Aikuistumista

Viime viikkojen elämään Kikin kanssa on kuulunut kaikenlaista. Päällimmäisenä mielessä on aikuistumisen merkit – tai no ainakin pentuvaiheesta toiseen siirtymiset. Pentuturkki on alkanut karisemaan ja jäsenet venymään. Pentumaisuus on siis huvennut jo melkoisesti ja alkaa näyttää oikealta koiralta. Tällä viikolla ovat lähteneet myös ensimmäiset hampaat, kaksi alaetuhammasta ja ylhäältä yksi etuhammas – neljäs ylhäällä heiluu myös kovaa vauhtia. Kempus on ollut viime päivät ja Kiki onkin joutunut harjoittamaan kärsivällisyyttä vältellessään Kempusta. Etukäteen olin ajatellut, että hampaiden lähtö vielä pahentaa puruintoa, mutta näyttää siltä, että pureminen on vähenemään päin (vihdoinkin) tai Kempuksen läsnäolo vie energiat. Kempuksen kurinpito on ihan tervetullutta Kikille, jolla on hyvin suuret luulot itsestään ja siitä, että saa tehdä mitä huvittaa.

Aamuisin Kiki on hieman unelias ja eteneminen on lähinnä laahautumista – varsinkin rappusissa. Hyvin on kuitenkin alkanut ottamaan kontaktia entisestään ja nykyään aika usein jo ovilla tarjoaa toivottua käyttäytymistä eli katsekontaktia ja luvan odottamista. Tässä asiassa on vielä opettamista, mutta hyvältä vaikuttaa tässä vaiheessa. Kyllä siitä ehkä sittenkin saadaan ihan tottelevainen koira 🙂 Itse olen opettanut koirat siihen, että lähtökohtaisesti käsky on voimassa niin kauan kunnes tulee toinen käsky tai vapautus. Ihan täydelliseen tarkkuuteen en ole vielä päässyt huolimattomuuttani, mutta yritystä on. Paikka-käskyn otan käyttöön, jos tulee tarve jossain vaiheessa vahvistaa paikallaoloa eli sitä liikettä joka on pyydetty. Toisaalta sehän kertoo aiempien käskyjen ehtottomuuden epäonnistumisesta, mutta voi tulla kuitenkin tarpeeseen.

Muuten elämään on kuulunut muita koiria, päällimmäisinä sisko Sera ja siskopuoli Miina 7 kk (sama isä). Mökillä on käyty, mikä on tarkoittanut myös matkustamista. Matkapahoinvointia on, mutta näyttäisi, että matkat menevät suhteellisen hyvin, mikäli ei ole mutkia ja monttuja eli pitkänmatkan ajossa ei ole nyt pahemmin oksennellut. Uusia käskyjä ei nyt olla otettu lisää eikä vähään aikaan ole tarkoituskaan. Seuraavana harjoittelun alle ehkä otetaan joko maahan-käsky tai sivulletulo. Eroahdistus on mennyttä elämää ja nykyään pärjää mainiosti asunnossa itsekseen. Vielä harjoiteltavaa olisi ulkona tilanteessa, jossa näkee meidät. Tällä viikolla annoin myös matokuurin ensi viikon rokotusta silmällä pitäen. Punkkien määrä on myös lisääntynyt, joten täytyy harkita laittaako kohta jo jotain ainetta koiraan. Uiminen sujuu hienosti. Muiden koirien kanssa ei välitä ollenkaan syvyydestä tai vauhdista, mutta itsekseen on varovaisempi. Ruokailun osalta on ollut vaihtelevaa, mutta pitkästä aikaa näyttäisi, että on edes vähän ylimääräistä nahkaa luiden päällä.

Mainokset

Silmätulehdus, ruokailua ja vähän muutakin

Päätin sitten lopulta käyttää Kikin eläinlääkärillä silmätulehduksen vuoksi, koska alkoi mennä huonompaan suuntaan keittosuolaliuoshuuhteluista huolimatta. Lääkkeet sai ja nyt silmä näyttää jo paljon paremmalta. Viikossa tuli siis tehtyä kaksi eläinlääkärikäyntiä. Saa nähdä onko tuosta vakuutuksesta hyötyä tässä tapauksessa.

Ruokailun osalta on tehty mielestäni aika radikaali muutos. Liotettujen napujen syönti oli välillä sen verran huonoa, että olemme nyt antaneet ruoan ilman liotusta kokeiluluontoisesti. Syö naput nimittäin ihan rauhassa pureskellen ja selkeästi juo vettä enemmän, joten en olisi huolissani tuosta. Joka tapauksessa nyt on alkanut ruoka kelpaamaan ihan eri tavalla ja syö koko kipollisen. Kokeiltiin kyllä sitäkin, että raksuihin olisi laittanut vettä ja samantein antanut ruoan, mutta ei suostunut noihin pahemmin koskemaan. Katsotaan jos näin saisi vähän tuota painoa nousemaan, niin ei olisi ihan niin luiseva.

Täytyy kyllä sanoa, että tytön nenä käy kyllä hyvin. Tänäänkin aamulenkillä otti heti ilmavainun toisesta koirasta, jota ei siis nähnyt koko lenkin aikana. Tosi tarkkaan kyllä haistoi mistä toinen oli mennyt ja hihnassaolosta ei tahtonut tulla mitään. Muutenkin lähistöltä on löytynyt yllättävän paljon lintujen raatoja. Liekkö sattumaa vai pikkuneitin seurasta johtuvaa… Joka tapauksessa neiti on ihan itse pitänyt huolen, että ”riistaa” tulee haisteltua säännöllisin väliajoin.

Vapaa-käskyn opettelua on nyt tehostettu ja treenattu muutenkin katsekontaktin ottamista. Selkeää parannusta on huomattavissa. Vähän olen alkanut kokeilla myös maahanmenoja ihan vain sen takia, että saa jotain pähkäiltävää.

Eroahdituksen voisi sanoa nyt olevan jo mennyttä. Jotenkin se sitten vain loppui, vaikka tuntui aika epätoivoiselta välillä. Eilen jäi ulos yksin, niin sitä naukui jonkin aikaa, mutta muuten on kyllä mennyt hienosti. Aiemminhan kaikenlainen ääntely oli tavallista, niin nyt on rajoittanut sen lähinnä silloin tällöin haukkukäskyttämiseen ja pissahätävinkumiseen.

Kiki pääsee nykyään hyppäämään sohvalle. Uskomattoman kevyesti se paikaltaan ponnistaa. Muutama ensimmäinen kerta meni niin, ettei se oikein itsekään sitä varmaan tajunnut päässeensä sinne. Nyt on huomattavissa, että tulevaisuudessa voi tulla tämän asian kanssa ongelmia, kun tavoitteena on edelleen saada Kiki pysymään poissa sohvilta.

Itsellä on vielä viikko töitä ja sitten alkaakin kesäloma 🙂

Mökkeilyä Juhannuksena

Juhannus sujui mökillä Itä-Suomessa. Matkustaminen tuotti edelleen ongelmia, vaikka oltiin pyritty huomioimaan vähemmällä syöttämisellä lähteminen. Mennessä oksensi kerran ja tullessa kolmesti. Kikin Juhannukseen kuului kokon katsomista, mikä vaihtui kyllä kanssaihmisten ihailuun Kikin suhteen. Leirintäalueen ihmisistä n. 80 % kävi moikkaamassa Kikiä, vaikka ihmiset eivät sieltä ketään tunteneetkaan. Kokon katsomisen jälkeen lähdettiin ajelemaan vielä Kolille katselemaan maisemia, jotka olivat aivan upeat – suoraan Tolkienin satumaasta. Kikille saatiin ensimmäinen hissikokemuskin aikaiseksi.

Kiki pysyi hienosti mökkialueella, eikä lähtenyt naapurien puolelle, vaikka sieltä ääniä kuuluikin. Kikin ensimmäiset kalasaaliit tuli myös pyydetyksi – tai no nappaili karkailevia kaloja 🙂 Vaihtelua kerrostaloelämään oli myös nuo helpot ulkoilutukset. Siisti koira mökilläkin oli, kun tarpeet piti tehdä metsän puolelle.  Kovin lähellä oli myös uiminen. Toisella kerralla pikatörmäys mättääseen heitti koiran jalkoja myöten veteen, josta lähdettiin ihan yhtä pikavauhdilla maille. Damilla houkuttelin myös pari onnistunutta vesinoutoa rannassa. Mökkiaika olikin noutamisen puolesta hyvää aikaa. Alkoi luottaa sen verran ihmisiin, että toi risuja ja muuta tavaraa luokse. Sama juttu, kun saadaan vielä damien puolelle, niin hyvä on.

Jonkun verran ollaan nyt käytetty  flexiä sen pituuden takia(, vaikka periaatteessa sitä vastaan olenkin). Kiki nimittäin leikkii sisälle lähtiessä mielellään karkailua – siis vähän matkan päähän, ottaa sen siis leikkinä, vaikka olemmekin pyrkineet, ettei koiraa otettaisi kiinni, vaan että koira seuraa ihmisiä. Toinen asia ovat olleet naapuruston lapsen, jotka saattavat huutaa tieltä Kikiä nimeltä, vaikka olenkin ripittänyt niitä siitä useampaan otteeseen. Kolmannekseen pyritään rauhoittamaan koira juuri noiden lasten kanssa, ettei niiden kutsut automaattisesti tarkoita, että sinne juostaan heti, vaan, että ennen rapsutuksia täytyy rauhoittua.  Noutajatalutinta ei kuitenkaan ole unohdettu ja edelleen pyrkimys on siihen, että koira voi olla irti mahdollisimman paljon.

Välillä iltaisin Kikin valtaa sohvaavastenpoppukohtaus ja tietysti purukalusto edellä. Samoin on keksinyt pureskella jalkoja kävellessä. Kikin sinnikkyys on hieman koetellut omistajan kärsivällisyyshermoja. Nyt joka tapauksessa lähtökohta on, että liike loppuu, jos hampaat uppoavat ihoon liikkeessä. Sohvahyppelyssä puolestaan olen alkanut ainoastaan nousemaan ylös ja odotan, että jalat menevät maahan. Kiki nimittäin tuppaa vain innostumaan siirtelyistä (käsiin on sitä helpompi hyökkiä).

Kiki on nyt sitten ilmoitettu noutajakoirayhdistyksen peruskoulutukseen ja myös alustavasti Kookoo99-pentukoulutukseen.

Kolmas viikko pahoinvointeineen

Aloitetaan ruokailusta. Kikin ruokahalut paranivat huomattavasti, kun yökyläili naapurissa. Nähtävästi englanninspringerspanieli väsytti sen verran, että ruokakin alkoi maittamaan. Toisaalta onhan koirakin kyllä kasvanut, joten varmaan siinäkin mielessä kulutus on suurempi ja ruokahalu parempi. Harvemmin enää siis jättää suuria määriä ruokaa kuppiin. Toisaalta olen itsekin lopettanut syöminen auttamisen, vaan syö minkä syö. Ruoan sisällä pysyminen onkin sitten oma lukunsa. Autoilu on nimittäin aiheuttanut viime matkoilla sen, että on oksentanut ruoat. Joko johtuu vain siitä, että on lähdetty liikenteeseen liian nopeasti ruokailun jälkeen tai sitten kokee oikeasti (aina) matkapahoinvointia. Tällä viikolla madotin myös Kikin.

Eroahdistuksen osalta pientä kehitystä on huomattavissa, tosin olen ollut kotona enemmän. Vinkumisen laantuminen on kuitenkin selkeää.

Hihnassa meno sujuu edelleen loistavasti, vaikka tilanteiden lisääntyessä välillä olisikin mielenkiintoa muita kulkijoita kohtaan enemmän kuin on tarpeen. Suhteellisen vähän kuitenkin reagoi muihin. Vierellä kulkee enenevissä määrin, vaikken siltä sitä vaadikaan. Tässä vaiheessa tavoitteena on vain, että ei vedä hihnassa ja pyrkisi kulkemaan vasemmalla puolella. Luoksetuloon on otettu nyt pilli mukaan. Luoksetulot ovatkin iloisia ja vauhdikkaita. Edetä tässä asiassa ei voi kuitenkaan pitkään aikaan, olettaisin. Sen verran itsenäinen viipottaja on, että sen saaminen keskeyttämään omat puuhansa on varmasti vaikeaa eli kutsu täytyy hioa aika hyvin ennen kuin nostetaan vaikeusastetta.

On alkanut ymmärtämään, että kaikkea ei saa purra ja toisaalta malttaa olla purematta kaiken aikaa. Kokonaanhan pureminen ei ole loppunut, mutta vähentynyt ja muuttunut kontrolloitavammaksi. Käsittely on siis helpottunut. Harjaukset ja kynsienleikkuu ovat nyt joka viikkoista rutiinia.

Kaiken kaikkiaan elo on muuttunut hieman helpommaksi Kikin kanssa, vaikka paljon harjoiteltavaa on edessä. Noutamisen osalta harjoittelu on ollut aika minimaalista. Lähinnä pitäisi keksiä miten koiran saisi kiinnostumaan itsestä tarpeeksi, kun tahtoo omia kaikki mahdolliset aarteet itselleen. Joitain hyviä kantoja olen saanut kehuttua, mutta aika vähäisiksi on jäänyt. Lelujen osalta olen pyrkinyt siedättämään läsnäoloon. Pitänee kokeilla hihnassa kuljettamista, kun näyttää mielellään kantelevan esineitä. Ei siis varsinaisesti yritä enemmälti luoksetuloja damien kanssa.

Tänään Kiki jouduttiin pesemään pesuaineiden kera, kun Kiki kävi korjaamassa autoa eli öljyä ja vaseliinia turkista pyrittiin irrottamaan.

Toinen viikko ja eroahdistus

Viikon aikana on tapahtunut sekä edistystä että takapakkia. Kiki on kärsinyt eroahdistuksesta työssäoloaikanani. Ei ole ainakaan ainoastaan turhautumista, koska tekemistä autauksessa on ollut. Hieman on ulinat vähentyneet viikon kuluessa, mutta niitä riittää vieläkin koko päiväksi. Aitauksesta on päässyt tulemaan nyt kahdesti – viimeksi tänään. Kiki kiipeää aidan yli, joten taitaa olla niin, että aitaus on käynyt turhaksi tai ainakin vaaralliseksi, joten sitä taidetaan enää käyttää suojaamaan kalusteita olohuoneessa. Eroahdistuksen takia olemme ottaneet taaksepäin myös nukkumisen suhteen ja nukkuneet olohuoneessa, ettei stressaavia tilanteita tule yötä päivää. Ongelmalliseksi tuon ahdistuksesta vieroittamisen tekee työssä käynti. Aina ei ole mahdollista aamuisin odottaa, että Kiki rauhoittuu ja mahdollisesti nukahtaa. Tarkoitus olisi nyt treenata lähtötoimenpiteitä ilman varsinaista lähtemistä, olla huomioimatta koiraa kotiin tultaessa ja harjoitella yksinoloa (kaukana oloa) hihnassa myös ulkona. Ulkonahan Kikillä ei ole mitään ongelmia olla. Saattaa jäädä pitkäänkin matkaan itsekseen puuhastelemaan. Osittain näitä harjoituksia on tehty aiemminin, mutta nyt täytyy suhtautua niihin vakavammin. Kiki sietää myös paremmin nykyään sitä, ettei olla samoissa huoneissa. Tätä tullaan treenaamaan huomattavasti lisää. Toisaalta on kasvattanut itseluottamusta ja uskaltaa liikkua paremmin huoneista toisiin. On alkanut myös ymmärtää hieman, ettei makuuhuoneeseen saa tulla ja menee tekemään omiaan.

Jonkin verran on nyt liikuttu uusissa maastoissa, joten Kiki seuraa paremmin omistajiaan. Kontakti on tätä myöten lisääntynyt myös pihassa. Mielestäni tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä eroahdistuksen kanssa. Hihnassa kävelyä on tullut myös entistä enemmän. Kiki on hakeutunut vierelle katsekontaktiin hihnassa omatoimisesti ja minähän olen sitä nameilla tästä palkannut. Jonkin verran tekee kontaktihakuisuutta myös ilman hihnaa. Ylipäätään Kikin kanssa on suhteellisen helppo kulkea hihnassa. Aika harvoin yrittää vetää tai jos jumittaa, niin lähtee kyllä nopeasti kävelemään mukaan. Jonkin verran tosin tulee jalkoihin pyörimään, mutta ei lähde hyökkimään ihmisten eikä pyöräilijöiden päälle. Onneksi on ollut mahdollista tehdä hihnaharjoituksia pienissä erissä, niin toiveita olisi, että tämä lähtee sujumaan paremmin kuin Kempuksella aikanaan.

Tällä viikolla leikkasin kynnet ensimmäistä kertaa. Alunperin olin ajatellut tehdä toimenpiteen kahden ihmisen voimin, mutta lopulta leikkasin ne itse. Ensin yritin, jos olisi onnistunut koira maassa jalkojen välissä, mutta päädyin ottamaan syliin istuvaan asentoon. Pientä pyristelyä oli, mutta ymmärsi hyvin nopeasti, että nameja tulee, jos vain hetken malttaa olla paikallaan. Harjasin myös kertaalleen makupalojen kera, tuskin huomasi koko toimenpidettä.

Harjoittelun alla ovat olleet myös istuminen, vapaa-käsky ja luoksetulo käskyn kanssa. Istuminen onnistuu käskystä, jos on vieressä. En oikein usko, että on vielä ymmärtänyt vapaa-käskyä. Olen päättänyt olla opettamatta sitä ruokakupilla, koska ruoka ei maistu edelleenkään loistavasti. Syö kyllä sen pari desiä päivään, mutta voisi enemmänkin syödä. Ylimääräisiä kiloja/grammoja ei Kikillä ainakaan ole, vaikka ne olisivat nyt kyllä ihan toivottavia. En kuitenkaan ole suuremmin ollut huolissani, koska koirassa ei muuten näy mitään kipeyden tms. merkkejä ja leikkii ihan mielellään. Luoksetulon osalta olen alkanut käyttämään tänne-käskyä. Pyrin pitämään namit aina mukana, niin olen nyt sitten ulkonakin palkannut, kun olen ollut satavarma, että tulee luokse. Tähän mennessä on ollut tosi hyviä ja vauhdikkaita luoksetuloja. Kunhan vielä yhdistäisi tuohon käskysanaan jossain vaiheessa, vielä ei ole mikään kiire.

Tänään kävin Seran omistajan kanssa katsomassa taipumuskokeitten vesityöskentely- ja hakuruutuosuudet Anttolassa. Vesityöskentelyssä ei ollut näkemieni osalta mitään ongelmia, mutta vaikeahko hakuruutu tuotti sitäkin enemmän ongelmia. Hakuinnon puutteeseen loppui useamman päivä.

Kiki ja Sera saivat myös tänään seuraa toisistaan ja kyllähän sitä murinaa ja mukilointia riitti.

Ensimmäinen viikko takana

Yhteiseloa Kikin kanssa on nyt takana viikon verran. Ehdottomasti on kyseessä suloinen neiti, joskin myös aika ärhäkkä luonne löytyy. Kovin helpolla ei anna periksi, mutta rauhoittumisharjoitukset ovat tuottaneet tulosta ja nykyään muutama maharapsutus saa koiran nukahtamaan kotosalla. Yksi huonompi yö on mahtunut mukaan nukkumisten suhteen, mutta eilen jo nukuttiin makuuhuoneessa lähes koko yö ilman suurempia ulinoita olohuoneen puolelta. Kikille on siis ollut jonkin verran vaikeaa sopeutua yksinoloon ja aitaukseen. Nyt näyttäisi, että tässäkin asiassa alkaa alun suurimmat ongelmat olla takana päin. Purukalusto on edelleen kovassa käytössä, mutta on huomattavissa, että alkaa jo ymmärtää osittain, mikä on luvallista ja mikä ei. Autossa oloa on hieman kritisoinut, mutta koko ajan pienemmällä korjauksella rauhoittuu makuulle. Ruokailu on ihan hieman parantunut jugurtin myötä, mutta ei voi sanoa, että edelleenkään erityisemmin hyvin söisi.

Alun perin oli tarkoitus rauhoittaa viikkoa suhteellisin hyvin ulkopuolisten asioiden suhteen, mutta niinhän tässä on käynyt, että vierailuja puolin ja toisin on ollut, mikä on tarkoittanut myös useampia koirakontakteja. Kivointa oli tavata Sera (Kikin sisko) omistajineen. Kovin on tytöt erinäköisiä, mutta hyvin tasaväkisiä leikeissään. Kikin ärhäkkyys puolestaan näkyi eniten 8 kk vanhan mopsin kanssa, jonka alisti murinoitten kera, vaikka toisella oli massaa vähintään puolet enemmän.

Tänään näytin Kikille ensimmäisen kerran sorsan siipeä ja intoa riitti niin paljon, että saa nähdä miten koiran saa luovuttamaan tulevaisuudessa riistat itselle. Huolestunein olen ollut Kikin itsenäisyydestä. Koira ei nyt jo tutuissa ympäristöissä tahdo oikein seurata omistajiaan kunnolla. Välillä kyllä kulkee perässä, mutta saattaa hyvinkin jäädä itsekseen puuhastelemaan pitkäänkin matkaan ilman, että kaipaa luokse. Ratkaisuna olen ajatellut, että täytyy tehdä ulkoilutuslenkkejä vieraissa metsissä, jossa ei ole tuttua ympäristöä, johon tukeutua. Toisekseen luoksetuloa täytyy sisällä hioa kyllä todella hyvin kuntoon ennen sen käyttöä ulkona. Ulkona olen tähän mennessä vahvistanut luoksetuloa äänellä, että tykkäisi tulla luo.

Ensi viikko alkaa itselläni töihin menolla, joten Kikille on luvassa yksinoloa tavallista enemmän. Katsotaan miten paljon naapurit saavat kärsiä Kikin ulinoista…

Ruokailuongelmia

Pikkuisen olen huolissani Kikin syömisestä. Ei tahdo kippo tyhjetä kovin hyvin. Olenkin jonkin verran syöttänyt ruokaa kädestä / Kongista / tiputtanut lattialle sen jälkeen, jos ei ole syönyt kovin paljoa. Tällä tavalla kiposta on tyhjentynyt noin kaksi kolmannesta. Alkaisi olla aika ruoan jo maistua. Tänään annoin päivällä valita itse miten paljon syö ja siitä huolimatta iltaruoka ei maita kunnolla. Kempuksenkin kanssa oli kyllä alkuun ongelmia syömisen kanssa, mutta mielestäni ne korjaantuivat parissa päivässä. Tosin tämän päivän osalta ymmärrän kyllä, jos kuumuus on jonkin verran vienyt ruokahalua. Ehkä odottelen vielä pari päivää pitää sitten katsoa, mitä tekee. Jos muistaisi kaupasta ostaa piimää, niin sillä voisi yrittää ainakin kokeilla.

Rauhoittumisessa on tapahtunut pientä edistystä. Tosin yöllä äänteli hieman – ei kuitenkaan merkittävästi. Nukkumisen osalta annoin ensimmäisen yön nukkua vieressä – ei kuitenkaan patjalla. Seuraavaksi yöksi laitoin aitauksen väliin ja viime yönä menin sohvalle nukkumaan. Ääntely todennäköisesti johtuikin välimatkan kasvamisesta.

Kiki kulkee nykyään myös nimellä jyrsin.

%d bloggers like this: