Tokoa ja syysretkeilyä

Viimeaikojen tokoilutilanne:

– luoksepäästävyydet olen nyt tehnyt ilman nakkeja ja homma toimii edelleen, tuijottelee minkä kerkeää

– paikallaanolot on mennyt hienosti, pari kertaa tehty piilossa ollen. Kiinnitettävä huomiota yhdestä käskystä toimimiseen, tosin edelleen tarkoituksella on tehty vähän istumisia maahanmenosta. Enemmän sattumanvaraisuutta käskyihin.

-seuraamista on opeteltu pallolla ja vetolelulla, hommasta on alkanut tulla kivaa. Edelleenkään ei pysty paria kolmea askelta pidemmälle seuruuttamaan, mutta ei haittaa, enemmän treeniä vain tähän. Treeniohjeena jättää koira paikalleen, kävellä itse eteenpäin ja selkä koiraan päin pyytää sivulle. Samoin sama juttu, mutta kävelee eteenpäin ja kutsuu sivulle. Vahvistetaan sivu=seuraa käskyä.

– hyppyjä ei ole tehty paljon, mutta pääsääntöisesti kyllä lähtee hyppyyn käskystä, enemmän hiomista vain. Pallo toiselle puolelle palkaksi joko heittäen hypystä tai viemällä etukäteen. Voisi alkaa palkkaamaan seiso-käskyä kohta.

– perusasennossa kiinnitettävä huomiota selkälinjaan tassujen sijaan.

– luoksetuloissa ei myöskään suurempia ongelmia.

– seisomaan jäämistä opeteltu ilman makupalaa. Enemmän huomiota äänenpainoihin, että koira erottaa eri käskyt toisistaan. Treenataan ilman jäävyyttä eli eri käskyjen selkeyttä ja siten että matkaa lisätään.

Muuten syksy on lähtenyt käyntiin noutajien  peruskoulutuksia pitäen ja retkeillen retkeilyreiteillä. Säynätti oli positiivinen kokemus, tosin vaatii pari tuntia aikaa ja vähemmän vesisadetta. Noutokoulutukset ovat olleet valitettavasti jäähyllä syksyn muiden koulutusten lomassa. Kai se vaakku sieltä pakkasesta treeneihin kohta tulee itsestään… Temppukoulussa haetaan ”vain” kontaktia. Tähän mennessä on tehty pakittamista, kierimistä, kiertämistä, anomista ja kotona ajattelin alkaa harjoittelemaan tavaroiden keräämistä laatikkoon.