta olen nyt ajatellut, etten laita estoaineita tänä syksynä. Ne muutaman punkit on viitsinyt irrotella ja toisaalta tulee koiralle pakosti samalla hieman käsittelyharjoitusta. Kempuksenlle pentuna annettu Expot aiheutti tärinöitä, joten olen sen suhteen ollut varovaisempi. Lääkäri suositteli Frontlineä.

Elämään on kuulunut muita koiria. Toki sisko Seraa on nähty, mutta sen lisäksi myös Veetiä ja Kamua ja tietysti naapurinhoitotäti Lyytiä. Veetin luona olikin ihmettelemistä kanoissa ja kaneissa. Muiden koirien lisäksi reissuttiin Vihdissä ja Turussa. Pitkät matkat sujuivat suhteellisen hyvin ilman oksennusta, selvittiin lähinnä kuolaamisella, mitä nyt työmaa-alueella piti oksennella heti alkumatkasta.

Kikin kuuliaisuus on viime aikoina kehittynyt. Erityisesti kehitystä on vapaa-käskyn noudattamisessa. Toki kehitettävää vielä on, mutta jaksaa hieman pidempään jo odottaa vapautusta. Kikin olen ilmoittanut KooKoo99n pentukurssille ja noutajakoirayhdistyksen peruskoulutukseen, jonne myös Sera ja Miina ovat tulossa. Lähinnä tarkoitus on totuttaa häiriöihin muiden kanssa.

Tänään kävinkin katsomassa Mikkelin ryhmänäyttelyssä esiintyneitä Emmaa ja Miinaa. Miina oli ROP-pentu ja Emma sai ERIn. Tutustuttiin myös Fridaan (Tollerbay Frida von Tistel), joka sai VASERTin. Naapuriin on myös muuttanut tolleri Fireheartin I-pentueesta.

Asunnostani löytyi tuholainen!

Kiki on tällä viikolla kunnostautunut tuhotöissä. Sohvapöydän pari kulmaa ovat saaneet kyytiä ja tapettikin on kummasti alkanut irtoamaan seinästä (mistä omistaja ei tosin ole kyllä kovin pahoillaan, rumahan se tapetti on, joutaa vaihtoon). Ei pitäisi olla kyse siitä, etteikö olisi luvallista nakerreltavaa – possunkorvat ja luut pitävät kyllä seuraa hetken aikaa. Virtaa tuntuu vain riittävän muille jakaa. Iltaisin tuppaa olemaan villityskohtauksia, mikäli kunnon tekemistä ei ole tarpeeksi tarjolla. Tähän mennessä ei olla käyty kovin pitkillä kävelyillä, mutta nyt olen ajatellut, että täytyy tehdä metsälenkkejä kerran pari viikkoon. Pääasiassa ulkoilutus on hoidettu muiden koirien avulla, mikä onkin helppoa, kun naapurustossa on tarpeeksi koiria leikittämään, eikä tarvitse mennä koirapuistoon asti, kun omassa pihassa on oma koirapuistonsa.Virtapiikkejä on katkaistu jonkin verran myös rauhoittumisharjoituksilla, mitkä välillä toimivat ja välillä eivät.

Parin viime viikon aikana Kiki on kunnostautunut uinninopettelun saralla. Ensimmäinen oikea uintikerta oli veneestä käsin, kun halusi välttämättä sieltä hypätä. Sera kävi myös moikkaamassa viime viikolla ja siskokset ravasivat matalassa vedessä ihan innoissaan. Nyt menee veteen jo ihan itsenäisesti ja pari oikeaa uintikertaakin on takana, vaikka äkkiä sieltä maalle pyrähtääkin. Pari kertaa olen tehnyt vesinoutoja ja tuntuvat toimivan hyvin. Joessa vesi virtaa ja vie damia sen verran, että on varmasti mielenkiintoinen. Valitettavasti itikat ovat valinneet saman paikan, joten pitkään ei viihdytä rannalla.

Kempus oli viikonloppuvieraana ja eihän niillä natsannut. Kempus ei erityisemmin välitä naperoista eli valtakunnassa kaikki hyvin, jos toinen vain malttaa pysyä sopivan matkan päässä. Toisaalta Kikille tekee hyvää, kun joku pitää kuria. Kempus onkin huomattavasti selkeämpi johtaja kuin itse omistajat. Kikikin mielestäni hyvin kunnioitti Kempusta, vaikka välillä pitikin vähän lähestyä. Hihnalenkeillä puolestaan ei ollut mitään ongelmia olla vierekkäin, kunhan korvat jätettiin rauhaan.

Luoksetuloja ollaan aika hyvin saatu vahvistettua. Flexin avulla ovat jääneet pois enimmät tulemattomuudet, joten kokee luoksetulon positiivisena ja toisaalta sellaisena, mikä kannattaa tehdä. Hihnassa kävelyn kannalta flexihän on huono, mutta noutajatalutinta pidän joka päivä käytössä ja siinä kulkeekin aika mallikkaasti noin pieneksi koiraksi.

Ensimmäinen rokotuskertakin on nyt pois alta. Mallikkaasti käyttäytyi eläinlääkärissä eikä edes huomannut koko pistosta. Todettiin terveeksi ja reippaaksi koiraksi. Kiki painoi 6,3 kg.

Silmäpeilauksen tulos

Tiistaina Kempus kävi silmäpeilauksessa ja hyvin tuloksin. Silmät ovat terveet. Hieno juttu. Hieman Kempus vierasti mukavaa lääkärisetää, kun silmään osoitteli valoilla, mutta tarpeeksi hyvin pysyi paikoillaan. Omatkaan silmäni eivät ole lähes pariin vuoteen ilmoitelleet olemassa olevasta autoimmuunisairaudesta. Koputetaan puuta, ettei lääkärileikkoja tarvitse tulevaisuudessakaan heittää.

Rokotuksetkin ovat taas pari vuotta kunnossa. Rokotuskohtaan tosin on tullut paukama, mutta tämä lääkärin mukaan ihan normaalia ellei nyt sitten vielä vuodenkin päästä ole olemassa 😉 Rokotuskerralla Kempuksen painokin mitattiin ja sitähän olikin tullut lisää eli nyt painaa 21,8 kg.

Loma ohi

Kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle loman aikana. Paluu arkeen on kuitenkin jo tapahtunut, joten tässä viimeisimmät päivitykset.

Kempuksen elämään on kuulunut jonkin verran reissaamista. Turussa käytiin sisustamassa pikkuveljen uutta ja ensimmäistä kämppää ja sen jälkeen siirryttiinkin jo mökille rauhallisempaan Kolin ympäristöön. Toisellakin mökillä käytiin kunhan ensin oltiin piipahdettu hetken aikaa kotona. Metsälenkkejä ollaan jonkun verran tehty, vähintään nyt kerran viikkoon.

Noutoharjoittelua on lähes joka päivä damilla. Pari kertaa on riistaa näytetty. Ei ole epäilystäkään etteikö koiralla olisi riistaviettiä – alkuun omi riistan, mutta nakit ovat olleet kova sana ja silloin vaakutkin ovat tulleet perille saakka. Edistystä noudossa on tapahtunut, antaa damit nykyään käteen, eikä enää tiputtele niitä jalkoihin – mitä nyt joskus. Pari jälkeä on myös tehty ja löysi etsittävän. Lisäksi on sitten satunnaiset siilin ja fasaanin jäljet, jotka onnistuneesti paikansi. Fasaanitapaus olikin ihan huvittava. Koira ei heti nähnyt lintua, mutta otti jäljen siitä ja sitä lähti seuraamaan. Yllätys olikin suuri kun parin metrin päästä kuuluu rääkäisy ja fasaani varoitti itsestään. Kempus hölmistyneenä siinä sitten hetken katsoo faraania ja välillä meitä ja päättää, että tää olikin pelottava tapaus eli lopulta sekä lintu että koira lähtevät samaan aikaan juoksemaan – tosin eri suuntiin. Kempus haki meistä turvaa. Käskettiin sitä kuitenkin etsimään lintu ja niinhän se otti jäljen uudelleen ja karkotti linnun vähän matkan päästä eli toimi niin kuin karkoittavan koiran kuuluukin. Alkujärkytys vain taisi olla pienoinen.

Ampumiseen on Kempusta totutettu. Tänään olisi tarkoitus ottaa se mukaan haulikkoampumaradalle. Ajateltiin jäädä kauemmas ja lähestyä pikkuhiljaa paikkaa. Saas nähdä kuinka käy.

Edistystä on tapahtumut peruskoulutuksessakin. Kempus osaa mennä maahan käskystä, enää ei tarvitse sormella näyttää minne pitäisi mennä. Seuraavaksi varmaan harjoitellaan sivulletuloa ja hihnassa kävelyä. Lisäksi pitäisi enemmän kiinnittää huomiota miten käyttäydytään, kun vieraita ihmisiä tulee paikalle.

Toinen rokotuskertakin meni hyvin. Madotus on myös hoidettu, kuten myös uusi punkkikarkoite laitettu.

Uiminen on ihmisiltä jäänyt vähiin tänä kesänä, mutta Kempus suhtautuu jo hieman rohkeammin veteen. Uimaan on vain kerran mennyt omasta tahdostaan, mutta kahlailee kyllä ihan mielellään ja näyttää ne kuplat siellä kyllä kiinnostavan. Rantavedestä noutaa jos jonkinlaista keppiä ja kasvustoa. Noutoharjoittelua on tehty myös vedessä ja niin kauan kuin Kempuksen ei tarvitse uida, niin noutaa vedestä hyvin.

Tällä viikolla onkin tiedossa tollerien pentutreffit, joita odotellaan mielenkiinnolla.

Punkeista ja vähän muustakin

Nyt sitten vihdoin saimme hankittua punkkipinsetit. Punkkeja on saatu olla irrottelemassa jo pariin kertaan. Ensimmäisen kerran on laitettu myös Exspot-lääkettä ehkäisemään punkkien tarttumista. Madotuskin on hoidettu. Rokotusaika myös varattu. Koiran käsittely on hieman vielä takkuista. Harjaus onnistuu, jos on Kongissa ruokaa tarjolla, mutta muuten on taistelua. Samoin kynsienleikkuu on muuttunut vain hankalammaksi. Purukalustossa alkaa olla voimaa sen verran, että vähempikin pureminen koskee.

Viiden päivän Helsingin reissun aikana Kempus oli kasvanut isosta rusakosta ohi ja purukalusto oli kyllä kovassa käytössä illalla. Valitettavasti en päässyt Mikkelin koirien yhteiseen tapaamiseen, mutta onneksi Kempus pääsi. Hyviä vinkkejä kuitenkin kantautui minulle asti. Kempus oli reissun ollut autossa ihan hyvin, vaikka en ollutkaan pelkääjän paikalla sitä vahtimassa.

Kempus oli tajunnut myös miten tulee toimia, kun pissaa lattialle. Käydään siis vessasta vessapaperia ja levitetään sitä lattialle. Kuva todisteena Kuvat-sivulla.

%d bloggers like this: