Aikuistumista

Viime viikkojen elämään Kikin kanssa on kuulunut kaikenlaista. Päällimmäisenä mielessä on aikuistumisen merkit – tai no ainakin pentuvaiheesta toiseen siirtymiset. Pentuturkki on alkanut karisemaan ja jäsenet venymään. Pentumaisuus on siis huvennut jo melkoisesti ja alkaa näyttää oikealta koiralta. Tällä viikolla ovat lähteneet myös ensimmäiset hampaat, kaksi alaetuhammasta ja ylhäältä yksi etuhammas – neljäs ylhäällä heiluu myös kovaa vauhtia. Kempus on ollut viime päivät ja Kiki onkin joutunut harjoittamaan kärsivällisyyttä vältellessään Kempusta. Etukäteen olin ajatellut, että hampaiden lähtö vielä pahentaa puruintoa, mutta näyttää siltä, että pureminen on vähenemään päin (vihdoinkin) tai Kempuksen läsnäolo vie energiat. Kempuksen kurinpito on ihan tervetullutta Kikille, jolla on hyvin suuret luulot itsestään ja siitä, että saa tehdä mitä huvittaa.

Aamuisin Kiki on hieman unelias ja eteneminen on lähinnä laahautumista – varsinkin rappusissa. Hyvin on kuitenkin alkanut ottamaan kontaktia entisestään ja nykyään aika usein jo ovilla tarjoaa toivottua käyttäytymistä eli katsekontaktia ja luvan odottamista. Tässä asiassa on vielä opettamista, mutta hyvältä vaikuttaa tässä vaiheessa. Kyllä siitä ehkä sittenkin saadaan ihan tottelevainen koira 🙂 Itse olen opettanut koirat siihen, että lähtökohtaisesti käsky on voimassa niin kauan kunnes tulee toinen käsky tai vapautus. Ihan täydelliseen tarkkuuteen en ole vielä päässyt huolimattomuuttani, mutta yritystä on. Paikka-käskyn otan käyttöön, jos tulee tarve jossain vaiheessa vahvistaa paikallaoloa eli sitä liikettä joka on pyydetty. Toisaalta sehän kertoo aiempien käskyjen ehtottomuuden epäonnistumisesta, mutta voi tulla kuitenkin tarpeeseen.

Muuten elämään on kuulunut muita koiria, päällimmäisinä sisko Sera ja siskopuoli Miina 7 kk (sama isä). Mökillä on käyty, mikä on tarkoittanut myös matkustamista. Matkapahoinvointia on, mutta näyttäisi, että matkat menevät suhteellisen hyvin, mikäli ei ole mutkia ja monttuja eli pitkänmatkan ajossa ei ole nyt pahemmin oksennellut. Uusia käskyjä ei nyt olla otettu lisää eikä vähään aikaan ole tarkoituskaan. Seuraavana harjoittelun alle ehkä otetaan joko maahan-käsky tai sivulletulo. Eroahdistus on mennyttä elämää ja nykyään pärjää mainiosti asunnossa itsekseen. Vielä harjoiteltavaa olisi ulkona tilanteessa, jossa näkee meidät. Tällä viikolla annoin myös matokuurin ensi viikon rokotusta silmällä pitäen. Punkkien määrä on myös lisääntynyt, joten täytyy harkita laittaako kohta jo jotain ainetta koiraan. Uiminen sujuu hienosti. Muiden koirien kanssa ei välitä ollenkaan syvyydestä tai vauhdista, mutta itsekseen on varovaisempi. Ruokailun osalta on ollut vaihtelevaa, mutta pitkästä aikaa näyttäisi, että on edes vähän ylimääräistä nahkaa luiden päällä.

Asunnostani löytyi tuholainen!

Kiki on tällä viikolla kunnostautunut tuhotöissä. Sohvapöydän pari kulmaa ovat saaneet kyytiä ja tapettikin on kummasti alkanut irtoamaan seinästä (mistä omistaja ei tosin ole kyllä kovin pahoillaan, rumahan se tapetti on, joutaa vaihtoon). Ei pitäisi olla kyse siitä, etteikö olisi luvallista nakerreltavaa – possunkorvat ja luut pitävät kyllä seuraa hetken aikaa. Virtaa tuntuu vain riittävän muille jakaa. Iltaisin tuppaa olemaan villityskohtauksia, mikäli kunnon tekemistä ei ole tarpeeksi tarjolla. Tähän mennessä ei olla käyty kovin pitkillä kävelyillä, mutta nyt olen ajatellut, että täytyy tehdä metsälenkkejä kerran pari viikkoon. Pääasiassa ulkoilutus on hoidettu muiden koirien avulla, mikä onkin helppoa, kun naapurustossa on tarpeeksi koiria leikittämään, eikä tarvitse mennä koirapuistoon asti, kun omassa pihassa on oma koirapuistonsa.Virtapiikkejä on katkaistu jonkin verran myös rauhoittumisharjoituksilla, mitkä välillä toimivat ja välillä eivät.

Parin viime viikon aikana Kiki on kunnostautunut uinninopettelun saralla. Ensimmäinen oikea uintikerta oli veneestä käsin, kun halusi välttämättä sieltä hypätä. Sera kävi myös moikkaamassa viime viikolla ja siskokset ravasivat matalassa vedessä ihan innoissaan. Nyt menee veteen jo ihan itsenäisesti ja pari oikeaa uintikertaakin on takana, vaikka äkkiä sieltä maalle pyrähtääkin. Pari kertaa olen tehnyt vesinoutoja ja tuntuvat toimivan hyvin. Joessa vesi virtaa ja vie damia sen verran, että on varmasti mielenkiintoinen. Valitettavasti itikat ovat valinneet saman paikan, joten pitkään ei viihdytä rannalla.

Kempus oli viikonloppuvieraana ja eihän niillä natsannut. Kempus ei erityisemmin välitä naperoista eli valtakunnassa kaikki hyvin, jos toinen vain malttaa pysyä sopivan matkan päässä. Toisaalta Kikille tekee hyvää, kun joku pitää kuria. Kempus onkin huomattavasti selkeämpi johtaja kuin itse omistajat. Kikikin mielestäni hyvin kunnioitti Kempusta, vaikka välillä pitikin vähän lähestyä. Hihnalenkeillä puolestaan ei ollut mitään ongelmia olla vierekkäin, kunhan korvat jätettiin rauhaan.

Luoksetuloja ollaan aika hyvin saatu vahvistettua. Flexin avulla ovat jääneet pois enimmät tulemattomuudet, joten kokee luoksetulon positiivisena ja toisaalta sellaisena, mikä kannattaa tehdä. Hihnassa kävelyn kannalta flexihän on huono, mutta noutajatalutinta pidän joka päivä käytössä ja siinä kulkeekin aika mallikkaasti noin pieneksi koiraksi.

Ensimmäinen rokotuskertakin on nyt pois alta. Mallikkaasti käyttäytyi eläinlääkärissä eikä edes huomannut koko pistosta. Todettiin terveeksi ja reippaaksi koiraksi. Kiki painoi 6,3 kg.

Mökkeilyä Juhannuksena

Juhannus sujui mökillä Itä-Suomessa. Matkustaminen tuotti edelleen ongelmia, vaikka oltiin pyritty huomioimaan vähemmällä syöttämisellä lähteminen. Mennessä oksensi kerran ja tullessa kolmesti. Kikin Juhannukseen kuului kokon katsomista, mikä vaihtui kyllä kanssaihmisten ihailuun Kikin suhteen. Leirintäalueen ihmisistä n. 80 % kävi moikkaamassa Kikiä, vaikka ihmiset eivät sieltä ketään tunteneetkaan. Kokon katsomisen jälkeen lähdettiin ajelemaan vielä Kolille katselemaan maisemia, jotka olivat aivan upeat – suoraan Tolkienin satumaasta. Kikille saatiin ensimmäinen hissikokemuskin aikaiseksi.

Kiki pysyi hienosti mökkialueella, eikä lähtenyt naapurien puolelle, vaikka sieltä ääniä kuuluikin. Kikin ensimmäiset kalasaaliit tuli myös pyydetyksi – tai no nappaili karkailevia kaloja 🙂 Vaihtelua kerrostaloelämään oli myös nuo helpot ulkoilutukset. Siisti koira mökilläkin oli, kun tarpeet piti tehdä metsän puolelle.  Kovin lähellä oli myös uiminen. Toisella kerralla pikatörmäys mättääseen heitti koiran jalkoja myöten veteen, josta lähdettiin ihan yhtä pikavauhdilla maille. Damilla houkuttelin myös pari onnistunutta vesinoutoa rannassa. Mökkiaika olikin noutamisen puolesta hyvää aikaa. Alkoi luottaa sen verran ihmisiin, että toi risuja ja muuta tavaraa luokse. Sama juttu, kun saadaan vielä damien puolelle, niin hyvä on.

Jonkun verran ollaan nyt käytetty  flexiä sen pituuden takia(, vaikka periaatteessa sitä vastaan olenkin). Kiki nimittäin leikkii sisälle lähtiessä mielellään karkailua – siis vähän matkan päähän, ottaa sen siis leikkinä, vaikka olemmekin pyrkineet, ettei koiraa otettaisi kiinni, vaan että koira seuraa ihmisiä. Toinen asia ovat olleet naapuruston lapsen, jotka saattavat huutaa tieltä Kikiä nimeltä, vaikka olenkin ripittänyt niitä siitä useampaan otteeseen. Kolmannekseen pyritään rauhoittamaan koira juuri noiden lasten kanssa, ettei niiden kutsut automaattisesti tarkoita, että sinne juostaan heti, vaan, että ennen rapsutuksia täytyy rauhoittua.  Noutajatalutinta ei kuitenkaan ole unohdettu ja edelleen pyrkimys on siihen, että koira voi olla irti mahdollisimman paljon.

Välillä iltaisin Kikin valtaa sohvaavastenpoppukohtaus ja tietysti purukalusto edellä. Samoin on keksinyt pureskella jalkoja kävellessä. Kikin sinnikkyys on hieman koetellut omistajan kärsivällisyyshermoja. Nyt joka tapauksessa lähtökohta on, että liike loppuu, jos hampaat uppoavat ihoon liikkeessä. Sohvahyppelyssä puolestaan olen alkanut ainoastaan nousemaan ylös ja odotan, että jalat menevät maahan. Kiki nimittäin tuppaa vain innostumaan siirtelyistä (käsiin on sitä helpompi hyökkiä).

Kiki on nyt sitten ilmoitettu noutajakoirayhdistyksen peruskoulutukseen ja myös alustavasti Kookoo99-pentukoulutukseen.

Päivät 2 ja 3

Viimeiset kaksi päivää ovat Kikillä menneet purukaluston ja äänialan esittelyyn. Kiki kohtaa maailman hampaat edellä. Jonkun verran nähtävästi kaipailee äiskää ja sisaruksia ulinoista päätellen. Juteltavaa riittää siis pitkin päivää. Jonkin verran on harjoiteltu rauhoittumista ja yksinoloa. Ei näyttäisi ainakaan kerrasta menevän perille hiljaisuuden ja rauhoittumisen tarkoitus. Sydäntäraastavaahan se on kuunnella toisen ulinoita. Toivottavasti kuitenkin ajan kanssa tässäkin asiassa edistytään. Onhan nyt vasta ensimmäiset kerrat menossa.

Positiivisiakin asioita päiviin mahtuu 🙂 Toisen päivän aamuna aamupissityksellä otti kepin ja toi sen suoraan käteen kolmen metrin päästä. Vähänkö olin ylpeä noutajanalun omistaja! Vaikuttaa myös melko siistiltä pennulta. Yhden kerran on tähän mennessä tehnyt kakat sisälle, eikä pissejäkään kovin monesti. Tosin ulkona on kyllä ravattu aika tiheään. Yllättynein olen ollut siitä miten hyvin yöt ovat menneet. Molempina öinä on ollut ihan rauhassa, eikä ole inissyt ollenkaan. Mielestäni ei ole myöskään öisin pissinyt sisälle, vaan aamupissityksellä on sitten tehnyt tarpeensa.

Pikkuhiljaa näyttäisi tottuvan kotona oloon. Uskaltaa jo vähän reippaammin kulkea huoneesta toiseen. Keittiössä ei ole kovin paljon viihtynyt jostain syystä,  vaan vonkuu olohuoneessa kun ”joutuu” olemaan yksin. Ulkona myös löytyy vauhtia. Yllättävän paljon ottaa etäisyyttä noinkin pieneksi pennuksi. Toisaalta tulee kyllä luokse supervauhtia loikkien. Loikkimista tapahtuu myös kävelyn lomassa ja housunlahkeet meinaavat saada kyytiä. Oksat jos jonkinmoiset saavat oman osansa purukalustosta. Samoin on yrittänyt pihalla nakertaa kiviä, mikä tarkoittaa, että saa aika tarkkaan vahtia, ettei niitä syö. Pari kertaa olen käyttänyt ulkona hihnaa ja ei tässä vaiheessa ole suurempia ongelmia. Muutaman kerran on yrittänyt ottaa hihnan suuhun, muttei ole jäänyt pidemmäksi aikaa kiinnostamaan, kun on poistanut suusta.

Kauniin päivän kunniaksi teimme muutaman sadan metrin reissun lammen rantaan. Kahlailtiin matalassa vedessä auringon paistaessa. Rokotusajatkin sain valmiiksi varauttua.

Tolleritreffit 9. – 10.8.

Ensimmäiset tolleritreffit on nyt takana. Uusia juttuja sekä emännelle että koiralle tuli eli mukavan yhdessäolon lisäksi tuli myös opittua jotain.

Lauantai aloitettiin perustottelevaisuudella. Pujottelua, kohtaamista, maahanmenoa, sivulletuloa ja luoksetuloa. Kontaktin saaminen etusijalla. Kempuksen kanssa ei ole ennen harjoiteltu noista kuin maahanmeno ja luoksetulo. Sivulletulo onkin seuraavana tehtävälistalla. Tarkoitus olisi myös viikon päästä mennä Mikkelin seudun nuuskujen perustottelevaisuuskurssille.

Seuraavaksi siirryttiin rantaan ja damin ja lokin noutoon vedestä. Kempus nouti damin ja lokin onnistuneesti. Yllättävää kyllä Kempus ei epäröinyt uimista kuin viimeisellä hakukerralla. Tässä täytyy petrata tuota luoksetuloa. Damin Kempus kyllä tuo luokse, mutta lokin tahtoi omia ja muut ympärillä olevat kiinnostivat enemmän, joten nopeutta vaaditaan, että riistan saa pois heti, kun tulee vedestä.

Metsässä oli kaksi rastia. Kanin kanssa Kempus epäröi hieman, mutta kuljetti sitä kuitenkin. Tehtävä tehtiin siten, että koiran kanssa käytiin viemässä kani ja heitettiin vähän matkan päähän, jonka jälkeen tultiin takaisin ja päästettiin koira irti ilman käskysanaa. Variksen ja damin kanssa puolestaan ei ollut mitään ongelmia. Kempus toi hienosti käteen saakka. Tähän on kyllä panostettukin eniten. Susanna kehoitti jatkossa tekemään harjoituksista vaikeampia eli käydään koiran kanssa viemässä esim. 3 damia hakuruutuun, joista vain 1 tai maksimissaan 2 noudetaan. Käskysanoihin on kiinnitettävä huomiota. On tullut kirjoista kerrattua asiaa ja yksi muistiharjoitus voisi olla sellainen, että koira kulkee hihnassa ja dami heitetään, mutta koiran kanssa jatketaan vielä matkaa ja päästetään vasta jonkin matkan päästä noutamaan.

Uutta oli itselle koiran trimmaaminen. Tämä olikin hyvä tietää, koska Kempuksella on jo tahtonut olla takkuja korvan takana, nyt tietää miten tulee toimia. Korvasta ja korvan takaa poistetaan krepittynyt ja ylimääräinen karva ohennussaksilla, korvan päältä voi nyppiä sormin ylimääräiset haituvat. Tassuista leikataan saksilla ylimääräinen karva ja kynnet leikataan. Muuten oikeastaan ei tarvitsekaan tehdä muuta kuin harjata koira. Erityisen pitkiä ja erottuvia karvoja voi leikata esim. hännästä, mutta se ei ole välttämätöntä. Trimmaus tulisi tehdä ainakin n. pari viikkoa ennen näyttelyä, että mahdolliset saksenjäljet ehtivät häipymään turkista.

Suunnitteilla onkin viikonlopulle Rantakylässä Match Show eli leikkimielinen koiranäyttely. Totutetaan Kempusta tilanteeseen. Ainakin Emma ja Eros ovat tulossa näyttelyyn.

Treffeillä Take-pennuista olivat Kempuksen lisäksi Emma (tuttu räyhähenki), Vili, Bono ja Ronja. Emma onnistui mukiloimaan Kempusta niin, että siltä vuoti nenän haavasta verta… Vilin ja Mimmin kanssa Kempus leikki nätistä. Emman kanssa ottavat välillä matsia. Yllätys oli, että Kempus oli mustis. Ei tykännyt ollenkaan, jos rapsuttelin Bonoa. Yleensä Kempus ei itse tee aloitteita räyhäämällä, mutta Bono oli jostain syystä sille liikaa. Kempus ja Vili ovat ehkä eniten toistensa näköiset, mutta Emma ja Bono ovat taas hieman erityyppisiä. Kaikilla turkin vaihtuminen oli hieman eri vaiheessa.

Etukäteen olin hieman huolissani, kuinka Kempus malttaa nukkua häkissä, mutta päivän aherruksen jälkeen väsymys oli sen verran suuri, että ihan rauhassa nukkui.

Kaiken kaikkiaan mukava reissu.

Loma ohi

Kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle loman aikana. Paluu arkeen on kuitenkin jo tapahtunut, joten tässä viimeisimmät päivitykset.

Kempuksen elämään on kuulunut jonkin verran reissaamista. Turussa käytiin sisustamassa pikkuveljen uutta ja ensimmäistä kämppää ja sen jälkeen siirryttiinkin jo mökille rauhallisempaan Kolin ympäristöön. Toisellakin mökillä käytiin kunhan ensin oltiin piipahdettu hetken aikaa kotona. Metsälenkkejä ollaan jonkun verran tehty, vähintään nyt kerran viikkoon.

Noutoharjoittelua on lähes joka päivä damilla. Pari kertaa on riistaa näytetty. Ei ole epäilystäkään etteikö koiralla olisi riistaviettiä – alkuun omi riistan, mutta nakit ovat olleet kova sana ja silloin vaakutkin ovat tulleet perille saakka. Edistystä noudossa on tapahtunut, antaa damit nykyään käteen, eikä enää tiputtele niitä jalkoihin – mitä nyt joskus. Pari jälkeä on myös tehty ja löysi etsittävän. Lisäksi on sitten satunnaiset siilin ja fasaanin jäljet, jotka onnistuneesti paikansi. Fasaanitapaus olikin ihan huvittava. Koira ei heti nähnyt lintua, mutta otti jäljen siitä ja sitä lähti seuraamaan. Yllätys olikin suuri kun parin metrin päästä kuuluu rääkäisy ja fasaani varoitti itsestään. Kempus hölmistyneenä siinä sitten hetken katsoo faraania ja välillä meitä ja päättää, että tää olikin pelottava tapaus eli lopulta sekä lintu että koira lähtevät samaan aikaan juoksemaan – tosin eri suuntiin. Kempus haki meistä turvaa. Käskettiin sitä kuitenkin etsimään lintu ja niinhän se otti jäljen uudelleen ja karkotti linnun vähän matkan päästä eli toimi niin kuin karkoittavan koiran kuuluukin. Alkujärkytys vain taisi olla pienoinen.

Ampumiseen on Kempusta totutettu. Tänään olisi tarkoitus ottaa se mukaan haulikkoampumaradalle. Ajateltiin jäädä kauemmas ja lähestyä pikkuhiljaa paikkaa. Saas nähdä kuinka käy.

Edistystä on tapahtumut peruskoulutuksessakin. Kempus osaa mennä maahan käskystä, enää ei tarvitse sormella näyttää minne pitäisi mennä. Seuraavaksi varmaan harjoitellaan sivulletuloa ja hihnassa kävelyä. Lisäksi pitäisi enemmän kiinnittää huomiota miten käyttäydytään, kun vieraita ihmisiä tulee paikalle.

Toinen rokotuskertakin meni hyvin. Madotus on myös hoidettu, kuten myös uusi punkkikarkoite laitettu.

Uiminen on ihmisiltä jäänyt vähiin tänä kesänä, mutta Kempus suhtautuu jo hieman rohkeammin veteen. Uimaan on vain kerran mennyt omasta tahdostaan, mutta kahlailee kyllä ihan mielellään ja näyttää ne kuplat siellä kyllä kiinnostavan. Rantavedestä noutaa jos jonkinlaista keppiä ja kasvustoa. Noutoharjoittelua on tehty myös vedessä ja niin kauan kuin Kempuksen ei tarvitse uida, niin noutaa vedestä hyvin.

Tällä viikolla onkin tiedossa tollerien pentutreffit, joita odotellaan mielenkiinnolla.

Uimassa

Eilen käytiin taas moikkaamassa Taavia. Lämpötila varmaan rauhoitti koiria viime kerrasta. Leikin päätteeksi päätimme vielä käydä kahlailemassa rannassa ja ensimmäistä kertaa Kempus ui omasta halustaan. Hieman houkuteltiin ja kutsuttiin luokse, mutta ui kuitenkin hienosti.

%d bloggers like this: