Toinen viikko ja eroahdistus

Viikon aikana on tapahtunut sekä edistystä että takapakkia. Kiki on kärsinyt eroahdistuksesta työssäoloaikanani. Ei ole ainakaan ainoastaan turhautumista, koska tekemistä autauksessa on ollut. Hieman on ulinat vähentyneet viikon kuluessa, mutta niitä riittää vieläkin koko päiväksi. Aitauksesta on päässyt tulemaan nyt kahdesti – viimeksi tänään. Kiki kiipeää aidan yli, joten taitaa olla niin, että aitaus on käynyt turhaksi tai ainakin vaaralliseksi, joten sitä taidetaan enää käyttää suojaamaan kalusteita olohuoneessa. Eroahdistuksen takia olemme ottaneet taaksepäin myös nukkumisen suhteen ja nukkuneet olohuoneessa, ettei stressaavia tilanteita tule yötä päivää. Ongelmalliseksi tuon ahdistuksesta vieroittamisen tekee työssä käynti. Aina ei ole mahdollista aamuisin odottaa, että Kiki rauhoittuu ja mahdollisesti nukahtaa. Tarkoitus olisi nyt treenata lähtötoimenpiteitä ilman varsinaista lähtemistä, olla huomioimatta koiraa kotiin tultaessa ja harjoitella yksinoloa (kaukana oloa) hihnassa myös ulkona. Ulkonahan Kikillä ei ole mitään ongelmia olla. Saattaa jäädä pitkäänkin matkaan itsekseen puuhastelemaan. Osittain näitä harjoituksia on tehty aiemminin, mutta nyt täytyy suhtautua niihin vakavammin. Kiki sietää myös paremmin nykyään sitä, ettei olla samoissa huoneissa. Tätä tullaan treenaamaan huomattavasti lisää. Toisaalta on kasvattanut itseluottamusta ja uskaltaa liikkua paremmin huoneista toisiin. On alkanut myös ymmärtää hieman, ettei makuuhuoneeseen saa tulla ja menee tekemään omiaan.

Jonkin verran on nyt liikuttu uusissa maastoissa, joten Kiki seuraa paremmin omistajiaan. Kontakti on tätä myöten lisääntynyt myös pihassa. Mielestäni tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä eroahdistuksen kanssa. Hihnassa kävelyä on tullut myös entistä enemmän. Kiki on hakeutunut vierelle katsekontaktiin hihnassa omatoimisesti ja minähän olen sitä nameilla tästä palkannut. Jonkin verran tekee kontaktihakuisuutta myös ilman hihnaa. Ylipäätään Kikin kanssa on suhteellisen helppo kulkea hihnassa. Aika harvoin yrittää vetää tai jos jumittaa, niin lähtee kyllä nopeasti kävelemään mukaan. Jonkin verran tosin tulee jalkoihin pyörimään, mutta ei lähde hyökkimään ihmisten eikä pyöräilijöiden päälle. Onneksi on ollut mahdollista tehdä hihnaharjoituksia pienissä erissä, niin toiveita olisi, että tämä lähtee sujumaan paremmin kuin Kempuksella aikanaan.

Tällä viikolla leikkasin kynnet ensimmäistä kertaa. Alunperin olin ajatellut tehdä toimenpiteen kahden ihmisen voimin, mutta lopulta leikkasin ne itse. Ensin yritin, jos olisi onnistunut koira maassa jalkojen välissä, mutta päädyin ottamaan syliin istuvaan asentoon. Pientä pyristelyä oli, mutta ymmärsi hyvin nopeasti, että nameja tulee, jos vain hetken malttaa olla paikallaan. Harjasin myös kertaalleen makupalojen kera, tuskin huomasi koko toimenpidettä.

Harjoittelun alla ovat olleet myös istuminen, vapaa-käsky ja luoksetulo käskyn kanssa. Istuminen onnistuu käskystä, jos on vieressä. En oikein usko, että on vielä ymmärtänyt vapaa-käskyä. Olen päättänyt olla opettamatta sitä ruokakupilla, koska ruoka ei maistu edelleenkään loistavasti. Syö kyllä sen pari desiä päivään, mutta voisi enemmänkin syödä. Ylimääräisiä kiloja/grammoja ei Kikillä ainakaan ole, vaikka ne olisivat nyt kyllä ihan toivottavia. En kuitenkaan ole suuremmin ollut huolissani, koska koirassa ei muuten näy mitään kipeyden tms. merkkejä ja leikkii ihan mielellään. Luoksetulon osalta olen alkanut käyttämään tänne-käskyä. Pyrin pitämään namit aina mukana, niin olen nyt sitten ulkonakin palkannut, kun olen ollut satavarma, että tulee luokse. Tähän mennessä on ollut tosi hyviä ja vauhdikkaita luoksetuloja. Kunhan vielä yhdistäisi tuohon käskysanaan jossain vaiheessa, vielä ei ole mikään kiire.

Tänään kävin Seran omistajan kanssa katsomassa taipumuskokeitten vesityöskentely- ja hakuruutuosuudet Anttolassa. Vesityöskentelyssä ei ollut näkemieni osalta mitään ongelmia, mutta vaikeahko hakuruutu tuotti sitäkin enemmän ongelmia. Hakuinnon puutteeseen loppui useamman päivä.

Kiki ja Sera saivat myös tänään seuraa toisistaan ja kyllähän sitä murinaa ja mukilointia riitti.

Ensimmäinen viikko takana

Yhteiseloa Kikin kanssa on nyt takana viikon verran. Ehdottomasti on kyseessä suloinen neiti, joskin myös aika ärhäkkä luonne löytyy. Kovin helpolla ei anna periksi, mutta rauhoittumisharjoitukset ovat tuottaneet tulosta ja nykyään muutama maharapsutus saa koiran nukahtamaan kotosalla. Yksi huonompi yö on mahtunut mukaan nukkumisten suhteen, mutta eilen jo nukuttiin makuuhuoneessa lähes koko yö ilman suurempia ulinoita olohuoneen puolelta. Kikille on siis ollut jonkin verran vaikeaa sopeutua yksinoloon ja aitaukseen. Nyt näyttäisi, että tässäkin asiassa alkaa alun suurimmat ongelmat olla takana päin. Purukalusto on edelleen kovassa käytössä, mutta on huomattavissa, että alkaa jo ymmärtää osittain, mikä on luvallista ja mikä ei. Autossa oloa on hieman kritisoinut, mutta koko ajan pienemmällä korjauksella rauhoittuu makuulle. Ruokailu on ihan hieman parantunut jugurtin myötä, mutta ei voi sanoa, että edelleenkään erityisemmin hyvin söisi.

Alun perin oli tarkoitus rauhoittaa viikkoa suhteellisin hyvin ulkopuolisten asioiden suhteen, mutta niinhän tässä on käynyt, että vierailuja puolin ja toisin on ollut, mikä on tarkoittanut myös useampia koirakontakteja. Kivointa oli tavata Sera (Kikin sisko) omistajineen. Kovin on tytöt erinäköisiä, mutta hyvin tasaväkisiä leikeissään. Kikin ärhäkkyys puolestaan näkyi eniten 8 kk vanhan mopsin kanssa, jonka alisti murinoitten kera, vaikka toisella oli massaa vähintään puolet enemmän.

Tänään näytin Kikille ensimmäisen kerran sorsan siipeä ja intoa riitti niin paljon, että saa nähdä miten koiran saa luovuttamaan tulevaisuudessa riistat itselle. Huolestunein olen ollut Kikin itsenäisyydestä. Koira ei nyt jo tutuissa ympäristöissä tahdo oikein seurata omistajiaan kunnolla. Välillä kyllä kulkee perässä, mutta saattaa hyvinkin jäädä itsekseen puuhastelemaan pitkäänkin matkaan ilman, että kaipaa luokse. Ratkaisuna olen ajatellut, että täytyy tehdä ulkoilutuslenkkejä vieraissa metsissä, jossa ei ole tuttua ympäristöä, johon tukeutua. Toisekseen luoksetuloa täytyy sisällä hioa kyllä todella hyvin kuntoon ennen sen käyttöä ulkona. Ulkona olen tähän mennessä vahvistanut luoksetuloa äänellä, että tykkäisi tulla luo.

Ensi viikko alkaa itselläni töihin menolla, joten Kikille on luvassa yksinoloa tavallista enemmän. Katsotaan miten paljon naapurit saavat kärsiä Kikin ulinoista…

Päivät 2 ja 3

Viimeiset kaksi päivää ovat Kikillä menneet purukaluston ja äänialan esittelyyn. Kiki kohtaa maailman hampaat edellä. Jonkun verran nähtävästi kaipailee äiskää ja sisaruksia ulinoista päätellen. Juteltavaa riittää siis pitkin päivää. Jonkin verran on harjoiteltu rauhoittumista ja yksinoloa. Ei näyttäisi ainakaan kerrasta menevän perille hiljaisuuden ja rauhoittumisen tarkoitus. Sydäntäraastavaahan se on kuunnella toisen ulinoita. Toivottavasti kuitenkin ajan kanssa tässäkin asiassa edistytään. Onhan nyt vasta ensimmäiset kerrat menossa.

Positiivisiakin asioita päiviin mahtuu 🙂 Toisen päivän aamuna aamupissityksellä otti kepin ja toi sen suoraan käteen kolmen metrin päästä. Vähänkö olin ylpeä noutajanalun omistaja! Vaikuttaa myös melko siistiltä pennulta. Yhden kerran on tähän mennessä tehnyt kakat sisälle, eikä pissejäkään kovin monesti. Tosin ulkona on kyllä ravattu aika tiheään. Yllättynein olen ollut siitä miten hyvin yöt ovat menneet. Molempina öinä on ollut ihan rauhassa, eikä ole inissyt ollenkaan. Mielestäni ei ole myöskään öisin pissinyt sisälle, vaan aamupissityksellä on sitten tehnyt tarpeensa.

Pikkuhiljaa näyttäisi tottuvan kotona oloon. Uskaltaa jo vähän reippaammin kulkea huoneesta toiseen. Keittiössä ei ole kovin paljon viihtynyt jostain syystä,  vaan vonkuu olohuoneessa kun ”joutuu” olemaan yksin. Ulkona myös löytyy vauhtia. Yllättävän paljon ottaa etäisyyttä noinkin pieneksi pennuksi. Toisaalta tulee kyllä luokse supervauhtia loikkien. Loikkimista tapahtuu myös kävelyn lomassa ja housunlahkeet meinaavat saada kyytiä. Oksat jos jonkinmoiset saavat oman osansa purukalustosta. Samoin on yrittänyt pihalla nakertaa kiviä, mikä tarkoittaa, että saa aika tarkkaan vahtia, ettei niitä syö. Pari kertaa olen käyttänyt ulkona hihnaa ja ei tässä vaiheessa ole suurempia ongelmia. Muutaman kerran on yrittänyt ottaa hihnan suuhun, muttei ole jäänyt pidemmäksi aikaa kiinnostamaan, kun on poistanut suusta.

Kauniin päivän kunniaksi teimme muutaman sadan metrin reissun lammen rantaan. Kahlailtiin matalassa vedessä auringon paistaessa. Rokotusajatkin sain valmiiksi varauttua.

Ensimmäinen viikko – Kempus 7-8 vkoa

Viime perjantaina sitten noudettiin Kempus Laukaasta. Autossa rauhoittui nopeasti ja matka sujui hienosti. Muutenkin automatkat ovat menneet hyvin. Alkuun oli sylissä, mutta nyt on totutettu olemaan lattialla ja sielläkin rauhoittuu nopeasti, mitä nyt voi alkuun pari kertaa yrittää syliin. Lupaavalta kuitenkin tässä vaiheessa vaikuttaa matkustelua ajatellen.

Kerrostalossa asuminen aiheuttaa toki sen, että ulkona saa ravata tiuhaan tahtiin. Rappuset alas ja sitten ulkona jyrkkiä rappusia vielä ylös pissityspaikalle. Kempuksen herättyä seuraa nopea siirtyminen ulkotiloihin… Ruuan jälkeen ei ole ihan niin kiire. Alkuun syöminen oli hieman vähäistä, mutta nyt on ruokahalu parantunut.

Arkipäivät Kempus on yksin. Antti käy päivällä syöttämässä ja pissittämässä välillä. Yksinoleminen on edelleen Kempuksesta ikävää, varsinkin kun joutuu olemaan aitauksessa. Kongi on kuitenkin auttanut rauhoittumaan, kun nyt ensin tajusi sen idean. Kongia voi kyllä lämpimästi suositella. Aikaa kuluu ja aivotyötä tulee tehtyä, kun Kempus yrittää makupaloja Kongista saada. Purukalusto saa myös luvallista tekemistä. Oiva leikkikalu siis. Kempus harrastaa ainakin tässä vaiheessa kovasti puremista. Välillä ollaan kielletty ja välillä tarjottu jotain muuta purtavaa. Katseesta näkee jo, että tietää, ettei ole luvallista purra. Saattaa nuolla alkuun ja sitten siinä samalla katsoo ja käyttää hampaita. Yksinolemista on nyt ajateltu helpottaa pidemmillä aamulenkeillä, että saa purkaa energiaansa. Yllättäen lenkkipoluilla ja lähimetsissä ei näy viiden-kuuden aikoihin enemmälti häiriöitekijöitäkään, joten uskaltaa pitää irti. Tänäänkin jäi ihan rauhassa Kongin kanssa leikkimään eikä yhtään inissyt perään.

Harjaamista, kynsien leikkuuta ja purukaluston näyttämistä on harjoiteltu. Kynsien leikkuu sujui ihan hyvin. Harjaamisen kanssa on huomattavasti ennemmän ongelmia. Harja on Kempuksen mielestä kiva leikkikalu. Tassuja kanssa välillä putsataan ulkoa tultua. Toisinaan sujuu hyvin ja toisinaan hieman huonommin. Tottuu kuitenkin pikkuhiljaa tuohon käsittelyyn.

Luoksetulo onnistuu hienosti. Ollaan käytetty pilliä, kun kutsutaan syömään. Ulkona ainakin tähän mennessä pilli on toiminut todella hyvin. Kaikkina kertoina Kempus on hienosti tullut luokse. Vaikka Kempus olisi jo tulossa luokse, niin pillin vilhellys lisää huimasti luoksetulovauhtia. Istuminenkin sujuu ruokittaessa käskystä.

Noutajan elkeitä esittelee. Kävyt ja risut ovat kova sana ulkona ja jokunen niistä kulkeutuu välillä sisälle asti. Ulkona on yritetty käydä erilaisissa paikoissa. Torille ei vielä olla menty, mutta se lienee lähipäivinä edessä. Veteenkin Kempus on totutettu. Ei vielä mene uimaan, mutta nuuskii kyllä. Puolikas talviturkki on myös heitetty metsäreissulla, kun putosi peruttamalla järveen puoliksi… 🙂

Kempus vaikuttaa hyvin nopeasti oppivalta koiralta. Intoa ja virtaa löytyy kyllä muille jakaa.

Kuvia lisäilen, kunhan niissä on hieman enemmän valinnan varaa.

%d bloggers like this: