Kiki 11.8.2012 rotunsa paras!!!

Kesän näyttelytavoitteena oli käydä Mikkelin kolmessa näyttelyssä. Helatorstailta irtosikin ERI JUK2, jolloin sisko Sera oli parempi. KV-näyttelyyn meno estyi valeraskauslääkityksen vuoksi.

Lauantai ryhmänäyttelyssä vietiinkin sitten koko potti tollereiden osalta. Toiveena oli saada ERI ja SA, mikä saavutettiin ja tällä kertaa Kiki meni Seran edelle. Koska muut nartut eivät SA:ta saaneet, Kiki oli narttujen paras saaden ensimmäisen SERTinsä, JIHUU! Vielä kun Kiki vähissä karvoissaan voitti karvallisen tollerin oli ilo suunnaton, ROP oli enemmän kuin olin osannut odottaa. Kikin kanssa käytiin vielä iltapäivästä näyttäytymässä ryhmäkehässä tollereita edustamassa. Loppu viikonloppu menikin sitten hymyillessä 🙂

Seuraava näyttely on sitten Pieksämäellä, katsotaan miten Kiki pärjää äidilleen siellä.

Silmätulehdus, ruokailua ja vähän muutakin

Päätin sitten lopulta käyttää Kikin eläinlääkärillä silmätulehduksen vuoksi, koska alkoi mennä huonompaan suuntaan keittosuolaliuoshuuhteluista huolimatta. Lääkkeet sai ja nyt silmä näyttää jo paljon paremmalta. Viikossa tuli siis tehtyä kaksi eläinlääkärikäyntiä. Saa nähdä onko tuosta vakuutuksesta hyötyä tässä tapauksessa.

Ruokailun osalta on tehty mielestäni aika radikaali muutos. Liotettujen napujen syönti oli välillä sen verran huonoa, että olemme nyt antaneet ruoan ilman liotusta kokeiluluontoisesti. Syö naput nimittäin ihan rauhassa pureskellen ja selkeästi juo vettä enemmän, joten en olisi huolissani tuosta. Joka tapauksessa nyt on alkanut ruoka kelpaamaan ihan eri tavalla ja syö koko kipollisen. Kokeiltiin kyllä sitäkin, että raksuihin olisi laittanut vettä ja samantein antanut ruoan, mutta ei suostunut noihin pahemmin koskemaan. Katsotaan jos näin saisi vähän tuota painoa nousemaan, niin ei olisi ihan niin luiseva.

Täytyy kyllä sanoa, että tytön nenä käy kyllä hyvin. Tänäänkin aamulenkillä otti heti ilmavainun toisesta koirasta, jota ei siis nähnyt koko lenkin aikana. Tosi tarkkaan kyllä haistoi mistä toinen oli mennyt ja hihnassaolosta ei tahtonut tulla mitään. Muutenkin lähistöltä on löytynyt yllättävän paljon lintujen raatoja. Liekkö sattumaa vai pikkuneitin seurasta johtuvaa… Joka tapauksessa neiti on ihan itse pitänyt huolen, että ”riistaa” tulee haisteltua säännöllisin väliajoin.

Vapaa-käskyn opettelua on nyt tehostettu ja treenattu muutenkin katsekontaktin ottamista. Selkeää parannusta on huomattavissa. Vähän olen alkanut kokeilla myös maahanmenoja ihan vain sen takia, että saa jotain pähkäiltävää.

Eroahdituksen voisi sanoa nyt olevan jo mennyttä. Jotenkin se sitten vain loppui, vaikka tuntui aika epätoivoiselta välillä. Eilen jäi ulos yksin, niin sitä naukui jonkin aikaa, mutta muuten on kyllä mennyt hienosti. Aiemminhan kaikenlainen ääntely oli tavallista, niin nyt on rajoittanut sen lähinnä silloin tällöin haukkukäskyttämiseen ja pissahätävinkumiseen.

Kiki pääsee nykyään hyppäämään sohvalle. Uskomattoman kevyesti se paikaltaan ponnistaa. Muutama ensimmäinen kerta meni niin, ettei se oikein itsekään sitä varmaan tajunnut päässeensä sinne. Nyt on huomattavissa, että tulevaisuudessa voi tulla tämän asian kanssa ongelmia, kun tavoitteena on edelleen saada Kiki pysymään poissa sohvilta.

Itsellä on vielä viikko töitä ja sitten alkaakin kesäloma 🙂

Asunnostani löytyi tuholainen!

Kiki on tällä viikolla kunnostautunut tuhotöissä. Sohvapöydän pari kulmaa ovat saaneet kyytiä ja tapettikin on kummasti alkanut irtoamaan seinästä (mistä omistaja ei tosin ole kyllä kovin pahoillaan, rumahan se tapetti on, joutaa vaihtoon). Ei pitäisi olla kyse siitä, etteikö olisi luvallista nakerreltavaa – possunkorvat ja luut pitävät kyllä seuraa hetken aikaa. Virtaa tuntuu vain riittävän muille jakaa. Iltaisin tuppaa olemaan villityskohtauksia, mikäli kunnon tekemistä ei ole tarpeeksi tarjolla. Tähän mennessä ei olla käyty kovin pitkillä kävelyillä, mutta nyt olen ajatellut, että täytyy tehdä metsälenkkejä kerran pari viikkoon. Pääasiassa ulkoilutus on hoidettu muiden koirien avulla, mikä onkin helppoa, kun naapurustossa on tarpeeksi koiria leikittämään, eikä tarvitse mennä koirapuistoon asti, kun omassa pihassa on oma koirapuistonsa.Virtapiikkejä on katkaistu jonkin verran myös rauhoittumisharjoituksilla, mitkä välillä toimivat ja välillä eivät.

Parin viime viikon aikana Kiki on kunnostautunut uinninopettelun saralla. Ensimmäinen oikea uintikerta oli veneestä käsin, kun halusi välttämättä sieltä hypätä. Sera kävi myös moikkaamassa viime viikolla ja siskokset ravasivat matalassa vedessä ihan innoissaan. Nyt menee veteen jo ihan itsenäisesti ja pari oikeaa uintikertaakin on takana, vaikka äkkiä sieltä maalle pyrähtääkin. Pari kertaa olen tehnyt vesinoutoja ja tuntuvat toimivan hyvin. Joessa vesi virtaa ja vie damia sen verran, että on varmasti mielenkiintoinen. Valitettavasti itikat ovat valinneet saman paikan, joten pitkään ei viihdytä rannalla.

Kempus oli viikonloppuvieraana ja eihän niillä natsannut. Kempus ei erityisemmin välitä naperoista eli valtakunnassa kaikki hyvin, jos toinen vain malttaa pysyä sopivan matkan päässä. Toisaalta Kikille tekee hyvää, kun joku pitää kuria. Kempus onkin huomattavasti selkeämpi johtaja kuin itse omistajat. Kikikin mielestäni hyvin kunnioitti Kempusta, vaikka välillä pitikin vähän lähestyä. Hihnalenkeillä puolestaan ei ollut mitään ongelmia olla vierekkäin, kunhan korvat jätettiin rauhaan.

Luoksetuloja ollaan aika hyvin saatu vahvistettua. Flexin avulla ovat jääneet pois enimmät tulemattomuudet, joten kokee luoksetulon positiivisena ja toisaalta sellaisena, mikä kannattaa tehdä. Hihnassa kävelyn kannalta flexihän on huono, mutta noutajatalutinta pidän joka päivä käytössä ja siinä kulkeekin aika mallikkaasti noin pieneksi koiraksi.

Ensimmäinen rokotuskertakin on nyt pois alta. Mallikkaasti käyttäytyi eläinlääkärissä eikä edes huomannut koko pistosta. Todettiin terveeksi ja reippaaksi koiraksi. Kiki painoi 6,3 kg.

Silmäpeilauksen tulos

Tiistaina Kempus kävi silmäpeilauksessa ja hyvin tuloksin. Silmät ovat terveet. Hieno juttu. Hieman Kempus vierasti mukavaa lääkärisetää, kun silmään osoitteli valoilla, mutta tarpeeksi hyvin pysyi paikoillaan. Omatkaan silmäni eivät ole lähes pariin vuoteen ilmoitelleet olemassa olevasta autoimmuunisairaudesta. Koputetaan puuta, ettei lääkärileikkoja tarvitse tulevaisuudessakaan heittää.

Rokotuksetkin ovat taas pari vuotta kunnossa. Rokotuskohtaan tosin on tullut paukama, mutta tämä lääkärin mukaan ihan normaalia ellei nyt sitten vielä vuodenkin päästä ole olemassa 😉 Rokotuskerralla Kempuksen painokin mitattiin ja sitähän olikin tullut lisää eli nyt painaa 21,8 kg.

Silmätulehdus

Viime viikolla Kempuksen silmä alkoi rähmimään ja lääkärireissuhan siitä seurasi, kun koira ei tahtonut silmäänsä saada enää auki. Antibioottikuuri on tehonnut ja näyttää siltä, ettei kortisonia tarvinne antaa ollenkaan. Samalla reissulla Kempus tuli punnittua ja painoa oli 17,8 kg.

Suklaata, suklaata

Juhannus on takana ja monta tapahtumaa.

Emma (Hulivilin Take Steps) tavattiin viikko sitten. Emma oli pienempi ja tummempi kuin Kempus. Kerrankin Kempus sai vastustajan itselleen, Emma pisti veljensä ruotuun. Alkuun hakivat hieman asetelmia, mutta loppuajasta leikkivät jo ihan ilman rähinöitä. Käytiin metsässä kävelemässä ja vaihdettiin kuulumisia. Molemmilla taipparien läpäisy tavoitteena, joten vinkkejä tullee vaihdettua enemmänkin.

Kempushan on tarkoitettu metsästyskoiraksi, joten myös metsälenkeillä olemme pyrkineet käymään. Viimeksi eilen vesisateessa. Juhannuksena Pyhäjärvellä Kempus kadotti meidät metsässä ja ulinan kanssa etsi ja lopulta myös löysi. Eilen pitikin paljon paremmin huolen, että ihmiset eivät ehdi katoamaan.

Juhannuksen vietto aloitettiin torstaiaamuna kaupoissa käynnillä ja kuinka ollakkaan matkaevääksi ostettiin suklaata. Jätetiin Kempus autoon ja käytiin itse syömässä ja tullessa suklaalevy oli kadonnut. Eikun eläinlääkärille soittamaan miten toimia. Kempukselle syötettiin vesisuolapallo oksetustarkoituksessa ja kyllähän sitä oksennusta puolen tunnin sisään tuli, kuten eläinlääkäri oli luvannut. Lähtö myöhästyi siis jo heti alkuun, mutta matkaan päästiin kuitenkin. Tänä viikonloppuna Kempus ei uinut, mutta edellisenä tippui kolmesti, kun pesin laituria harjan kanssa. Keskittyi harjaan, joten peruutti järveen. Viimeisellä kerralla ui rannalle asti, kun en nostanut laiturille.