Kiki on ihana

Kiki on ihana. Piste. Ripuloi. Piste. Ripulia tapeteilla. Piste. Tapetit vaihtoon. Piste. Manataan ihmiset, jotka heittävät metsään kalannahkaa, ja jotka kakkaavat metsään ja kaikki pieneläimet, jotka kuolevat metsään. Piste. Onko tämä koiran hyvä vainuaisti sittenkään hyvä juttu. Piste. Kiki on ihana. Piste. Ihana pikkukone, joka syö kaiken, minkä löytää. Piste. Kiki on ihana, ihana, ihana.

Pari viikkoa sitten käytin Kikin tehosterokotuksessa. Seuraava kerta onkin sitten vuoden päästä ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. Madotuksen annoin viikkoa ennen tehostusta ja tästä eteen päin puolen vuoden välein. Ehkä yllättävääkin oli, että Kiki ohitti painossa siskonsa Seran. Voi osittain johtua siitä, että ruokin Kikin pari tuntia ennen punnitusta, mutta kyllä Kiki oli korkeampi kuin Sera, kun tavattiin. Edelleen tosin laihempi Seraan verrattuna. Tällä viikolla korkeusero oli tasoittunut siskosten välillä. Hampaiden lähtö on jatkunut ja jatkuu edelleen.

Punkkeja on saanut irrotella jonkin verran, mutta olen nyt ajatellut, etten laita estoaineita tänä syksynä. Ne muutaman punkit on viitsinyt irrotella ja toisaalta tulee koiralle pakosti samalla hieman käsittelyharjoitusta. Kempuksenlle pentuna annettu Expot aiheutti tärinöitä, joten olen sen suhteen ollut varovaisempi. Lääkäri suositteli Frontlineä.

Elämään on kuulunut muita koiria. Toki sisko Seraa on nähty, mutta sen lisäksi myös Veetiä ja Kamua ja tietysti naapurinhoitotäti Lyytiä. Veetin luona olikin ihmettelemistä kanoissa ja kaneissa. Muiden koirien lisäksi reissuttiin Vihdissä ja Turussa. Pitkät matkat sujuivat suhteellisen hyvin ilman oksennusta, selvittiin lähinnä kuolaamisella, mitä nyt työmaa-alueella piti oksennella heti alkumatkasta.

Kikin kuuliaisuus on viime aikoina kehittynyt. Erityisesti kehitystä on vapaa-käskyn noudattamisessa. Toki kehitettävää vielä on, mutta jaksaa hieman pidempään jo odottaa vapautusta. Kikin olen ilmoittanut KooKoo99n pentukurssille ja noutajakoirayhdistyksen peruskoulutukseen, jonne myös Sera ja Miina ovat tulossa. Lähinnä tarkoitus on totuttaa häiriöihin muiden kanssa.

Tänään kävinkin katsomassa Mikkelin ryhmänäyttelyssä esiintyneitä Emmaa ja Miinaa. Miina oli ROP-pentu ja Emma sai ERIn. Tutustuttiin myös Fridaan (Tollerbay Frida von Tistel), joka sai VASERTin. Naapuriin on myös muuttanut tolleri Fireheartin I-pentueesta.

Mainokset

Silmätulehdus, ruokailua ja vähän muutakin

Päätin sitten lopulta käyttää Kikin eläinlääkärillä silmätulehduksen vuoksi, koska alkoi mennä huonompaan suuntaan keittosuolaliuoshuuhteluista huolimatta. Lääkkeet sai ja nyt silmä näyttää jo paljon paremmalta. Viikossa tuli siis tehtyä kaksi eläinlääkärikäyntiä. Saa nähdä onko tuosta vakuutuksesta hyötyä tässä tapauksessa.

Ruokailun osalta on tehty mielestäni aika radikaali muutos. Liotettujen napujen syönti oli välillä sen verran huonoa, että olemme nyt antaneet ruoan ilman liotusta kokeiluluontoisesti. Syö naput nimittäin ihan rauhassa pureskellen ja selkeästi juo vettä enemmän, joten en olisi huolissani tuosta. Joka tapauksessa nyt on alkanut ruoka kelpaamaan ihan eri tavalla ja syö koko kipollisen. Kokeiltiin kyllä sitäkin, että raksuihin olisi laittanut vettä ja samantein antanut ruoan, mutta ei suostunut noihin pahemmin koskemaan. Katsotaan jos näin saisi vähän tuota painoa nousemaan, niin ei olisi ihan niin luiseva.

Täytyy kyllä sanoa, että tytön nenä käy kyllä hyvin. Tänäänkin aamulenkillä otti heti ilmavainun toisesta koirasta, jota ei siis nähnyt koko lenkin aikana. Tosi tarkkaan kyllä haistoi mistä toinen oli mennyt ja hihnassaolosta ei tahtonut tulla mitään. Muutenkin lähistöltä on löytynyt yllättävän paljon lintujen raatoja. Liekkö sattumaa vai pikkuneitin seurasta johtuvaa… Joka tapauksessa neiti on ihan itse pitänyt huolen, että ”riistaa” tulee haisteltua säännöllisin väliajoin.

Vapaa-käskyn opettelua on nyt tehostettu ja treenattu muutenkin katsekontaktin ottamista. Selkeää parannusta on huomattavissa. Vähän olen alkanut kokeilla myös maahanmenoja ihan vain sen takia, että saa jotain pähkäiltävää.

Eroahdituksen voisi sanoa nyt olevan jo mennyttä. Jotenkin se sitten vain loppui, vaikka tuntui aika epätoivoiselta välillä. Eilen jäi ulos yksin, niin sitä naukui jonkin aikaa, mutta muuten on kyllä mennyt hienosti. Aiemminhan kaikenlainen ääntely oli tavallista, niin nyt on rajoittanut sen lähinnä silloin tällöin haukkukäskyttämiseen ja pissahätävinkumiseen.

Kiki pääsee nykyään hyppäämään sohvalle. Uskomattoman kevyesti se paikaltaan ponnistaa. Muutama ensimmäinen kerta meni niin, ettei se oikein itsekään sitä varmaan tajunnut päässeensä sinne. Nyt on huomattavissa, että tulevaisuudessa voi tulla tämän asian kanssa ongelmia, kun tavoitteena on edelleen saada Kiki pysymään poissa sohvilta.

Itsellä on vielä viikko töitä ja sitten alkaakin kesäloma 🙂

%d bloggers like this: