Suklaata, suklaata

Juhannus on takana ja monta tapahtumaa.

Emma (Hulivilin Take Steps) tavattiin viikko sitten. Emma oli pienempi ja tummempi kuin Kempus. Kerrankin Kempus sai vastustajan itselleen, Emma pisti veljensä ruotuun. Alkuun hakivat hieman asetelmia, mutta loppuajasta leikkivät jo ihan ilman rähinöitä. Käytiin metsässä kävelemässä ja vaihdettiin kuulumisia. Molemmilla taipparien läpäisy tavoitteena, joten vinkkejä tullee vaihdettua enemmänkin.

Kempushan on tarkoitettu metsästyskoiraksi, joten myös metsälenkeillä olemme pyrkineet käymään. Viimeksi eilen vesisateessa. Juhannuksena Pyhäjärvellä Kempus kadotti meidät metsässä ja ulinan kanssa etsi ja lopulta myös löysi. Eilen pitikin paljon paremmin huolen, että ihmiset eivät ehdi katoamaan.

Juhannuksen vietto aloitettiin torstaiaamuna kaupoissa käynnillä ja kuinka ollakkaan matkaevääksi ostettiin suklaata. Jätetiin Kempus autoon ja käytiin itse syömässä ja tullessa suklaalevy oli kadonnut. Eikun eläinlääkärille soittamaan miten toimia. Kempukselle syötettiin vesisuolapallo oksetustarkoituksessa ja kyllähän sitä oksennusta puolen tunnin sisään tuli, kuten eläinlääkäri oli luvannut. Lähtö myöhästyi siis jo heti alkuun, mutta matkaan päästiin kuitenkin. Tänä viikonloppuna Kempus ei uinut, mutta edellisenä tippui kolmesti, kun pesin laituria harjan kanssa. Keskittyi harjaan, joten peruutti järveen. Viimeisellä kerralla ui rannalle asti, kun en nostanut laiturille.

%d bloggers like this: